6.9.2013

Eben Alexander: Totuus taivaasta

 
Ihan ensimmäisenä haluan kertoa, että olen täysin hämmentynyt siitä mitä juuri sain luettua loppuun. En tiedä mitä sanoa. Eikä se johdu siitä, että lukukokemus olisi ollut niin mahtava, vaan itse asiassa... päinvastoin. Vähän naurattaakin jopa. Minun olisi pitänyt ottaa vakavissani Eben Alexanderin kirjan hyvin asenteellinen nimi, Totuus taivaasta. Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus, ja ehkä olisin välttynyt tältä, anteeksi suoraan sanottuna, soopalta. Luin kirjan kuitenkin lopulta loppuun, sillä se kuitenkin herätti ajatuksia.

Minun ja Eben Alexanderin elämänkatsomukset ovat melkein kuin yö ja päivä ja siksi mielipiteeni hänen kokemuksestaan ovat sellaisia kuin ovat. En kuitenkaan millään muotoa halua väheksyä Alexanderin lailla uskovia ihmisiä, sillä minulle on aivan sama mihin kukin uskoo tai turvautuu. Se ei ole minun asiani. Joten kritiikkini koskee vain tätä kirjaa ja Alexanderin tapaa kirjoittaa se.

Reilu viisikymppinen neurokirurgi, Eben Alexander, herää eräänä tavallisena maanantai-aamuna hieman aikaisemmin kuin normaalisti. Edellisenä iltana hänellä oli ollut pientä selkäkipua ja nyt vuoteessa kääntyessään kipu iskee häneen vielä rajummin. Kylvyn jälkeen tulee hirveä päänsärky, kosketuskin käy jo kipeää. Pian Eben menee tajuttomaksi ja alkaa kouristella. Mies kyyditetään sairaalaan, jossa lääkärit lopulta päätyvät pelättyyn diagnoosiin: hänellä on kolibakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus, mikä on hyvin, hyvin harvinainen tauti aikuisella ja terveellä ihmisellä. Bakteerin aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa bakteerit hyökkäävät ensimmäisenä aivojen pintakerroksen kimppuun. Pintakerroksessa tapahtuu ihmisen johdonmukainen ajattelu ja se vastaa myös muistista, kielestä, näkö- ja kuuloaistimuksista ja tunteista. Pintakerroksen eli aivokuoren tuhottuaan bakteerit hyökkäävät syvemmällä olevien aivojen osien kimppuun. Viimeistään tässä vaiheessa ihmisen selviytymismahdollisuudet ovat hyvin pienet.

Seitsemän päivän koomassa olon jälkeen Eben Alexander kuitenkin herää, vaikka ennuste oli ollut hyvin huono. Hän vieläpä toipuu täysin. Mutta ei siinä kaikki, sillä ollessaan koomassa Eben sai kokea tuonpuoleisen, "ultratodellisuuden", kuten hän sitä itse nimittää. Oikeammin siis taivaan ja sen monet tasot. Kirjallaan Totuus taivaasta hän haluaa kertoa tuosta matkastaan sinne.

Mutta, mutta. Aloitetaan siitä, että ensinnäkin Alexander kirjoittaa hyvin huonosti. Kerronta on poukkoilevaa ja hyvin, hyvin toisteista. Ehkä vähempikin vakuuttelu siitä, kuinka hän on tiedemies eikä uskonut kuolemanrajakokemuksiin ennen kuin vasta nyt tai että kaikki mitä hän koki oli totisinta totta, riittäisi. Minun silmissäni kaikki tämä vakuuttelu vain heikentää hänen uskottavuuttaan.

En väitä, etteikö Alexander olisi voinut kuitenkaan kokea kaikkea mistä kirjassaan kertoo. Mutta se, että hän sanoo tuon kuolemanrajakokemuksensa olevan tieteellisesti todistettavissa, koska HÄN koki sen, menee yli ymmärrykseni. Jos minä olisin nähnyt joskus vaikkapa aaveen, kertoisiko se silloin siitä, että aaveita on olemassa ja että se on tieteellinen fakta ja tieteellisesti todistettavissa? Ehkä se olisi minulle totta, mutta tieteellisesti ikävä kyllä ei. Tässä maailmankaikkeudessa on varmasti paljon asioita, joita emme vielä ymmärrä tai tule koskaan ymmärtämäänkään, ja ehkä tuolla jossain on jopa taivas tai jokin vastaava paikka, mistä sen tietää, mutta kun yksinkertaisesti sellaisia asioita ei vain (vielä) voi todistaa tieteellisesti. Siksi en siis ymmärrä Alexanderin ajattelutapaa tässä asiassa.

Kirjaa lukiessani mietin myös, että miksei Alexanderin kokemaa voisi selittää muulla tavalla. Kirjan loppupuolella hän käykin läpi useita eri vaihtoehtoja, jotka voisivat selittää hänen kuolemanrajakokemuksensa, mutta osan selityksistä hän torppaa vain tokaisemalla, että hänen muistonsa ovat niin todentuntuisia ja voimakkaan interaktiivisia, että tämä selitys ei vain käy. Parin selityksen hän sanoo olevan epätodennäköisiä. Mutta eivätkö ne silti voisi olla mahdollisia? Koomassa ollessa ihmisen aivojen uloin aivokerros lakkaa toimimasta ja käsittääkseni tällöin ihminen ei voi nähdä unia. Mutta entä se hetki, kun ihminen herää koomasta, kun hänen aivokuorensa alkaa taas toimia? Alexander pitää tätäkin poissuljettuna, sillä hänen kuolemanrajakokemuksensa oli niin pitkä (vaikka hän painottaa moneen otteeseen, ettei "ultratodellisuudessa" ole mitään käsitystä ajasta...) eikä sitä olisi voinut kokea sen verran lyhyessä ajassa. Hän myös sanoo, että hänen kokemuksensa ei tuntunut unelta, koska se oli niin todellista. Hmm, onkohan Alexander sitten koskaan nähnyt hyvin todentuntuisia unia? Eiköhän me kaikki olla. Ja unihan voi nukkuessa tuntua hyvinkin pitkältä, vaikka se oikeasti kestäisi vain muutaman minuutin.

