4.9.2013

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran


"Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. Se on useimmille näkymätön mutta ne, jotka tuntevat tuon ihmisen ja rakastavat häntä, näkevät sen kuvan aivan selvästi mielessään kun he kävelevät ohi. Niin kauan kuin nuo rakastavat ihmiset ovat olemassa, niin kauan säilyy myös kuva, myös silloin kun itse kulkija on kuollut. Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin. Siitä me muistamme kaikki ne ihmiset jotka ovat siellä kävelleet, rakastaneet ja vihanneet ja toivoneet ja kärsineet. Muista se, Henriette kiltti: niin kauan kuin joku tietää meidän kulkeneen täällä ja niin kauan kuin joku muistaa meitä lämmöllä, kadut kantavat meidän nimeämme."

Vuosien 1905-1939 välille sijoittuva Kjell Westön Finlandia-palkittu teos Missä kuljimme kerran on ylistyslaulu tuon ajan Helsingille ja sen asuttamille ihmisille. Tarinan päähenkilöitä ovat rikkaiden suomenruotsalaisten sukujen vesat Lucie ja Cedi Lilliehjelm sekä Eccu Widing kuin myös työläisperheen poika Allu Kajander. Tarina keskittyy siis enimmäkseen heidän elämäänsä, mutta päähenkilöiden kautta lukija tutustuu myös moniin heidän ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Ja tietysti historialliseen Helsinkiin, joka sen asukkaista tuntuu yhtä aikaa sekä vieraalta että kodilta, muuttuvalta että paikoilleen jämähtäneeltä.

Tarinan käännekohtia ovat vuoden 1918 sisällissota, joka luo varjonsa monen kirjan henkilön elämään pitkiksi ajoiksi, iloinen 1920-luku, jolloin jazz saapuu myös Helsinkiin, sekä 1930-luvun tapahtumat, jotka tuovat mukanaan niin laman kuin Lapuan liikkeen. Levoton sukupolvi tempautuu mukaan tapahtumien pyörteisiin. 1930-luvun lopulla häämöttää jo toinen suuri sota, mutta Westö kertoo tästä vaiheesta tarinan henkilöiden elämässä enää vain lyhyesti kirjan epilogissa.

Minulle läheisimmiksi hahmoiksi nousivat Lucie ja Eccu. Lucie ihastutti minua itsenäisellä elämäntyylillään ja vamppimaisella asenteella. Hän vaikuttaa ylpeältä ja kenties sitä onkin, mutta välittää silti lähimmäisistään. Eccu puolestaan on uhri, jolle tekee välillä mieli karjaista, että ryhdistäydy, mies!, mutta hänen tapansa toimia pystyy silti ymmärtämään. Muut hahmot jäävät hieman Lucien ja Eccun varjoon tai he eivät ainakaan herättäneet minussa niin paljon tunteita. Paitsi Cediä inhosin melkein alusta pitäen eikä hänen kohtalonsa lopulta hetkauttanut suuntaan taikka toiseen. Köyhempään luokkaan kuuluva Allu Kajander oli hänkin hieman epämiellyttävä tyyppi. Sivuhahmoista Ivar Grandell, sosialistisia aatteita kannattava ja kirjoittamisen taitava hieman vanhempi mies, jäi parhaiten ja positiivisella tavalla mieleeni. Hänen suustaan on tämän kirjoituksen alussa oleva lainaus.

