24.11.2013

Irvine Welsh: Trainspotting


Minun on ollut jo monta vuotta tarkoitus lukea Irvine Welshin kuuluisa Trainspotting, sillä filmatisointi oli joitakin vuosia sen katsottuani järkyttävän hauska. Sehän tuli eilen sopivasti televisiosta ja sitä tuli sivusilmällä vilkuiltua samalla kun luin vielä kirjan viimeisiä sivuja. Kirjan kannalta valitettavaa, että elokuva näytti yhä edelleen mielenkiintoisemmalta kuin alkuperäisteos.

Trainspotting kertoo skottilaisesta narkkariporukasta ja heidän ympärillään olevista ihmisistä. Hahmojen elämä on lähinnä sekoilua ja selviytymistä päivästä toiseen seuraavan heroiinipiikin toivossa. Välillä ollaan kuivillakin, mutta retkahdetaan silti kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tarinan päähahmo on 25-vuotias Mark "Rents" Renton, vaikkakin tarinan kertoja vaihtelee jatkuvasti. Minulle Rentsistä tuli kuitenkin tarinan tutuin henkilö, hänestä pysyin parhaiten kärryillä. Tässä tuleekin yksi niistä syistä, joiden takia en kirjasta oikein pitänyt: se on hyvin sekava monien samankaltaisten ja tiheästi vaihtuvien kertojien takia. Jo kirjan alkuvaiheilla päätin, että en yritäkään pysyä henkilöiden mukana, vaan luen vain eteenpäin juuri ajattelematta kuka on äänessä. Toimi, mutta sekaisin olin.

Toinen marmatukseni aihe on tylsyys, sillä Trainspotting oli minulle ihan hirvittävän pitkäveteinen lukukokemus! Jatkuva sekoilu, huumeiden ja viinan vetäminen, väkivalta, uhoilu ja paneminen on hyvin turruttavaa eikä lainkaan mielenkiintoista. En tiedä olisikohan 15-vuotias minä pitänyt kirjasta? Silloin kaikki päihteisiin liittyvät kirjat olivat tosi cool. Nykyään en ymmärrä, mitä siistiä siinä oikein on. 

Odotin myös kirjan olevan hauskempi ja koskettavampi kuten filmatisointi on. Ei se järin ollut. Hauskuus jäi lähinnä peräpuikkojen kalasteluun paskantäyteisestä pöntöstä ja kusiripulioksennuksen täyteisen lakanan sisällön lentämiseen aamiaista nauttivien ihmisten päälle. Näiden kohtausten kirvoittamien naurujen lisäksi en kokenut muita tunteita kuin tylsistymistä. No, henkilöhahmojen muka ah niin kapinallinen ja anarkistinen käytös ja aatemaailma olivat naurettavia, joten ehkä pientä ärtymystä koin sitten jossain vaiheessa. Säälin tunteet jäivät kuitenkin ihan minimiin.

Mutta jotain positiivista kirjassa kuitenkin oli parin pissakakkajutun lisäksi: naispuoleisten kertojien tuoma vaihtelu (tätä oli kuitenkin liian vähän) ja se, että kirjan pohjalta on tehty ihan ok elokuva. Welshiltä olen lukenut aiemmin kirjan Paska, mutta se oli oikeastaan ihan sitä itseään, joten minun Welshin lukemiseni taitavat jäädä viimein tähän.

30. luettu teos TBR 100 -listalta.

Trainspotting on luettu myös blogissa La petite lectrice, jossa siitä pidettiin hieman enemmän.

✩✩

Irvine Welsh: Trainspotting (Trainspotting 1993)
Suom. Sauli Santikko
Seven 2004, 384 s.

16 kommenttia :

  1. Minä olen yleensä sitä mieltä, että kirja on aina parempi kuin elokuva, mutta tässä tapauksessa leffa on kyllä huomattavasti parempi. Hyvin samaa mieltä olen kanssasi tästä. Lisäksi suomennos jotenkin muistaakseni ärsytti minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, usein kirja vie voiton elokuvasta, mutta ei tosiaan tämän kohdalla. Sekoilua jaksaa katsoa sen parin tunnin ajan, mutta kun siitä pitäisi lukea vielä kauemmin (ainakin minun lukunopeudellani), niin alkaa jo kyllästyttää.

      Suomennoksessa on käytetty paljon puhekieltä, joten siihen tottuminen kesti vähän aikaa, kun harvemmin sitä lukemissani kirjoissa on.