Takerruin Alexanderin kertomuksessa myös siihen, että hän tuntuu ajattelevan, että hänen kuolemanrajakokemuksensa oli jollain tapaa kaikista aidoin ja se ainoa oikea ja muiden ihmisten kokemat jollain tapaa vääriä. Myös se, että paikka, jossa hän vieraili, on Jumalan ja Luojan koti, taivas, jota asuttaa myös enkelit, eli selkeästi kristinuskon mukainen taivas, mutta missään vaiheessa hän ei kerro miten tähän tulokseen tuli. Miksi jumala oli juuri kristinuskon Jumala? Alexander painottaa lisäksi sitä, ettei tuota "ultratodellisuutta" ja siellä tapahtuneita asioita ja koettuja tunteita voi selittää sanoin eikä siellä oikein mikään vastaa meidän tuntemiamme sanoja, mutta silti hän kuvailee lentäneensä taivaalla (ja välillä perhosen siivillä), jonka alapuolella aukesi vehreitä maisemia, joiden keskellä tanssivat piirissä iloiset ihmiset ja kiljuvat lapset. Aika konkreettista muuten niin epämääräisessä paikassa.

Anteeksi, mutta itse pidän tätä ihan höpönä. Alexanderin tarina olisi ollut paljon uskottavampi jos hän olisi osannut paremmin perustella mielipiteensä ja kokemuksensa "tieteellisyyden" eikä vain luottaa jatkuvaan vakuutteluun ja jankkaamiseen. Sitä olisin odottanut tiedemieheltä. Mutta ehkä tällekin kirjalle on oma kohderyhmänsä. Ehkä jotkut, toisenlaisen elämänkatsomuksen kannattajat, saavat Alexanderin kokemuksista jopa lohtua. Minusta tämä oli vain todella huonosti kirjoitettu kirja. Yksi tähti siitä, että kirjassa oli ihan mielenkiintoista tietoa kolibakteerin aiheuttamasta aivokalvontulehduksesta.


Eben Alexander: Totuus taivaasta. Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus (Proof of Heaven: A Neurosurgeon's Journey into the Afterlife, 2012)
Suom. Sirkka Aulanko
WSOY 2013, 190 s.

56 kommenttia :

  1. Ja mies on siis neurokirurgi! Olen monesti ihmetellyt, miten lukeneet ihmiset uskovat edelleen johonkin joulupukin tapaiseen mieheen tuolla yläilmoissa ja keijuhahmoihin eli enkeleihin. Ja muissa uskonnoissa siis taas vähän erilaisiin hahmoihin. Ilmeisesti lapsuuden elämykset, se mitä silloin vakuutellaan, vaikuttaa joillakin niin vahvasti, että kaikki kyseenalaistaminen on mahdotonta.
    Tämä Alexander on varmaan pelästynyt pahasti ja siksi seonnut jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelästynyt pahasti ja siksi seonnut – heh! :D Niin, mistäpä sen tietää? Eben muuten kertoo olleensa ateisti ennen tätä kokemustaan, mutta toisaalta hän mainitsee kuitenkin välillä epäilleensä Jumalan olemassaoloa, puolin ja toisin, ja toivoneensa, että voisi uskoa tai jotain vastaavaa. En sitten tiedä, onko se puhdasta ateismia ja olisiko tämä toive synnyttänyt nämä kokemukset. No, oli miten oli, en siihen halua ottaa kamalasti kantaa, koska tulkitkoot kukin asian miten haluaa, mutta heikosti Alexander kyllä perustelee omat kantansa ja kirja on huonosti kirjoitettu.

      Poista
    2. Mistä meistä kukaa tietää, millaisia muita todellisuuksia on olemassa. Ei kai se tarkoita sitä, että pitää uskoa joulupukkiin. Hengellisyys ei todennäköisesti ole mikään seuraus lapsena pakkosyötetyistä satuolennoista vaan lapsen luonnollinen tapa elää. Kun ihminen kasvaa, hengellisyys voi heikentyä tai jos sitä pidetään yllä (esim. vanhemmat eivät tukahduta lapsen hengellistä sisintä), se voi olla osa myös aikuisen ihmisen elämää.

      Poista
    3. Lisään vielä edelliseen, että ns. kuolemanrajakokemuksia on aika paljon. Niistä ei aivan varmaa käsitystä ole kenelläkään. Toki terve kriittisyys on aian paikallaan. Suomessa mm. Vesa-Matti Loiri on kertonut julkisesti omista kokemuksistaan. Hieman erilaisia kokemuksia,, mutta samaan aiheeseen liittyen, on esim. Kake Randelinilla. Minullakin on joitakin, tosin ei kuolemanrajakokemuksia.

      Poista
    4. Kirja ei ollut kummoinen, mutta eipä ollut kommentointikaan! Sitähän Alexander toisteli, että mitään Jumalaa hän ei nähnyt, oli vain kirkkauden ympäröimä jotenkin tiheä ja merkityksellinen pimeys, mistä hän myöhemmin johtaa ajatuksia kvanttifysiikan mustaan energiaan ja mustiin aukkoihin. Siinä ei siis ole kuvausta 'joulupukista'. Se, mitä hän kuvaa enkeleinä, ovat Alexanderin mielestä valokaaria tai palloja - hän sanoo niitä enkeleiksi, koska hän kokee niiden säteilevän rakkautta ja hyvää tahtoa. Menemättä sen pitemmälle, sanon vielä, että yhteistä näille NDE-kokemuksille samoin kuin muille OBE - ruumiin ulkopuolisille kokemuksille näyttää olevan vaikeus pukea sanoiksi, mitä on kokenut. Sitä kirjasta käyty keskustelu näyttää toistavan piinallisen uskollisesti. Valopilkkuna ne keskustelijat, jotka toteavat, ettei jonkun kokemuksista oikein voi mennä sanomaan sitä eikä tätä.

      Poista
  2. No huhhuh! Onpa ärsyttävää, miten äijä tuntuu ajattelevan, että asia on nyt tieteellisesti todistettu, koska hän tiedemiehenä koki asian ja asia nyt vaan on näin.

    Mun kaikki unet on ihan kamalan todentuntuisia. Tapahtui melkeinpä mitä vaan, niin aina mä kuvittelen olevani ihan hereillä. Silloin kun pyörryin ensimmäistä kertaa ollessani 10-vuotias, niin se tajuttomuus tuntui silloin siltä kuin olisin nukkunut 8 tunnin yöunet. Olin tajuttomana ehkä puoli minuuttia ja olin ehtinyt nähdä jo vaikka mitä unen tapaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla logiikalla kuka vain voisi väittää mitä vain tieteellisesti todeksi. Kirja olisi ollut heti siedettävämpi, jos Alexander olisi vain rehellisesti myöntänyt, että ei tätä voi mitenkään todistaa, mutta minä uskon näin. Uskominen on tietysti aivan ok.