Missä kuljimme kerran herätti minussa aluksi ristiriitaisia tunteita. Välillä pidin tarinasta ja siitä miten kerronta eteni, välillä tylsistyin hitaisiin kohtauksiin. Mutta loppua kohden tarina parani paranemistaan ja sen henkilöt alkoivat tulla läheisimmiksi. Historialliset tapahtumat ja niiden vaikutukset yksittäisiin ihmisiin kiinnostivat minua silti kautta koko kirjan. Mielessäni oli kuitenkin yhä heinäkuussa lukemani Anna Kortelaisen Ei kenenkään maassa, jonka tapahtumat sijoittuvat samoille vuosikymmenille kuin tämä Westön kirja, ja koska sekin käsittelee historiallisten tapahtumien vaikutuksia yksittäisiin ihmisiin, olin ehkä siksi paikoitellen tylsistynyt. Westön kirja on minusta kuitenkin parempi, sillä se ottaa paremmin huomioon suuret linjat ja kirjassa on enemmän päähenkilöitä, minkä johdosta se on moniuloitteisempi. Westön kerrontakin miellytti minua enemmän.

Veikkaisin, että Missä kuljimme kerran olisi ollut vielä parempi lukukokemus, jos asuisin (tai olisin asunut) Helsingissä. Westön kuvailemat paikat eivät aina olleet minulle tuttuja. Mutta kaiken kaikkiaan kirja on hieno ja se onnistui ravistelemaan ja koskettamaan. Siitä ei tule suosikkejani, mutta nautin sen lukemisesta oikein paljon.

Missä kuljimme kerran on 27. lukemani kirja TBR 100 -listaltani.

Kirja on luettu myös muun muassa seuraavissa blogeissa: Nenä kirjassa, Sivujen viemää, Täällä toisen tähden alla ja Jokken kirjanurkka.

✩✩✩✩

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått, 2006)
Suom. Katriina Savolainen
Otava 2006, 589 s.

8 kommenttia :

  1. Kiva, että pidit! Minulla tämä tosiaan odottelee hyllyssä ja pian haluaisin tämän lukea. Aion kyllä lukea ensin Leijat Helsingin yllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä uskallan joskus lukea jonkun muunkin Westön kirjan :) Nyt alkaa vain tuntua siltä, että Suomen (sota-ajan) historiaa käsittelevän kirjallisuuden kiintiö on tälle vuodelle täynnä. Luin eilen loppuun taas yhden aihetta käsittelevän kirjan, vaikkakin eri näkökulmasta. Huh, ehkä tosiaan loppuvuodelle jotain aivan muuta :D

      Poista
  2. Luin kesällä Leijat ja aion ehdottomasti lukea tämän. Pidän Westön tavasta kertoa ja luoda henkilöhahmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn kyllä täysin tuohon, että Westö on taitava kertoja ja hänen luomansa henkilöhahmot todella kiinnostavia, siis jo pelkästään tämän kirjan perusteella! Leijat taitaa olla minulle se seuraavaksi kiinnostavin Westö.

      Poista
  3. Kiva että luit ja tykkäsit! Westö on mahtava kirjailija, ja tämä on yksi suosikkikirjojani häneltä. Ehkä jopa suosikki ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan mielenkiintoinen kirja, oikein hyvä! Mutta Suomen (sota-ajan) historiaa käsittelevän kirjallisuuden kiintiöni taitaa olla vähäksi aikaa täynnä :)

      Poista
  4. Mulla tekis mieli lukea Westöä, mutta jotenki on semmonen aavistus (jota tämäki postaus vahvisti), että ne on niin tunnelmoivia ja hitaita, semmosia, jotka pitäs nauttia ajan kanssa, että on ehkä parempi lykätä Westö suosiolla gradun jälkeiseen elämään – joka luonnollisesti tulee olemaan täynnä auringonpaisteista vapaa-aikaa ja tilaa hitaille, maalauksellisille kirjoille... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah :D Voisin ehkä suositella siirtämään Westön tuotannon tuonnemmaksi, ainakin jo kandin ja Joyce Carol Oatesin Blondin (= järkky tiiliskivi) yhdistämistä seuranneen kokemuksen perusteella. Toivotaan gradun jälkeisen elämän olevan sinulle auvoista tai sitten sinun täytyy suosiolla jättää kirjailija vaikkapa ensimmäiseen tulevaan lomaan :D

      Poista