13.8.2013

Jeffrey Eugenides: Middlesex


Olipa kerran eräs geeni. Se piileksi läpi sukupolvien. Se ohitti toisiinsa rakastuneet kreikkalaiset sisarukset, se matkusti heidän mukanaan Amerikkaan ja se jätti väliin sisaruksien lapset kunnes se raivasi tiensä ulos toisen heistä tyttäressä, Calliopessa. Tyttäressä, joka on myös poika. Hermafrodiitti. Calliope, nykyään Cal, eli lapsuutensa täysin normaalina tyttönä. Hänessä ei ollut mitään ulkoisia poikkeavuuksia. Mutta murrosiässä hän pian itsekin huomaa olevansa hieman erilainen kuin muut ikäisensä tytöt. Muiden tyttöjen vartalot saavat naiselliset muotonsa. Muut tytöt kuiskailevat kuukautisistaan. He ihastuvat poikiin. Calliopen vartalo puolestaan ei kehity kuin venymällä pituutta ja kasvattamalla liikaa karvaa, hän ei ala vuotaa verta eikä hän ihastu poikiin vaan erääseen tyttöön.

Tiedämme jo tarinan alussa, että entinen Calliope, nykyinen Cal on nyt Berliinissä elävä nelikymppinen mies. Selvittääkseen lukijalle nuoruutensa vaiheita hänen on palattava mahdollisimman alkuun eli isovanhempiensa vaiheisiin silloin kun he pakenivat kotimaastaan. Tämän jälkeen on välttämätöntä kertoa hänen omien vanhempiensa tarina ennen kuin lukija pääsee tutustumaan itse Calliopeen ja siihen, miten geeni vaikutti hänen elämäänsä. 

Kirjan kertoja eli nykyhetkessä elävä Cal ei päästä lukijaa siinä mielessä helpolla, ettei hän kerro heti kaikkea, vaan melkein rasittavuuteen asti panttaa omaa tarinaansa kirjan loppupuolelle saakka. Toki hänen sukulaistensakin tarinat ovat kiinnostavia, sillä he ovat kaikkia jollain tasolla hieman hullunkurisia hahmoja, mutta ainakin minulle eniten kiinnostusta herätti itse Calliope ja siksi kirjaan alunperin tartuinkin. Tarina olisi tästä näkökohdasta käsin kaivannut runsaasti tiivistämistä, sillä valehtelematta puuduin välillä ihan kunnolla. Kun Calliopen varsinainen tarina alkaa, se myös loppuu aivan liian pian; kerronta kulkee kuin pikakelauksella aiempaan verrattuna.

Pidin kuitenkin siitä, ettei kirja keskittynyt vain ja ainoastaan päähahmonsa tarinaan, vaan se käsittelee myös muun muassa kulttuurien kohtaamisia, varttumista lapsesta nuoreksi ja sen kipuiluja sekä perhesuhteita. Olen lisäksi huomannut nauttivani kovasti sukuromaaneista ja kasvukertomuksista, joiden sekaan Middlesex solahtaa hyvin. Mutta aijai, Jeffrey Eugenidesta on verrattu John Irvingiin ja tämän tiesin jo ennen kuin aloitin Middlesexin. Ei hirveän hyvä lähtökohta. Lopputuloskin oli katastrofaalinen: minusta Middlesexissä ei ole juuri ollenkaan irvingmäisyyttä. No, ehkä lähinnä sen hahmojen osalta. Ja jos jotain enemmän yhteistä onkin, Eugenides ei tee sitä minusta lähellekään yhtä hyvin kuin Irving. En voinut olla vertailematta kirjailijoita keskenään, en millään, mikä valitettavasti pilasi sekin lukukokemusta.

Middlesex jäi minulle melko etäiseksi lukukokemukseksi. Tunnistan sen kielelliset ja kerronnalliset ansiot ja paikka paikoin pidin siitä kovastikin, mutta lopputulos on silti vain hieman keskinkertaista parempi lukukokemus. Kirja tuskin jäänee mieleeni kauaksi aikaa. En kuitenkaan luovuta Eugenideksen suhteen, vaan aion lukea häneltä vielä jotain muutakin. Virgin Suicidesta ainakin pidin elokuvana, ehkäpä pitäisin siitä kirjanakin.

Middlesex on 26. luettu kirja TBR 100 -listaltani.

Middlesexistä on hurjan paljon enemmän pidetty esimerkiksi seuraavissa kolmessa blogissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Uppoa hetkeen ja Sabinan knalli.


Jeffrey Eugenides: Middlesex (Middlesex, 2002)
Suom. Juhani Lindholm
Otava 2002, 773 s.

19 kommenttia :

  1. Minulle kirja on jäänyt mieleen, vaikka lukemisesta on varmaan 7-8 vuotta. Huomasin vieläkin pitäväni Eugenideesta (Eugenideksesta?, mitenköhän tuo taivutetaan...), kun luin alkuvuodesta The Marriage Plotin. Aikomuksenani olisi lukea Middlesex jossakin vaiheessa uudelleen. Saa nähdä, onko tämä vielä vaikuttava lukuelämys vai jäänkö ihmettelemään, mitä näin tässä noin 15-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jostain syystä kuvittelisin, että tämä kirja voisi yhä olla enemmän sinun makuusi sopiva kuin minun. Tässä oli kyllä paljon hyvää, mutta vain hyvää, ei erinomaista. Mutta Eugenidekseen (niinpä, onko se sittenkin Eugenideeseen?) tutustuminen jatkuu kyllä vielä :)

      Poista
  2. Kirjassa on kiintoisa aihe, mutta olen mieltänyt kirjan tylsäksi. En ilmeisesti aivan turhaan. Virgin suicides oli ihan hyvä kirjanakin, mutta elokuvan jälkeen odotin enemmän. Mutta sinä voisit hyvinkin pitää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tämä minusta kokonaisuudessaan vähän tylsä. Se on minusta kamalin asia kirjassa, koska tylsä ei herätä oikein minkäänlaisia tunteita :(

      Pitää kokeilla Virgin suicidesia, vaikka vähän pelkään, että sekin osoittautuu tylsäksi, kun on jo nähnyt leffan ja sen muistaa niin hyvin.