      Poista
  3. Joku uskovainen tuttuni kertoi minulle joskus tästä kirjasta ja hän vaikutti olevansa hyvin vakuuttunut siitä. Jokainen näkee asian miten näkee. Minusta kyllä kuulostaa vähän kummalta tapaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen tässä Lauran näkemystä siitä että Eben korostaisi kokeneensa
      juuri kristinuskon Jumalan, eikö hän juuri nimenomaan painota sitä että tuo Jumala edustaa kaikkien uskontojen Jumalaa? Muuten en voi ottaa kantaa kirjan sisältöön koska tämä edellinen näkemys perustuu radiossa julkaistuun haastatteluun,
      vai onko Eben muuttanut tarinan kulkua?

      Poista
    2. Reta, olen ihan samaa mieltä, että tietysti jokainen näkee tämänkin asian miten näkee, mutta epäjohdonmukaisuus ja asioiden perustelemattomuus alkoi tämän kirjan kohdalla tosissaan nyppiä.

      Poista
    3. Anonyymi, se oli nimenomaan oma näkemykseni ja tulkintani, Alexander ei mielestäni missään vaiheessa kertonut ainakaan suoraan, että tapaamansa jumala oli juuri kristinuskon Jumala. Minusta hän ei myöskään kirjassa mainitse, että tämä jumala olisi kaikkien uskontojen jumala, mutta saatan muistaa väärin. Oma mielikuvani syntyi sanojen "Jumala", "Luoja" ja "enkeli" käytöstä, joista viimeisin oli se kaikista voimakkain tulkintani synnyttäjä.

      Mutta tulkintoja on varmasti muitakin enkä ole kuullut tuota haastattelua. Voi olla, että Alexander on myös muuttanut tarinan kulkua, siitä oli jossain päin internetiä jotain juttua.

      Poista
  4. Vakuuttava kirja,varsinkin ateistin kokemukseksi. Eli lopulta kaikki pääsee/ joutuu taivaaseen. Ja sehän on selvä, että on vain yksi jumala ei monia. Uskonnot vain käsittävät tämän jumalan erehtyväisesti, koska ihminen on erehtyväinen.

    VastaaPoista
  5. Uskovaisen taivas käynnit voisi hyvin luokitella aivojen toiveajatteluksi. Mutta minunkin tuttavissa on pari vannoutunutta ex- ateistia, joiden mielipide muuttui täysin, kuolin kokemuksen jälkeen. Ja mitähän mailmassa on oikein tieteellisesti muka pystytty todistamaan? Taitaa olla aika vähissä nämä todistukset lopulta. Mailman synnystäkään ei tiedetä oikeasti mitään. On vain mustia aukkoja joita tiedemiehet arvuuttelee mitä ne on ja miten ovat syntyneet. Tietoa ei oikeasti niistä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun tulee ottaa kuitenkin huomioon se fakta, että ystävät joista puhut, ovat eläneet maailmassa jossa kristinusko on vallitseva uskonto ja heidän käsityksensä Jumaluudesta (vaikka he eivät Jumalaan uskoneet) on kristinuskon muovaama. Jos esimerkiksi Shinto-uskontoon kuuluva henkilö "kuolee", kokee hän kuolemanjälkeisen Shintolaisuuden mukaan.

      Ja kyllä maailmankaikkeuden synnystä ja ylipäätään maailmankaikkeudesta tiedetään enemmän kuin Jumalasta.

      Poista
    2. Olin itse kuolleena 12 tuntia ja minut herätettiin todellisuuteen ilman mitään muistikuvia edeltävältä 12 tunnilta. Että näitäkin kokemuksia.

      Poista
  6. Mailmankaikkeudesta ei tiedetä juuri mitään. Arvaillaan vain. Mutta, kun tieteilijä arvailee se on tiedettä. :D Ja aivot ei tarvitse taivaskokemuksia mihinkään. Eli niitä ei yksinkertaisesti ole, ellei ne ole totta. Ja toki taivas on subjektiivinen kokemus. taivas on paikka jossa on hyvä olla. Ja jokaiselle se on hieman erillainen. Eihän täällä mailmassakaan yksikään kokemus ole sama eri ihmisillä. Miksi siis taivas pitäisi olla vain yhdenlainen kokemus?

    VastaaPoista
  7. Minä en puhunut jumalasta mitään, vain että ystävilläni ( ateisti) on ollut taivas kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä maailmankaikkeudesta ei tiedetä?

      Meneekö mielestäsi jokaisen uskonnon edustaja oman uskontonsa luomaan taivaaseen?

      Sillä, että aivot eivät tarvitsisi taivaskokemuksia mihinkään, ei ole mitään väliä, kun taivaskokemuksia ei edelleenkään ole pystytty todistamaan miksikään muuksi kuin aivojen säihkötoiminannan loppumisen sivutuotteeksi, joka ei tarkoita että taivas olisi olemassa.
      Miten otat kantaa siihen, että on ihmisiä jotka ovat olleet kuolleina, eivätkä ole kokeneet taivasta? Eikö silloin ole ihan yhtä totta se, että taivasta ei ole olemassa?

      Poista
  8. Moni ihminen vaikenee kokemuksistaan juuri siksi, että heitä pidettäisiin hulluina. Aivojen sivutuotokset on vain selitystä ei tieteellisesti todistettua faktaa. toki tiedeuskikset pitävät todistelujaan ja rottakokeita faktana. On vain yksi taivas ja yksi jumala. uskonnot on ihmisten tuotantoa ja pohdintojen vääristynyttä tulosta. Jumaluus ja sen kokeminen ihan jotain muuta. Raamattu on siinä oikeassa, että jumala on rakkaus ja valo. Tämän ihmiset ovat kokeneet kuolin kokemuksissa taustaan ja uskontokuntaan riippumatta. Ja siinä se totuus. Ei yhdessäkään uskonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ne, jotka eivät kokeneet mitään vaikenevat vain? Huoh. Eihän heillä ole mitään menetettävää, enemmänkin saavutettavaa kun voivat kirjoittaa siitä kirjan ja myydä sitä TV7:ssä. Turha väittää, että heistä jokainen olisi vaiennut. Minäkin pystyn väittämään, että jokaisen taivaskokemuksen saanut ihminen valehtelee tai kuvitteli nähneensä "taivaan". Ihan yhtä validi argumentti tuo on, kuin sinunkin.

