25.9.2013

Peter Franzén: Samoilla silmillä


Minulle yksi syksyn kiinnostavimmista uutuuksista oli Peter Franzénin toinen romaani Samoilla silmillä, joka jatkaa Tumman veden päällä -teoksesta tutun Peten ja hänen perheensä tarinaa. Pidin Franzénin esikoisromaanista todella paljon: se oli koskettava ja pikku-Peten ääni hyvin uskottava. Siksi Samoilla silmillä siirtyikin heti lukujononi kärkeen.

Samoilla silmillä ei jatku suoraan Tumman veden päällä -teoksen lopusta, vaan aikaa on ehtinyt jo vierähtää useita vuosia. Pikku-Pete ei ole enää niin pieni vaan jo 14-vuotias nuori miehenalku ja pikkusisko Suvikin jo kymmenen. Pete harrastaa nyrkkeilyä, ihastuu ja kokeilee rajojaan. Äiti ei pidä Peten uudesta harrastuksesta, mutta ei voi tätä oikein valvoakaan, sillä lapset asuvat kotonaan pääasiassa kahdestaan äidin opiskellessa toisella paikkakunnalla. Opiskelupaikkakunnalla äiti saa elää uutta nuoruuttaan rauhassa, mutta lapset ovat silti koko ajan hänen mielessään – onneksi isovanhemmat kuitenkin käyvät säännöllisesti katsomassa lasten perään. Peten ja Suvin isä Pertti, joka toisaalla kamppailee oman elämänsä kanssa, ei ole ollut mukana kuvioissa enää vuosiin. Lapsia on enää niin hankala lähestyä, kun menneisyys on mikä on. Mutta elämän täytyy jatkua.

Kun luin Tumman veden päällä, mieleeni tuli oma lapsuuteni, vaikken ole ollenkaan samaa ikäluokkaa kuin kirjan Pete. Koin samoja tunteita myös Samoilla silmillä -kirjan parissa; monet teini-ikäisen Peten tuntemukset tuntuivat tutuilta omasta nuoruudestani. Toisaalta, eivät ne lapsuuden ja nuoruuden tuntemukset, ajatukset ja leikit niin paljoa muutu ajan myötä. Tuntemuksiani vahvisti vielä kirjan miljöö, pieni paikkakunta, jollaisella olen itsekin kasvanut, joka tuli hyvin lähelle omia muistojani. Franzén taitaa minusta erittäin hyvin ympäristöstä ja ajankuvasta kertomisen.

Samoilla silmillä ei käsittele perheväkivaltaa ja alkoholismia samalla tavalla ja runsaudella kuin Tumman veden päällä, mutta ne vaikuttavat yhä Peten perheenjäseniin, tavalla tai toisella. Elämä näyttää jo paljon valoisammalta, kun Peten äiti tutustuu uuteen, kunnolliselta vaikuttavaan mieheen, Peten isä yrittää tosissaan irtautua alkoholismin kahleista ja itse Petelläkin tuntuu menevän hyvin, kun on kiva harrastus ja kivoja ystäviä. Elämä ei kuitenkaan usein suju täysin ongelmitta ja vastoinkäymisiä kohtaavat myös kirjan hahmotkin. Realistinen elämän ja arjen kuvaus ovat nekin tässä kirjassa Franzénin vahvuuksia. Tarinassa ei tapahdu paljoa, siinä ei ole vahvaa juonta, mutta se riittää. Arki riittää.

En kuitenkaan ihastunut tähän kirjaan aivan yhtä paljon kuin esikoiseen. Jollain tapaa esikoisessa oli vahvempi tunnelma. Samoilla silmillä ei kuitenkaan missään nimessä ole huono kirja. Se on melko samanlainen kuin esikoinen, mikä on siis hyvä asia, mutta ehkä helpommin unohdettavissa? Mutta jos pidit Tumman veden päällä -kirjasta, kannattaa lukea myös tämä, ihan jo sen vuoksi, että saisit tietää, miten Peten elämä on jatkunut. Samoilla silmillä on myös ihan itsenäisesti luettavissa oleva teos, mutta lukukokemus lienee syvempi, kun tuntee jo Peten ja hänen perheenjäsentensä taustat.


Peter Franzén: Samoilla silmillä
Tammi 2013, 223 s.

10 kommenttia :

  1. Tämä kyllä kiinnostaisi lukea, koska pidin Tumman veden päällä kirjasta todella paljon. Toisaalta siinä pidin nimenomaan pienen Peten kertojanäänestä ja lapsen näkökulmasta, en tiedä, innostunko niin paljon teinipojan näkökulmasta... Saa nähdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakaan teinipojan näkökulma ei ollut niin kiinnostava kuin pienen pojan Tumman veden päällä -kirjassa, mutta kirjassa katsotaan välillä myös Peten äidin ja isän näkövinkkelistä, joten se vähän monipuolistaa tarinaa :) Hyvä kirja tämä kuitenkin oli!

      Poista
  2. Tumman veden päällä oli hieno (ja toimii muuten ihan ok myös elokuvana), joten tämä pitä jossain välissä lukea. Mutta kauhaa kiirettä ei vielä kirjan pariin ole, aikanaan sitten.

    P.S. Ihana tausta blogissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnittelin meneväni katsomaan elokuvan, mutta se sitten jäi. Tai onhan se vieläkin elokuvissa menossa, mutta en tiedä ennätänkö katsomaan. No, ehkä sitten joskus myöhemmin! Toivottavasti pidät tästäkin kirjasta, sitten aikanaan kun sen luet :)

      Voi, kiitos! Edellinen tausta ehti ollakin jo kauan, kaipasin vähän vaihtelua ja aivan uutta värimaailmaa :)

      Poista
  3. Olen odotellut tätä Franzénin uutukaista, ihastuin kovasti Tumman veden päällä.-esikoiseen. Tekisi melkein mieli lukea ne peräkkäin, TVP uudelleen, ja tämä siihen luonnolliseksi jatkeeksi. Oli hyvä kuitenkin lukea arviostasi, että ainakin sinun mielestäsi esikoinen on parempi. Laskee odotuksia vähän maltillisemmalle tasolle. :)

    Komppaan Katjaa, aivan ihana tausta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli ehtinyt jo unohtua joitakin yksityiskohtia Tumman veden päällä -kirjasta, joten olisi ollut itsellenikin hyvä idea lukea se uudestaan ja sitten tämä siihen perään. Toivon kovasti, että pidät myös tästä. Vaikea kuvitella, että jos piti esikoisesta, ei pitäisi edes vähän tästä jatko-osasta, koska Franzénin tyyli oli yhä tallella ja Peten tarinan parissa oli mukava jatkaa.

      Kiitos Sara, kiva, että se miellyttää silmää :)

      Poista
  4. Tumman veden päällä oli upea ja aion ehdottomasti lukea tämän jatko-osankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, sillä tämä oli oikein hyvä jatko esikoiselle! Jään odottelemaan ajatuksiasi :)

      Poista
  5. Sain juuri naputeltua blogiini ajatukseni tästä kirjasta ja nyt huomaan, että olemme hyvin samoilla linjoilla! Esikoisen veroiseksi tämä ei yllä, vaikka mainio ajankuva onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpäs ollaankin, kävin juuri lukemassa tekstisi! Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä, mutta jäin hieman kaipaamaan pikku-Peteä.

      Poista