      Poista
  3. Virgin suicidesissa on kyllä samoja teemoja kuin tässäkin kirjassa mutta mielestäni romaanin rakenne on erilainen. Middlesex on niin vahvasti sukuromaani kun taas Virgin suicidesissa keskitytään vain niihin tyttöihin. Minusta lukukokemukset olivat hyvin erilaiset, vaikka kummastakin pidän paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla vertailuasi Middlesexin ja Virgin suicidesin väliltä. Yleensä pidän kovasti sukuromaaneista ja tässäkin kirjassa suvun vaiheista oli mielenkiintoista lukea, mutta kun sitten muut asiat eivät oikein iskeneet. Hirveä harmi!

      Poista
  4. Minustakin Middlesex oli paikoittain todella puuduttuva ja päähenkilö itse jäi turhan pieneen osaan. "---vain hieman keskinkertaista parempi lukukokemus", hyvin sanottu, tiivistää aika hyvin minunkin ajatukseni tästä kirjasta. Virgin Suicidesista ihan tykkäsin, sekään ei tosin noussut miksikään supersuosikiksi. Sen lukemisesta on kuitenkin jo useampi vuosi, enkä ihan muista tarkkaan mitä siitä ajattelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole ainoa, joka ei tästä niin innostunut, vaikka kirja tuntuu olevan melko monien suosikkeja. Virgin suicidelta en odota mitään kovin tajunnanräjäyttävää lukukokemusta, mutta toivottavasti pidän siitä enemmän kuin tästä!

      Poista
  5. Minulle Middlesex oli aikoinaan aivan huikaiseva lukukokemus. Jännä huomata, että kirja jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirjojen herättämiä vastakkaisia ajatuksia on hauska lukea ja kuulla. Sekin on jännää, miten monin eri tavoin ihmiset lukevat kirjoja ja miten moniin erilaisiin asioihin sitä kiinnittää huomiota lukiessaan. Toisen mielestä kirjan päähahmot ovat ärsyttäviä, kun toista ne eivät häiritse millään tavalla vaan kiinnittää huomionsa johonkin toiseen ärsyttävään asiaan.

      Poista
  6. Naimapuuhista pidin (heh heh ;) ) niin paljon, että tämän lukemista olen tarkoituksella pantannut..Josko loppuvuodesta kuitenkin jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naimapuuhat kiinnostaa minuakin, hah :D Virgin suicides on aika kysytty kirja kirjastossa, joten voi olla, että saan Naimapuuhat käsiini nopeammin eli ehkä se tuleekin luettua ensin. Mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla Middlesexiä, sillä se tuntuu kuitenkin olevan monien suosikkeja :)

      Poista
  7. Huh, tämäKIN pitäisi lukea jossain vaiheessa. Odottelee jo kirjahyllyssä, mutta jotenkin tuntuu vaativan juuri oikean lukuhetken ja aikaa. Tuskin siis tulen tarttumaan ainakaan tänä vuonna, kun seikkailen lukuteemojen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se on jo siellä kirjahyllyssä valmiina :) Aikaa tähän kirjaan saa kyllä varata kun on niin paksukainen!

      Poista
  8. Olen lukenut Eugenidesiltä (miten tuo tosiaan taivutetaan?) vain Naimapuuhat, mutta siitä pidin niin paljon että haluan lukea miehen muunkin tuotannon. Virgin Suicides odottelee omassa hyllyssä, joten tulen luultavasti lukemaan sen seuraavaksi. Coppolan elokuvaa rakastan, ja oletan ihastuvani kirjaan vähintään yhtä paljon. Tämä Middlesexkin kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virgin suicides on tosiaan hyvä elokuvana, joten vähän huolettaa, että onko kirjakin. Pelkään, että lukukokemus on senkin kanssa tylsä, jos elokuva on kovin uskollinen kirjalleen. Täytyy minunkin jatkaa miehen tuotantoon tutustumista ennen lopullista tuomiota!

      Poista
  9. Komppaan Saraa, olen lukenut vain Naimapuuhat, josta pidin paljon. Odotan suuria Middlesexiltä, koska olen aika varma, että tulen ihastumaan tähän. Toki kaikki suuret odotukset voivat saada aikaan lukupettymyksen, mutta saa nähdä...

    VastaaPoista
  10. Vihdoinkin sain tämän kovakantisena omakseni. Pokkari ei innostanut lukemaan fontin ja sivumäärän takia. Middlesex on mielettömän hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit! Minä en muista tästä kirjasta enää paljoakaan, mutta tekstini perusteella pidin sitä aika tylsänä :D Enkä muuten vieläkään ole lukenut lisää kirjailijan kirjoja, täytyisi varmaan.

      Poista