Lukuisa: Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi

Norjalaisen Anne B. Ragden 1960-luvulle sijoittuva teos Aion tehdä sinut onnelliseksi kertoo yhden trondheimilaisen kerrostalon rapun kotirouvista ja heidän arjestaan. Yllättäen lähes kaikkien naisten arki pyörii ruoanlaiton, pyykkäyksen, siivoamisen sekä mahdollisten lasten ja aviomiehen ympärillä. Yksi asukas on poikkeus: Peggy-Anita Foss, jonka mies kauppaa pussikeittoja ympäri maata ja on siksi paljon poissa kotoa. Parilla ei myöskään ole lapsia, joten Peggy-Anitalla on poikkeuksellisen paljon aikaa vain itselleen. Hänellä on kuulemma myös tapana siivota alasti, joka kiinnostaa etenkin rapun miehiä, mutta pöyristyttää naisia. Naiset luonnollisesti myös kadehtivat Peggy-Anitaa, vaikkeivät sitä koskaan itselleen myöntäisikään. Näennäisesti rapun perheiden arki tuntuu sujuvan hyvin, mutta tosiasiassa niiden joukkoon mahtuu monta erilaista tarinaa, niin onnellisia kuin surullisiakin.

Aion tehdä sinut onnelliseksi jätti minut hieman kylmäksi. Oikeastaan en muista siitä ja sen henkilöhahmoista enää paljoa, vaikkei kirjan loppuun lukemisesta ole kuin muutamia päiviä. Se kertonee jotain.

Voisi ehkä kuvitella, että jatkuvasta siivoamisesta ja ruoanlaitosta lukeminen alkaisi väsyttää, mutta se ei ollut minulle ongelma. Vaikka kotityöt ovat kirjassa suuressa roolissa, onnistuin olemaan tarttumatta niihin ja keskittymään sen sijaan tarinan henkilöihin sekä heidän persooniinsa ja ongelmiinsa. Myös ajan, 1960-luvun, kuvaus oli mielenkiintoista ja uskottavaa.

Suurimmat ongelmat kirjassa olivat minulle sen persoonattomat henkilöhahmot ja rakenne. Henkilöt eivät painuneet mieleeni ja he sekoittuivat toisiinsa iloisesti jo ennen kuin olin lukenut kirjan loppuun. Tarina etenee luvuittain, yksi rapun rouva kerrallaan, mutta luvun sisällä saatetaan hypätä myös perheen miehen tai lapsen pään sisälle. Se toisaalta toi uudenlaista näkökulmaa perheen sisäisiin asioihin, mutta toisaalta tuntui vähän köykäisesti toteutetulta. Kun kaikki rapun rouvat on esitelty, on kirjassa vielä jäljellä kaksi lukua. Toiseksi viimeistä lukua en ymmärtänyt ollenkaan. Se ei tuonut minusta kirjaan yhtään mitään uutta.

Täytyy sanoa, että odotukseni olivat hieman korkeammat verrattuna siihen, mitä kirja lopulta minulle antoi. Hieman ärsyttää, sillä tarinassa on kyllä ainesta, mutta se meni pilalle edellä mainitsemieni syiden vuoksi. Ragden Berliininpoppelit-trilogia on ilmeisesti melko tykätty? Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan sitä.