      Eikö taivaskokemuksetkin ole selitystä, ei todistettua faktaa, sillä minä tai tässä tapauksessa sinäkään ei ole sitä itse kokenut, eli ihan täyttä selittelyähän se silloin on.

      Sivuutat myös sen, että Buddhilla "taivas" on 49 päivää kestävä koettelemus ja monet Buddhalaiset jotka ovat olleet kuolleina hetken, ovat kokeneet olevansa pimeässä luolassa jossa he ovat kohdanneet omat demoninsa. Missä on valo ja rakkautesi heillä?

      Poista
  9. En ole vielä lukenut kirjaa. Mutta mietin. Kummat mahtoivat säikähtää enemmän. Uskovaiset, koska ateistitkin pääsevät taivaaseen. Vai ateistit, jotka joutuvat taivaaseen ,vaikkeivät sinne omien sanojensa mukaan halua? :D Kirja taatusti mielenkiintoinen, mutta pienellä varauksella suhtaudun kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hyvä kysymys :) Ehkä sekä että?

      Aiheensa puolesta tällaiset kirjat ovat toki mielenkiintoisia, koska ketäpä – uskovaa, ateistia tai jotain siltä väliltä – ei askarruttaisi, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään? Mutta ehkäpä aiheesta voisi löytyä paremminkin kirjoitettuja ja perusteltuja teoksia, joten varaus kannattaa pitää tallessa.

      Poista
    2. Minä luin "tie tuonpuoleiseen" ja olen varsin vakuuttunut. Ja itselläni on semmoinen kokemus hota yksikään tiede ym. skeptikko ei ole pystynyt selittämään. Mutta olen myös sitä mieltä, että pienellä varauksella näihin pitää suhtautua. Kuten kaikkeen muuhunkin.

      Poista
  10. Elämässä on monia asioita mitä ei voi todistaa. Minun rakkautta toista ihmistä kohtaankaan, ei kukaan muu voi kokea ja todistaa oikeaksi. Ja moni valehteleekin rakastavansa, vaikka ei oikeasti rakasta. Se että jotain ei voi vedenpitävästi todistaa, ei tarkoita, ettei sitä olisi. ja taivas ei ole kaikille sama, kuten ei mailmakaan. mailmankin me koemme subjektiivisesti sellaisena, kun se on meille opetettu ja elämänkokemus näyttänyt. Joku toinen kokee taas aivan eritavalla. Ja silti mailma on totta. Rakkauskin on vaikka te ateistit ette siihen uskokaan. Ja elämä jatkuu vaikka ei siihen uskokkaan. ja en kyllä ymmärrä mikä olisi tämän monimutkaisen ja muotoisen elämän tarkoitus, jos se olisi tässä. Ainakin minä olisin mielelläni jättänyt väliin. Mutta tokihan saa olla uskomatta elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen. Itse asiassa on huvittavaa, että ateistit on kovempia käännyttäjiä, kun uskovat konsanaan.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot, että jokin jota ei voi todistaa, on totta, eli eikö silloin sekin ole totta, että taivasta ei olisi olemassakaan. Ja kuka on sanonut, että ateistit eivät uskoisi rakkauteen?

      Miksi elämällä tulisi edes olla mitään järkeä? Miksi sen, että olemme täällä, tulisi merkitä sitä että meidät on tänne laitettu tekemään jotakin millä on väliä? Me olemme täällä, se on ainoa fakta, ei se että meidät olisi luotu tekemään jotakin mullistavaa. Me olemme vain yksi askel evoluutiossa ja joko säilymme, muutumme tai me tuhoudumme.

      Poista
  11. Eihän meistä ruokakaan maistu samalle. Toinen tykkää kaurapuurosta toinen inhoaa makua ym. Vaikka on tieteellisesti kuinka todistettu, että kaurapuuro on kaurapuuroa ja maistuu aina kaurapuurolle. ( rautalankaversio)

    VastaaPoista
  12. Aikalisä, kiitos. Haluaisin uskoa, että kaikille ihmisille on aivan sama mihin kukin uskoo ja uskoo päätyvänsä kuolemansa jälkeen. Onko sillä juuri sinulle väliä miten toinen ajattelee asian? Pyydänkin siis, että keskittyisitte keskustelemaan ennemmin Alexanderin kirjasta ja siinä esiintyvistä aiheista YLEISESTI, väittelykerhoa ei tarvitse laittaa pystyyn (vaikka en tiedä voiko näistä asioista edes keskustella muuten kuin väittelemällä, kokeilkaas sitä muuten).

    Jos keskustelu menee henkilökohtaisuuksiin tai muutenkin aivan liian kummallisille raiteille, pidätän oikeuden poistaa kommentit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta olen aivan samaa mieltä. Kukin uskokoon tai olkoon uskomatta. Ja jokaisella on varmaan painavat syynsä uskoa tai olla uskomatta. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan kiihkotta ja asiallisesti. Minun oma tieni on kulkenut lapsen uskosta lähes ateismin kautta nyt omaan uskooni tietyissä asioissa. Mutta en pidä raamattuakaan yhtenä totuutena. Se kun on lopultakin ihmisen ja varsinkin miehen kirjoittama kirja, josta on jätetty paljon materiaalia pois. Olen lukenut lähes kaiken kirjallisuuden mikä on saatavilla tästä aiheesta ja luen tämänkin. Osaan olen vakuuttunut osaan en. kun elämä ei ene niinkun on suunnitellut eikä mitkään luonnonlait päde jäljelle jää vain usko johonkin suurempaan. Mutta siinäkin uskossa on järjen käyttö sallittu.

      Poista
    2. Aivan, terve järki on paikallaan asiassa kuin asiassa, mutta siihen voivat tietysti vaikuttaa omat käsitykset ja uskomukset asioista. Tämä on tietysti myös aivan okei kunhan ymmärtää myös toisten näkemykset. Tai ei välttämättä tarvitse edes ymmärtää, hyväksyminen ja kunnioituskin riittävät.

