12.11.2013

Lisa O'Donnell: The Death of Bees


Today is Christmas Eve. Today is my birthday. Today I am fifteen. Today I buried my parents in the backyard. Neither of them were beloved.

15- ja 12-vuotiaat Glasgowin lähiössä asuvat sisarukset Marnie ja Nelly ovat lähinnä helpottuneita päästessään vanhemmistaan eroon ja haudatessaan heidät kotinsa takapihalle. He eivät juurikaan koe surua, vaan lähinnä pelkoa siitä, että joku saa tietää. Marnie ei halua heidän joutuvan sijaisperheeseen, kenties jopa eroon toisistaan, vaan heidän on pärjättävä keskenään siihen asti, kunnes Marnie täyttää 16 vuotta ja on lain silmissä kyvykäs huolehtimaan pikkusisarestaan.

Naapurissa asuva vanha mies Lennie ottaa tytöt pian hoiviinsa. Ehkä hän haluaa hyvittää menneisyyttään tai ehkä tytöt ovat lääke yksinäisyyteen hänen miesystävänsä kuoltua jokin aika sitten. Aluksi kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja Marnien ja Nellyn vaalima salaisuus pysyy piilossa. Mutta entä kun ihmiset alkavat kysellä vaikeita kysymyksiä, kuvioihin ilmestyy tytöille tuntematon isoisä ja Lennien koira Bobby tuo olohuoneeseen ihmisen jalan? Miten Marnien ja Nellyn käy?

Huh, Lisa O'Donnellin esikoisromaani The Death of Bees oli jotain hyvin häiritsevää ja outoa, mutta kuitenkin hyvää! Yllätin itsenikin, että kokonaisuudessaan pidin kirjasta näinkin paljon, vaikka siinä oli myös puutteensa. Marnien ja Nellyn tarina ei luultavasti sovi kaikkein herkimmille, etenkään jos kaihtaa kirjoissa ruumiita, niiden eritteitä, rumaa kieltä, väkivaltaa, huumeita ja seksiä yhdistettynä alaikäisiin nuoriin ja heidän kurjaan lapsuuteensa. Kaikki tarinan rosoisuus ja kurjuus eivät kuitenkaan mene missään vaiheessa yli ja ne tuntuvat uskottavilta. Valitettavasti.

Tarina on kerrottu kolmen eri kertojan keinoin: Marnien, Nellyn ja Lennien. Äänet heijastavat hahmojen persoonia hyvin. Marnie kertoo kaiken suoraan, kirosanoja säästelemättä, Lennien kertoo tarinaa kuin edesmenneelle kumppanilleen ja Nellyn omalaatuinen tapa nähdä, kokea ja puhua heijastuu hänen omiin osioihinsa. Kerronta on hieman hyppivää ja limittyvää, mutta ei liian epäselvää. Pidin kovasti kaikista hahmoista, mutta Lenniestä tuli kyllä ehdottomasti suosikkini. Hän sai kaikki sympatiani puolelleen.

Vaikka The Death of Bees kuulostaa näin äkkiseltään hyvin synkältä ja kurjalta tarinalta, on siinä myös paljon valonpilkahduksia ja lämpöä. Onneksi kaikki ihmiset Marnien ja Nellyn elämässä eivät ole läpeensä pahoja ja itsekkäitä.

Mutta voi harmi, että tarinan loppupuoli kärsi kiirehtimisestä ja etenkin eräästä ihan puun takaa vedetystä tapahtumaketjusta. Kaiken kaikkiaan tarina kyllä loppui minua miellyttävällä tavalla, mutta koska O'Donnell on rakentanut kirjan alun huolella ja harkiten, loppupuolen hätäiset tapahtumat eivät olleet sopusoinnussa muun tarinan kanssa. O'Donnellin tausta käsikirjoittajana tuli selväksi viimeistään siinä vaiheessa.

The Death of Bees toi minulle mieleen Irvine Welshin. Onkin ihan hauskaa jatkaa samalla teemalla ja lukea seuraavaksi Welshin Trainspotting.

✩✩✩✩

Lisa O'Donnell: The Death of Bees
HarperCollins 2012, 312 s.

10 kommenttia :

  1. Kuulostaa karulta mutta jännältä tämä! Ja jään odottelemaan, mitä tykkäät Trainspottingista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä oli melkoisen karu ja hyvin erilainen kirja mitä olen koskaan lukenut!

      Trainspotting on edelleen kesken enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelen. Sanotaanko, että kirja on välillä ollut jopa hyvin tylsä ja että filmatisointi on muistikuvissani parempi.

      Poista
  2. Voihan mysteeri! Linkitin tänään blogistani uusimman postaukseni omalle facebook-seinälleni ja facebook ehdotti pikkukuvaksi kahta oman blogini kuvaa sekä kuvaa tästä kirjasta! Hämmästelin kovasti että mikäs kuva tuo oikein on, mutta nyt kun eksyin blogiisi, niin täällähän se komeilee:) Ehkä tämä oli suora vinkki, että lisään tämän lukulistalleni! Aika jännä, että mistä facebook tuon kuvan keksi napata ehdotukseksi.

    Minulle Trainspotting oli sellainen hyi olkoon-tyyppinen lukukokemus, innolla odottelen sinun mielipidettäsi siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, onpa omituista ja hassua! :D Selvä vinkki Facebookilta, että kannattaa lukea tämä kirja.

      Minulla on vieläkin tuo Trainspotting kesken. Enpä ole ollut kovin innoissani siitä, mutta ajattelin sen kuitenkin vielä loppuun lukea.

      Poista
  3. Jo arvostelusi alkupuoli sai minut kiinnostumaan tästä kirjasta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun mainitsit Welshin, tuli minulle hirvittävä tarve lisätä tämä lukulistalle! Trainspotting on yksi lempikirjoistani, toivottavasti sinäkin pidät siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trainspotting ei ole oikein ollut minulle mieleen, mutta pitää vielä katsoa tuoko sen loppu jotain uutta. :) Tämä The Death of Bees oli minusta parempi!

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä! Täytyy ehdottomasti pistää korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kivan erilainen, joten kannattaa kokeilla. :)

      Poista
  5. Tykkäsin tästä ihan mielettömästi, vaikka meinasin palauttaa kirjan jo lukemattomana kirjastoon. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin. Aiheesta olisi voinut saada aikaan paljon ahdistavammankin kirjan, mutta tällaisena tämä oli aivan loistava. Kyllähän tyttöjen elämä välillä tuntui todella kurjalta, mutta silti kirja ei kokonaisuudessaan ollut masentava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onneksi luitkin kirjan! Se olikin siitä vähän jännä, että tarina oli aika kamala, mutta silti toiveikas ja valoisa.

      Poista