Lisa O'Donnell: The Death of Bees


Today is Christmas Eve. Today is my birthday. Today I am fifteen. Today I buried my parents in the backyard. Neither of them were beloved.

15- ja 12-vuotiaat Glasgowin lähiössä asuvat sisarukset Marnie ja Nelly ovat lähinnä helpottuneita päästessään vanhemmistaan eroon ja haudatessaan heidät kotinsa takapihalle. He eivät juurikaan koe surua, vaan lähinnä pelkoa siitä, että joku saa tietää. Marnie ei halua heidän joutuvan sijaisperheeseen, kenties jopa eroon toisistaan, vaan heidän on pärjättävä keskenään siihen asti, kunnes Marnie täyttää 16 vuotta ja on lain silmissä kyvykäs huolehtimaan pikkusisarestaan.

Naapurissa asuva vanha mies Lennie ottaa tytöt pian hoiviinsa. Ehkä hän haluaa hyvittää menneisyyttään tai ehkä tytöt ovat lääke yksinäisyyteen hänen miesystävänsä kuoltua jokin aika sitten. Aluksi kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja Marnien ja Nellyn vaalima salaisuus pysyy piilossa. Mutta entä kun ihmiset alkavat kysellä vaikeita kysymyksiä, kuvioihin ilmestyy tytöille tuntematon isoisä ja Lennien koira Bobby tuo olohuoneeseen ihmisen jalan? Miten Marnien ja Nellyn käy?

Huh, Lisa O'Donnellin esikoisromaani The Death of Bees oli jotain hyvin häiritsevää ja outoa, mutta kuitenkin hyvää! Yllätin itsenikin, että kokonaisuudessaan pidin kirjasta näinkin paljon, vaikka siinä oli myös puutteensa. Marnien ja Nellyn tarina ei luultavasti sovi kaikkein herkimmille, etenkään jos kaihtaa kirjoissa ruumiita, niiden eritteitä, rumaa kieltä, väkivaltaa, huumeita ja seksiä yhdistettynä alaikäisiin nuoriin ja heidän kurjaan lapsuuteensa. Kaikki tarinan rosoisuus ja kurjuus eivät kuitenkaan mene missään vaiheessa yli ja ne tuntuvat uskottavilta. Valitettavasti.

Tarina on kerrottu kolmen eri kertojan keinoin: Marnien, Nellyn ja Lennien. Äänet heijastavat hahmojen persoonia hyvin. Marnie kertoo kaiken suoraan, kirosanoja säästelemättä, Lennien kertoo tarinaa kuin edesmenneelle kumppanilleen ja Nellyn omalaatuinen tapa nähdä, kokea ja puhua heijastuu hänen omiin osioihinsa. Kerronta on hieman hyppivää ja limittyvää, mutta ei liian epäselvää. Pidin kovasti kaikista hahmoista, mutta Lenniestä tuli kyllä ehdottomasti suosikkini. Hän sai kaikki sympatiani puolelleen.

Vaikka The Death of Bees kuulostaa näin äkkiseltään hyvin synkältä ja kurjalta tarinalta, on siinä myös paljon valonpilkahduksia ja lämpöä. Onneksi kaikki ihmiset Marnien ja Nellyn elämässä eivät ole läpeensä pahoja ja itsekkäitä.

Mutta voi harmi, että tarinan loppupuoli kärsi kiirehtimisestä ja etenkin eräästä ihan puun takaa vedetystä tapahtumaketjusta. Kaiken kaikkiaan tarina kyllä loppui minua miellyttävällä tavalla, mutta koska O'Donnell on rakentanut kirjan alun huolella ja harkiten, loppupuolen hätäiset tapahtumat eivät olleet sopusoinnussa muun tarinan kanssa. O'Donnellin tausta käsikirjoittajana tuli selväksi viimeistään siinä vaiheessa.

The Death of Bees toi minulle mieleen Irvine Welshin. Onkin ihan hauskaa jatkaa samalla teemalla ja lukea seuraavaksi Welshin Trainspotting.

✩✩✩✩

Lisa O'Donnell: The Death of Bees
HarperCollins 2012, 312 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,