      Mukavaa kuitenkin lukea kaikenlaisia mielipiteitä tästä kirjasta: kenen mielestä se on uskottava ja kenen mielestä ei. On myös hienoa, että vaikka minulle kirja ei antanut juuri mitään, toisille se voi merkitä paljon – niinhän se on muidenkin kirjojen kanssa. On myös mielenkiintoista lukea sekä ateistien, uskovien ja siitä niiden välistä olevien ihmisten ajatuksia, ja niitähän tässä onkin tullut kivasti.

      Poista
  13. Aihe on mielenkiintoinen ja arka. harva uskaltaa kertoa kokemuksistaan, koska leimataan herkästi. Ja sairaanhoitohenkilöstöä on jyrkästi kielletty kertomasta kokemuksistaan sairaaloissa ja saattokodeissa kohtaamistaan asioista. Miksi? Kirjaahan on kehuttu hyvin tieteellisesti kirjoitetuksi ja pohdiskelevaksi ja kuulemma hyvin täyttää tieteelliset kriteerit. Mutta fakta on myös se, että ihmisen kokemusta ei millään laitteilla tai menetelmillä pystytä koskaan mittaamaan. ainut mistä tässä mailmassa voidaan olla 100 varmoja on syntymä ja kuolema. Kaiken muun voi kyseenalaistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kirja on tieteellisesti vähän ristiriitainen. Alexander kertoo sairastumisestaan ja kaikkeen siihen liittyvästä tieteellisesti ja vähintään uskottavan oloisesti (sanon siksi näin, koska en itse ole neurokirurgi enkä siten voi arvioida Alexanderin kuvauksien paikkansapitävyyttä), mutta kuolemanrajakokemuksen perusteleminen tieteellisesti todistettavissa olevaksi asiaksi on vähän kumma väite, sillä kuten sanoit, eihän siitä voi olla 100 prosenttisen varma.

      Poista
  14. http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/tie-tuolle-puolen-milta-kuoleminen-tuntuu/ Jos jotain kiinnostaa lukea.

    VastaaPoista
  15. Olet oikeassa siinä, että kirja on poukkoileva. Mutta nyt puolet luettuna varsin vakuuttava. Ja juuri se rakkaus mikä on jo raamatun ydin on tuossakin kokoajan läsnä. Ja kiva kuulla että tiedemies myöntää, että tiede ei oikeasti tiedä juuri mitään esim. mailmankaikkeudesta. Näinhän se on.

    VastaaPoista
  16. No nyt on luettu ensimmäisen kerran läpi. Vaatii kyllä vielä toisen lukukerran. Kyllähän se ihan vakuuttavalta vaikuttaa, kun lääkäri ja tiedemies myöntää, että on sioita joita ei voida tieteen keinoin todistaa. Saman kyllä myöntää Hawkinskin, vaikka moni pitää häntä ateistina. Kyllähän tuommoista kokemusta on varnmaan vaikea pukea sanoiksi ja vielä kun ihminen on epäileväinen olento, niin. Kyllä minä suosittelen kirjan lukemista kaikille. Voipi olla silmiä avaava ja elämän uskoa tuova monellekkin. Mutta pieni kriittinen suhtautuminenkin kannattaa pitää mukana, kuten kaikessa kuulemassa ja luetussa. absoluuttista totuutta kun ei ole olemassakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pidit kirjasta. Ajatuksia siinä käsiteltävä aihe toki herättää, suuntaan ja toiseen.

      Siitä olen ihan samaa mieltä, että on paljon, paljon asioita, joita ei voida millään tavalla todistaa oikeiksi. En esimerkiksi itse usko taivaaseen tai ylipäänsä Jumalaan, mutta enhän voi niiden olemattomuuttakaan tieteellisesti todistaa, ei kukaan voi. Samalla tavalla kukaan ei voi tieteellisesti todistaa niiden olemassaoloa. Tässä ehkä ydin, miksi Alexanderin kirja ei miellyttänyt minua.

      Poista
    2. Juttu kuitenkin lienee niin, että väitteen esittäjän on pystyttävä myös väitteensä todistamaan, muuten homma menee absurdiksi.

      Rajatilakokemukset tapahtuvat ihmisen eläessä. Kuolleista ei vielä kukaan ole tullut kertomaan yhtään mitään, eikä tule.

      Mark Twain: "En pelkä kolemaa. Olin kuolleena miljardeja ja miljardeja vuosia ennen kuin synnyin eikä siitä aiheutunut minulle minkäänlaisia hankaluuksia."

      Lisäisin tähän, että voimme olla myös kuolleina miljardeja ja miljardeja vuosia kuolemamme jälkeen ilman, että siitä aiheutuisi meille minkäänlaisia hankaluuksia. Ihan vain siksi, ettemme ole kuolemamme jälkeen olemassa, kuten emme olleet myöskään eennen syntymäämme

      Poista
  17. Mitähän sitten voidaan tieteellisesti todistaa? Paitsi ihan perus näkyvät asiat. Luin juuri yhden darkinista kertovan kirjan, ja hän myöntää siitä, että kaikki mikä koskee ainetta ja mailmankaikkeutta ja sen koostumusta ym. on lopultakin vain arvailuja. Ja kaikki kokemukset aineesta ja elämästä yleensä on subjektiivisia ei koko totuus. tieteellinen totuus ei ole koko totuus missään asiassa loppujen lopuksi. Ja esim.minulla o tuonpuoleisesta olemisesta sellainen kokemus ja todistus, että eipä ole yksikään skeptikko sitä pystynyt kumoamaan. Menneet aika hiljaiseksi sen edessä. Mutta kuten sanoin niin jokainen uskokoon (tietäköön) tavallaan ja sillä sipuli.

