6.11.2013

Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi


Norjalaisen Anne B. Ragden 1960-luvulle sijoittuva teos Aion tehdä sinut onnelliseksi kertoo yhden trondheimilaisen kerrostalon rapun kotirouvista ja heidän arjestaan. Yllättäen lähes kaikkien naisten arki pyörii ruoanlaiton, pyykkäyksen, siivoamisen sekä mahdollisten lasten ja aviomiehen ympärillä. Yksi asukas on poikkeus: Peggy-Anita Foss, jonka mies kauppaa pussikeittoja ympäri maata ja on siksi paljon poissa kotoa. Parilla ei myöskään ole lapsia, joten Peggy-Anitalla on poikkeuksellisen paljon aikaa vain itselleen. Hänellä on kuulemma myös tapana siivota alasti, joka kiinnostaa etenkin rapun miehiä, mutta pöyristyttää naisia. Naiset luonnollisesti myös kadehtivat Peggy-Anitaa, vaikkeivät sitä koskaan itselleen myöntäisikään. Näennäisesti rapun perheiden arki tuntuu sujuvan hyvin, mutta tosiasiassa niiden joukkoon mahtuu monta erilaista tarinaa, niin onnellisia kuin surullisiakin.

Aion tehdä sinut onnelliseksi jätti minut hieman kylmäksi. Oikeastaan en muista siitä ja sen henkilöhahmoista enää paljoa, vaikkei kirjan loppuun lukemisesta ole kuin muutamia päiviä. Se kertonee jotain.

Voisi ehkä kuvitella, että jatkuvasta siivoamisesta ja ruoanlaitosta lukeminen alkaisi väsyttää, mutta se ei ollut minulle ongelma. Vaikka kotityöt ovat kirjassa suuressa roolissa, onnistuin olemaan tarttumatta niihin ja keskittymään sen sijaan tarinan henkilöihin sekä heidän persooniinsa ja ongelmiinsa. Myös ajan, 1960-luvun, kuvaus oli mielenkiintoista ja uskottavaa.

Suurimmat ongelmat kirjassa olivat minulle sen persoonattomat henkilöhahmot ja rakenne. Henkilöt eivät painuneet mieleeni ja he sekoittuivat toisiinsa iloisesti jo ennen kuin olin lukenut kirjan loppuun. Tarina etenee luvuittain, yksi rapun rouva kerrallaan, mutta luvun sisällä saatetaan hypätä myös perheen miehen tai lapsen pään sisälle. Se toisaalta toi uudenlaista näkökulmaa perheen sisäisiin asioihin, mutta toisaalta tuntui vähän köykäisesti toteutetulta. Kun kaikki rapun rouvat on esitelty, on kirjassa vielä jäljellä kaksi lukua. Toiseksi viimeistä lukua en ymmärtänyt ollenkaan. Se ei tuonut minusta kirjaan yhtään mitään uutta.

Täytyy sanoa, että odotukseni olivat hieman korkeammat verrattuna siihen, mitä kirja lopulta minulle antoi. Hieman ärsyttää, sillä tarinassa on kyllä ainesta, mutta se meni pilalle edellä mainitsemieni syiden vuoksi. Ragden Berliininpoppelit-trilogia on ilmeisesti melko tykätty? Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan sitä.

✩✩

Anne B. Ragde: Aion tehdä sinut onnelliseksi 
(Jeg skal gjøre deg så lykkelig, 2011)
Suom. Katriina Huttunen
Tammi 2013, 289 s.

7 kommenttia :

  1. Voi harmi ettet järin tykännyt tästä :/
    Minusta tämä oli hyvä vaikka ei likikään Berliininpoppeleiden veroinen. (Satunnaista seuraa on ihan järkyttävän huono, sitä älä ainakaan lue!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoitus vastaanotettu! Kiva kuulla, että Berliininpoppelit on sinusta tätä parempi, täytyy oikeasti kokeilla sitä jossain välissä!

      Poista
  2. Aika samat fiilikset kirjasta, mutta ajattelin yrittää Ragden muitakin kirjoja (koska ne ovat kirjahyllyssäni =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama juttu. Ei sovi vielä luovuttaa yhden kirjan takia (paitsi Paulo Coelhon kohdalla :D).

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. (Voi elämä miten monta kirjoitusvirhettä minulla oli aikaisemmassa kommentissa, poistin sen, uusi yritys...)

    Minullekin tämä kirja oli pettymys. Minä pitkästyin kirjan parissa, plääh, se ei antanut minulle mitään. 60-luvun kuvailu oli varmasti ihan okei, mutta jotenkin sekin jäi minulle valjuksi. (Siis minullehan jäi mielikuva, että 60-luvun norjalaisnaiset eivät tehneet mitään muuta kuin siivonneet ja kytänneet naapureita. =D) Yleisesti ottaen kirjasta tuli fiilis, että liekö sitä olisi edes julkaistu, ellei asialla olisi ollut joku, jolla on jo nimeä. En ole kovin innokkaasti tarttumassa Berliininpoppeleihin, vaikka sitä on kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä kirja oli sellainen no jaa, tulipahan luettua. Ei siis ihastuttanut, mutta ei vihastuttanutkaan. Todennäköisesti unohdan pian koko kirjan. Odotin, että olisin voinut pitää tästä edes hieman enemmän, koska poikaystäväni äiti piti kirjasta ja kehui sitä, mutta toisaalta hän on pian kuusikymppinen ja tyyliin rakastaa siivoamista, joten ehkä hän oli juuri sitä oikeaa kohderyhmää :D

      Poista