Irvine Welsh: Trainspotting


Minun on ollut jo monta vuotta tarkoitus lukea Irvine Welshin kuuluisa Trainspotting, sillä filmatisointi oli joitakin vuosia sen katsottuani järkyttävän hauska. Sehän tuli eilen sopivasti televisiosta ja sitä tuli sivusilmällä vilkuiltua samalla kun luin vielä kirjan viimeisiä sivuja. Kirjan kannalta valitettavaa, että elokuva näytti yhä edelleen mielenkiintoisemmalta kuin alkuperäisteos.

Trainspotting kertoo skottilaisesta narkkariporukasta ja heidän ympärillään olevista ihmisistä. Hahmojen elämä on lähinnä sekoilua ja selviytymistä päivästä toiseen seuraavan heroiinipiikin toivossa. Välillä ollaan kuivillakin, mutta retkahdetaan silti kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tarinan päähahmo on 25-vuotias Mark "Rents" Renton, vaikkakin tarinan kertoja vaihtelee jatkuvasti. Minulle Rentsistä tuli kuitenkin tarinan tutuin henkilö, hänestä pysyin parhaiten kärryillä. Tässä tuleekin yksi niistä syistä, joiden takia en kirjasta oikein pitänyt: se on hyvin sekava monien samankaltaisten ja tiheästi vaihtuvien kertojien takia. Jo kirjan alkuvaiheilla päätin, että en yritäkään pysyä henkilöiden mukana, vaan luen vain eteenpäin juuri ajattelematta kuka on äänessä. Toimi, mutta sekaisin olin.

Toinen marmatukseni aihe on tylsyys, sillä Trainspotting oli minulle ihan hirvittävän pitkäveteinen lukukokemus! Jatkuva sekoilu, huumeiden ja viinan vetäminen, väkivalta, uhoilu ja paneminen on hyvin turruttavaa eikä lainkaan mielenkiintoista. En tiedä olisikohan 15-vuotias minä pitänyt kirjasta? Silloin kaikki päihteisiin liittyvät kirjat olivat tosi cool. Nykyään en ymmärrä, mitä siistiä siinä oikein on. 

Odotin myös kirjan olevan hauskempi ja koskettavampi kuten filmatisointi on. Ei se järin ollut. Hauskuus jäi lähinnä peräpuikkojen kalasteluun paskantäyteisestä pöntöstä ja kusiripulioksennuksen täyteisen lakanan sisällön lentämiseen aamiaista nauttivien ihmisten päälle. Näiden kohtausten kirvoittamien naurujen lisäksi en kokenut muita tunteita kuin tylsistymistä. No, henkilöhahmojen muka ah niin kapinallinen ja anarkistinen käytös ja aatemaailma olivat naurettavia, joten ehkä pientä ärtymystä koin sitten jossain vaiheessa. Säälin tunteet jäivät kuitenkin ihan minimiin.

Mutta jotain positiivista kirjassa kuitenkin oli parin pissakakkajutun lisäksi: naispuoleisten kertojien tuoma vaihtelu (tätä oli kuitenkin liian vähän) ja se, että kirjan pohjalta on tehty ihan ok elokuva. Welshiltä olen lukenut aiemmin kirjan Paska, mutta se oli oikeastaan ihan sitä itseään, joten minun Welshin lukemiseni taitavat jäädä viimein tähän.

30. luettu teos TBR 100 -listalta.

Trainspotting on luettu myös blogissa La petite lectrice, jossa siitä pidettiin hieman enemmän.

✩✩

Irvine Welsh: Trainspotting (Trainspotting 1993)
Suom. Sauli Santikko
Seven 2004, 384 s.

Tunnisteet: , , , , , ,