    VastaaPoista
  18. Minäkin naureskelin kirjalle sen ilmestyttyä:) Melkein meinasin, että olisin ihan piruuttani lukenut. Mutta ehkä elämä on kuitenkin liian lyhyt:D Ymmärrän, jos teoksesta käytetään kuvausta selvästi amerikkalainen sanonnan parjaavassa merkityksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut kirjaa, mutta artikkeleita siitä muutamia sekä näitä kommentteja. En siis voi ottaa kantaa varsinaisesti kirjaan ja sen sisältöön, mutta voin kertoa oman ajatteluni muutoksesta viimeisen puolentoista vuoden aikana.
      Olen kuulunut lapsesta asti ev.lut. kirkkoon passiivisena seurakuntalaisena. Reilu vuosi sitten erinäisistä syistä johtuen vaihdoin ort.seurakunnan jäseneksi. Sain vaihdon yhteydessä uuden kummin, joka on perehdyttänyt minua "uskon asioihin". Olen ollut avoin uusille näkökulmille ja sen myötä saanut jotain sellaista rakkautta ja lempeyttä elämääni, jota Eben Alexander myös ilmeisesti kuvaa kirjassaan. Minä tiedän olevani "ihan järkevä ihminen",mutta silti olen valinnut Jumalan ja sen kaiken hyvän mitä Häneen uskosta voi saada elämään. Olen myös saanut kokea "todisteen" siitä, että lähellämme on enkeleitä ja että rukoileminen tuo oikeasti helpotusta elämään. Tiedän myös, että tällaisen kirjoittaminen saa aikaan useissa ihmisissä tunteen siitä, että taas yksi hölmö, mutta haluan silti tuoda ajatukseni julki. Uskon, että Eben Alexanderin kokemus on todellinen, minäkin olen saanut kokea pientä vastaavaa ilman koomaa :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  19. Joo, mutta rahaa Eben Alexander tällä kirjalla kyllä teki. Taisi tulla kerralla miljonääri. Tuonpuoleisen olemassaolon todistelu on hyvä bisnes. Ihmisellä nyt vain sattuu olemaan niin voimakas itsesuojeluvaisto, että halutaan elämän jatkuvan vielä kuoleman jälkeenkin, ja todisteilla (kuvitelmilla) kuolemanjälkeisestä elämästä on kova kysyntä.

    VastaaPoista
  20. Ateistit näyttävät olevan ihmeenkin kiinnostuneita aiheesta. Hyvä niin!
    Kannattaa myös lukea kirja "Enkelit puhuvat minulle" ja "Kuoleman ovesta elämään" sekä Mary Baxterin "Ilmestyskirjat". Oma näkökulma asioihin saattaa vähän avartua! Toinen ei voi omalla epäilyksellään kuitenkaan kumota toisen kokemuksia. Jo yksistään Heurekan näyttely Bodyworld todistaa, että on olemassa Luoja, niin ihmeelliesti ihminen toimii, ettei hän mitenkään voi olla alkuliemestä niin ihmeelliseksi kehittynyt. Se on vaatinut tosi mahtavan suunnittelijan, Jumalan, niin hienosäätöinen on ihmisen "koneisto".Monet/useimmat tähän perehtyneet lääkärit ja tiedemiehet, fysiikan ja kemian asiantuntijat ovat myös tästä vakuuttuneet.

    VastaaPoista
  21. Jos et usko Eben Alexanderin kokemusta, uskot materialismiin tai ahtaaseen kirkkouskoon. Kuolemansa jälkeen materialisti vaipuu unen kaltaiseen tilaan, eikä pääse eteenpäin. Jos uskot Eben Alexanderin kaltaisiin kokemuksiin, niin kuolemasi jälkeen liityt näihin hyviin henkiin ja autat heidän kanssaan myös näitä poloisia materialisteja. Materialistit ja ahtaat kirkkokristityt haluavat pysyä kiinni uskossaan ja heitä on todella vaikeaa autaa ymmärtämään henkistä todellisuutta. Olen itsekin kehoni ulkopuolella käynyt. Niin sinäkin käyt joka kerta kun nukut. Henkisen elämän perusta on rakkaus ja myötätunto sen ilmentymä.

    VastaaPoista
  22. Alexander ei pyrikään tekemään itsestään Nobelin veroista kirjailijaa. Hän on amatööri kirjallisessa mielessä, eikä hänen lääketieteellisiä julkaisujaan tule myöskään pitää kaunokirjallisena harjoitteluna, joiden olisi pitänyt saatella hänet kaiken proosan mestariksi miellyttääkseen nyt sinua. Kirja ei näin ollen pyrikään olemaan kaunokirjallisuuden mestariteos. Tämän takia sen ansioita ei pidäkään etsiä kirjallisista aspekteista vaan sieltä missä hän kertoo meille ts. lukijalle totuuden kuoleman jälkeisestä elämästä ja siitä keitä me tosipersoonassamme olemme. Ja tätähän huomiota ei voida viedä vakavasti otettavan kritiikin piiriin. Keskustelupalsta nyt jämähti tällaiseen eipäs - juupas tason väittelyyn, kun taas kirja kritiikin tulisi perustua hermeneuttisiin keinoihin.

    Minua huvitti silti suuresti Laura sinun jotkin kommenttisi, kuten: "Oma mielikuvani syntyi sanojen "Jumala", "Luoja" ja "enkeli" käytöstä, joista viimeisin oli se kaikista voimakkain tulkintani synnyttäjä.

    Mutta tulkintoja on varmasti muitakin enkä ole kuullut tuota haastattelua. Voi olla, että Alexander on myös muuttanut tarinan kulkua, siitä oli jossain päin internetiä jotain juttua."

    ..suodatat sanoja ja teet niistä yksiulotteisia mielipiteitä selkeästi saamasi uskontokasvatuksen mukaan (oli uskonnollinen kasvatus sinulla nyt sitten paljon tai vähän). Et täten ole objektiivinen kriitikko.
    Lisäksi tuo "..siitä oli jossain päin internettiä jotain juttua". Ensin väität lukeneesi jostain jotain ja sitten perustatkin kommenttisi jo tuolle epämääräiselle huhulle, jonka keksit perustelevan kantaasi. Tajuat kai, että sinun omat perustelusi pohjaavat nyt paljon heikommille kantimille kuin Alexanderin :D

    Mitä tulee tuohon taivas keskusteluun niin kehottaisin tutustumaan Swedenborgin tuotoksiin (mitä niitä nyt suomennettuna ja kirjaston varastoista löytää). Hän kirjoitti jo 1700-luvulla totuuden helvetistä ja taivaasta, sekä sen ihmeistä. Hänen annettiin nimittäin nähdä nuo molemmat paikat ja "välitila" johon ihmiset ensinnä joutuvat odottamaan lopullista sijoituspaikkaansa. Mielenkiintoinen kirja ja Alexanderin kertoma ei taas ole itseasiassa yhtään ristiriidassa Swedenborgin kanssa. Tosin Swedenborg on kirjoittanut kirjansa vieläkin yksityiskohtaisemmin. Hän kertoo mm. miten taivaassa eletään ja että helvetti ei ole mikään "tulimeri" jossa pahat kituvat jne. Mitä taas tulee Swedenborgin uskottavuuteen niin häntä pidetään tänäpäivänä Einsteiniakin nerokkaampana. Ja nuo väitteet on oikeasti helppo tarkastaa, IHAN JOPA täältä internetistä.