      Poista
  2. Oi voi, harmi että jäi vaisuksi sinulle. Minä katsoin eilen leffan ja se oli jopa parempi kuin muistin. Edellisestä katsomiskerrasta on lähemmäs kymmenen vuotta aikaa. Kirjakin olen lukenut, muistelisin että ehkä 16-17-vuotiaana. En muista kirjasta ihan hirveästi, esimerkiksi en muistanut, että ääneen pääsee useita kertojia. Muistan kuitenkin, että pidin kirjasta, inhorealismista huolimatta. (En ole inhorealismin ylin ystävä.) Voi tietysti olla, että teini-ikäisenä olin kohderyhmää, mutta hyvät muistot kuitenkin jäivät. Muuta en Welshiltä ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikanaan kirja on ehkä saattanut olla vähän shokeeraavakin, joten voi olla, että silloin (neljävuotiaana, heh :D) olisin voinut pitää tätä parempana? Tai silloin teininä. Nyt vain väsytti. Sanoin edellisen lukemani kirjan (The Death of Bees) kohdalla, että siitä tuli mieleen Irvine Welsh, mutta se nyt oli onneksi paljon parempi, koska se ei ollut täynnä sekoilua, siinä oli havaittavissa jopa joku juonikin. :D

      Poista
  3. Olen lukenut pari tämän "jatko-osaa" (Liima ja Porno teoksissa samoja hemmoja ja sekoiluja) , ja olen miettinyt onko tämä Transpotting se oikea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että en enää kestäisi Liimaa ja Pornoa, mutta jos ne olisi pakko lukea, luulen, että Trainspotting olisi kuitenkin niistä se kaikista paras. Jatko-osat voisivat tuntua pelkältä toistolta ellei niissä tosissaan tapahdu jotain uutta.

      Poista
  4. Haa, minulle Trainspotting oli eräs nuoruusiän suosikkikirjoja ja olenkin sen lukenut muutamaankiin kertaan, joskin edelliskerrasta on jo vuosia. Kerran yritin kahlata läpi alkukielistä versiota, mutta tuskastuin kirjoitetun skottiaksentin tankkaamiseen :) Myös Joken mainitsemat "jatko-osat" olen lukenut, mutta en niistä niin perustanut. Sen sijaan Paska oli mielestäni ihan kelpo teos, joten kyllä Welsh jossain määrin minuun uppoaa. Inhorealismi, törkyisyys, yhteiskunnan drop-outit tms. teemat yleensäkin kiinnostavat, eli ehkei ihmekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minäkin katselin joskus kirjastossa alkukielistä versiota, mutta selailtuani sitä työnsin sen aika äkkiä takaisin hyllyyn. :D Ei olisi tullut skottiaksentin tulkitsemisesta mitään!

      Inhorealismi ei taida olla minun juttuni. Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa (vaikkei se niin törkyinen ollut kuin tämä) jäi sekin minulle melko valjuksi. Minua ei kyllä haittaa kaikenlaiset ällöttävät kuvaukset kirjoissa tai elokuvissakaan, mutta ehkä sellainen jatkuva kurjuus ja likaisuus on vain liian luotaantyöntävää ja tylsää.

      Poista
  5. Harmittaa kun eilinen Trainspotting meni ohitse, olisi pitänyt tallentaa se. Olen sen siis joskus katsonut, mutta kirjaa en ole vielä lukenut, pitäisi kyllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, minäkin hoksasin sen vasta vähän ennen kuin se alkoi. Mutta en kuitenkaan katsonut sitä kuin vilkuillen sieltä täältä, kun luin kirjaa samalla. Elokuvan tapahtumat tuntuivat olevan ihan eri järjestyksessä mitä kirjassa!

      Poista
  6. Minä luin tämän yläaste- tai lukioikäisenä, ja muistan, että inhorealismi, erityisesti se kohta, jossa päähenkilö kaivoi jotain vessanpöntöstä (vai kuvittelenkohan tämän?) jäi vähän liikaakin mieleen. Muistan ajatelleeni, että sitä elokuvaa en varmasti halua nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistat ihan oikein :D Alkupuolella kirjaa Rents tosiaan kaivelee huumeperäpuikkoja hyvin saastaisesta vessanpöntöstä. Ällöttävää, mutta minua vain nauratti :D En muista, miten tuo kohtaus oli elokuvassa toteutettu. Tai oli se siinä, mutta miten ällöttävä se oli.

      Poista
  7. Niin, hieman enemmän pidin juu. Mutta kyllä minullakin lukukokemus vähän tylsäksi jäi, vaikka välillä yököttikin oikein kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua suurimmaksi osaksi nauratti kamalasti kaikki ällöt kohdat, mutta niitäkin oli melko vähän. Muuten sitten vain tylsistytti, höh.

      Poista
  8. Ah, hyvä kun kirjoitit tästä, sillä nyt muistin että minulla on kyseinen kirja kesken! :) Aloin lukea sitä alkukielisenä, ja vaikka lukeminen on tuskastuttavan hidasta, se on myös palkitsevaa, kun skottimurre alkaa pikkuhiljaa avautua ilman alun hurjaa takkuamista. Lukeminen jäi vain kesken kun kirjasta oli varaus seuraavalle, enkä ole muistanut lainata sitä uudelleen. Nyt teen sen, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on kyllä palkitsevaa kahlaamista! Olisi sitä kyllä hauska ymmärtää, mutta taidan itse ainakin ensi vuonna vielä keskittyä parantamaan ruotsin kielen taitojani, jotta joskus saisin tutkintotodistuksen käteen :D Kiva, että toimin muistutuksena!

      Poista