    Se mitä haluaa tuon mainitsemani toisen kirjan ja Alexanderin kirjan jälkeen uskoa..niin se on jälleen kerran uskon asia EI kirjallisuuskritiikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa anonyymi, saanen muistuttaa, että en ole kriitikko, en kirjoita kritiikkejä enkä todellakaan pyri objektiivisuuteen. :D Ehkä tartuit tämän kirjoituksen toisessa kappaleessa olevaan kritiikki-sanaan. Tarkoitin sillä ihan vain asioita, jotka herättivät minussa oudoksuntaa, en sitä, että olisin kirjallisuuskriitikko ja/tai kirjoittaisin kritiikkejä. Tämän huomaa kyllä tutustumalla muihinkin blogini kirjoituksiin.

      Näin ollen koen siis olevani vapaa kirjoittamaan ihan mistä vain lukemastani kirjasta, olipa se sitten Rikos ja rangaistus tai Raamattu, ja siten miten itse haluan. En noudata mitään kirjallisuuskritiikin kaavoja pyrkimällä objektiivisuuteen tai olemalla jotenkin vakavasti otettava. Kannattaa siis pitää mielessä kirjablogeja lukiessa, että harva jos kukaan pitää itseään kirjallisuuskriitikkona ja kokee kirjoittavansa kritiikkejä, vaan tekstit kirjoista ovat lähestulkoon aina subjektiivisia lukukokemuksia.

      Poista
  23. Aivan. Olet tietysti oikeassa. Itse koin nyt kauhean tarpeen puolustaa kirjaa, sillä pidin siitä. Olenpas minä toisinaan pieni ihminen :D

    VastaaPoista
  24. Kristittynä olen sitä mieltä, että totuus taivaasta ei promoa ainakaan kristinuskoa, pikemminkin jotain universaalia henkisyyttä / New agea. SIksi oli hassua lukea, että niin monet luulevat kirjailijan olevan kristitty. Onko kirjailija jenkki tms? Jenkkilän kulttuuri on toinen kuin suomessa, siellä kaikki ovat "kristittyjä", siis uskon, että kirjan kristillinen käsitteistö (enkelit, taivas ym.) selittyy sillä. Kristinuskohan on uskoa Kristukseen, Jeesukseen ei niinkään uskoa henkisyyteen, enkeleihin tai edes Jumalaan ja universaaliin rakkauteen.
    Mielenkiintoinen kirja silti.

    VastaaPoista
  25. En ole itse vielä lukenut kirjaa, joten en osaa ottaa vielä kantaa sen yksityiskohtiin - tosin olen varannut jo sen kirjastosta...Itse olen kuitenkin päätynyt omissa inssinööripähkäillyissäni siihen, että maailmankaikkeudessa kaikella on tasapainottava vastinparinsa: musta - valkoinen, tuli - vesi, positroni - elektroni, materia - hengellisyys, ruumis - sielu, taivas - helvetti, jne. Ainakaan itse en ole keksinyt yhtään asiaa, jolla ei olisi vastinparia/vastavoimaa. Ilmeisesti Swedenborgkin näyttää päätyneen samaan ajatusmalliin, kun puhuu vastaavaisuuksista. Näin ollen voisi ajatella filosofisesti että, jos kerran materiaalinen maailma on olemassa, niin miksi ei olisi hengellistä taivasta? Ja, jos kerran materia kiertää olomuodosta toiseen, niin miksi ei myös henki/sielukin kiertäisi?

    VastaaPoista
  26. Olen sillä tapaa samaa mieltä, että kirja olisi voinut olla paremmin kirjoitettu tyylillisesti. Se olisi voinut mennä tarkemmin jonkin kustannustoimittajan kädenjälken kautta mielekkäämmäksi lukea. Nyt siinä näkyy selkeästi se kädenjälki, jonka kirjoittaja on itse aamuhämärissä naputellut kuten hän kirjassaan kuva. Osa tekstistä menee puolestaan niin hänen alalleen neurokirurgian alueelle ettei maallikko ymmärrä tekstiä. Silti täytyy sanoa, että kirja oli vahva lukukokemus ja tuki monia asioita sillä tavalla kuten olen aina uskonut. En myöskään muista milloin viimeksi olisi tullut tällainen puhdistava itku, kuten tämän kirjan loppupuolella. Vaikka kristitty olen, niin uskon silti jälleensyntymiseen ja sieluvaellukseen. Olen koettanut välillä ajatella toistakin mahdollisuutta, mutta palannut sitten takaisin. Minun on juurtunut voimakkaasti se ajatus, että sielu menee kuoltuamme taivaaseen, mutta palaa takaisin maan päälle niin monta kertaa, kunnes olemme tehneet läksymme. Kunnes olemme oppineet antamaan anteeksi ja rakastamaan. Tätä näkemystä tuki nuo Eben Alexanderin kokemukset kirjassa Totuus taivaasta. Vaikka monet puhuvat hänen tapauksessaan rahastuksesta niin sen en usko olleen perimmäisin tarkoitus tämän kirjan olemassaololle. Eiköhän amerikkalainen aivokirurgi tienaa ihan hyvin muutenkin. Joka tapauksessa kokemukset kuolemanjälkeisestä elämästä kuuluvat tämän päivän materiaa palvovassa yhteiskunnassa kaikkein vaietuimpiin puheenaiheisiin, joten siksi on hienoa että näistä asioista kirjoitetaan ja täälläkin syntynyt ihan rakentavaa keskustelua.

    VastaaPoista
  27. Olen juuri lukemassa kyseistä kirjaa ja etsiessäni lisää tietoa kirjoittajasta löysinkin nämä sivut. Onneksi vastakkain asettelut eivät ole niin kättenvääntöä kuin monilla uskontoon liittyvillä palstoilla.
    Joka tapauksessa olen tutkinut näitäkin asioita paljon elämässäni enkä ole enää teinikään. Nautin kirjan joka osa-alueesta suunnattomasti. Se on elämän makuinen, aikuisen ihmisen tekstiä eikä se edes vaadi kirjailijan tai muunkaan väliintuloa. Omat ajatukseni ainoasta oikeasta uskosta tai dogmien viidakosta ovat ylittyneet ajat sitten. Enemmän luin sitä peilaten kaikkea sitä mitä olen kokenut ja lukenut. Ja se on yhdistelmä kutkuttavaa maallis-henkistä yhdistelmää. Tällä hetkellä ajatelmani siitä ettei paikkaa ja aikaa ole ja on tavallaan kaikki tässä ja nyt. Elämme unessa ja unemmekin on harhaa. Odotamme herämiistä jota kutsutaan myös valaistumiseksi. Jos kuitenkin lavea tieto helppottaakin heräämistä. Sulkemalla silmät saat sitä mitä suljet. Ihminen tarvitsee peilejä nähdäkseen itsensä ja tämä kirja onnistui antamaan inhimillisen kokemuksen tieteen kanssa käsikädessä. Tervetullut tuulahdus elämän kouluun. Maistuukohan tämä kirja silti paremmin elämää jo eläneille. Mene ja tiedä.

    VastaaPoista
  28. Ehkäpä kirjan olennaisin viesti on sivun 47 lopussa.
    Maailmassa on satojatuhansia uskontoja, joista useimmat sisältävät paremmuuden elementtejä suhteessa toisiin. Viime kädessä tällä pallolla on 7 mrd uskontoa jokaisen yksilön kokemuksen ollessa ainutlaatuinen. Siitä,, mitä ajattelemme, muodostuu todellisuutemme. Ohuen verhon päässä saattaa olla miljardeja aliuniversumeita kuten maailmankaikkeudessa on galakseja. Pimeän aineen ja energian käyttäytymisestä tiedetään vasta pieniä rippeitä. Näkymätön ja käsittämättömissä oleva 'aine' muodostaa n 95% kaikkeudesta. Tätä taustaa vastaan en ihmettele minkäänlaisia kokemuksia. Rationalistis-realistisesta näkökulmasta puolestaan on olemassa vain sitä mikä näkyy ja on kosketettavissa. Tiedon lisääntyvä määrä lisää suhteellista tietämättömyyttä... jospa antaisimme niin alexanderin kuin itse kunkin uskoa mihin haluaa ja kunnioittaisimme kaikkeuden moninaisuutta jokapäiväisenä lahjana...

    VastaaPoista
  29. Sain juuri kirjan luettua. Mielenkiintoinen kokemus. Yleensä jenkeistä tulevat henkisen tien/- kasvun opaskirjat ovat melkoista kermavaahdolla kuorrutettua rahastusta, mutta mielestäni tässä kirjassa sitä ei ollut. Tiedemies kirjoittaa tiedemiesmäisesti ja varsin autenttisesti yrittäen perustella/spekuloida koko ajan tapahtunutta. Aistin tekstistä myös aitoa hämmästystä. On erityistä, että hän muistaa näkemänsä, vaikka aivot ovat olleet poissa pelistä eli tietoisuus ei sammu. Siitähän näissä rajatilakokemuksissa on kyse.
    Mikään uskonnollinen kirjahan tämä ei ole ja se oli minusta hyvä juttu. Eikä millään muotoa lahkolaisuuttakaan. Hänhän käytti jumalasta/kaikkeuden ytimestä nimitystä 'Om'.
    Olen ateisti, joka mielellään tutkin asioita laidasta laitaan.
    Selasin myös You tubesta hänen haastattelujaan ja pidin näkemästäni, koska ei ollut mikään erityisen sliipattu rahasampo vaan oikeasti asiaansa paneutunut ja hämmästynyt lääkäri. Rohkeuttahan tuollainen teko vaatii. Kunnia sille. Eli en pidä kirjaa ollenkaan hömppänä vaan kokemuskertomuksena. Annan 4 ja puoli tähteä! :-D
    Nina

    VastaaPoista
  30. Joopa joo. Hinduismi opettaa näin ja hoetaan: OM. Eli täyttä New Agea. Raamatullinen näkökanta on tälle kokemukselle vieras. Nykyisin ihmiset haluavat mennä taivaaseen ilman mitään muutosta. Ei se niin mene. Yllätys odottaa monia. Sana "synti" panee monet irvistämään vaikka siitä onkin jokaisella paljon omakohtaista kokemusta jos haluaa katsoa napaansa. Syntikysymys pitää hoitaa ennen kuolemaa. Siitä ei Eben A. kerro mitään. Missä oli Vapahtaja Jeesus Kristus taivaasta? Näin tämä kokemus voidaan käsitellä Jumalan Sanan valossa.

    VastaaPoista
  31. 4.12 klo 21.19 tuli vasta totuus koko kirjasta. Muut tähänastiset kirjoittajat olivat jalat ilmassa ja vain osa oli lukenut kirjan. Luin kirjan ja se oli tosiaan sekava ja hindulisuutta tukeva. Etää se kristillisyydestä.

    VastaaPoista
  32. Luin kirjan ja oli pakko lukea se kerralla loppuun. Kappaleet loppuivat usein jännään kohtaan niin että odotti jo että mitä seuraavaksi. Vähän häiritsi tuo Eben IV ja Bond lasten niminä mutta adoptioasiat pisti kyllä miettimään.Sain taas vahvistusta omaan uskooni ja jaksan paremmin treenata tulevaa varten

    VastaaPoista
  33. Eihän kirja toitota kristillisyyttä vaan jotain mitä me emme jokapäiväisessä elämässämme normaalisti kohtaa. Kirja antaa ainakin ajattelemisen aihetta jos ei muuta. Kristinuskon taivaskuvaus on hyvin mustavalkoinen siis joko taivas tai helvetti. Niin kauan kun tiedämme ihmisiä olleen maapallolla on ollut myös lukenmattomia erilaisia henkisyyden osoittamisen tapoja. Nykyisin tieteestä on tehty lähes kokonaisuudessaan myös henkisyyden mittari, sehän #osoittaa ja todistaa kaiken" siksi kannattaisi jokaisen edes kerran elämässään laittaa vaakakuppiin oma tietämys kautta luulot ja punnita onko tässä nyt kaikki.
    Suosittelen kaikille teosta joka on mainittu Alexanderdin kirjassakin:" Irreducible mind: Tower a Psychology for the 21st Century.
    Teos avaa näkemyksiä aivan uudella tasolla. Nämähän asiat eivät ole koskaan tieteen uutisissa ainakaan meillä täällä Suomessa. Valitetttavasti.

    VastaaPoista