23.6.2013

J. K. Johansson: Laura


Ennen poliisina työskennellyt Miia palaa kotiseudullensa Palokaskeen ja aloittaa työt paikallisen koulun erityisopettajana. Koulu on Miialle entuudestaan tuttu, sillä siellä hänkin on nuorena opiskellut. Uusi työ alkaa kuitenkin epätavallisemmissa merkeissä: koulun oppilas, 16-vuotias Laura Anderson, on kadonnut viikonloppuna. Viimeksi hänet nähtiin Palokasken uimarannalla, missä paikalliset nuoret juhlivat viimeistä vapaata viikonloppuaan ennen syyslukukauden alkua. Miia ei voi poliisitaustansa vuoksi olla sekaantumatta soppaan ja alkaakin yhdessä välillä tehottoman oloisten poliisivoimien kanssa selvittää Lauran katoamistapausta. Samalla Miia tulee sotkeneeksi itsensä mukaan vähän muuhunkin.

Laura on J. K. Johansson -nimen takana olevan kirjoittajaryhmän avausosa uudelle rikossarjalle. Ensimmäisessä osassa tapahtumista ei siis vielä saada kaikkea selville, mutta onneksi ne eivät jää täysin avoimiksikaan tai vaille ratkaisuja. Kirjasta pitävä jää varmasti odottamaan seuraavaa osaa. En kuitenkaan valitettavasti voi laskea itseäni tuohon joukkoon.

Luen vähän dekkareita, mutta kun luen, dekkarin pitää olla todella hyvä, että aidosti viihdyn sen parissa. Monen muun kirjallisuudenlajin kanssa en tunnu olevan niin tarkka. Laura ei kuitenkaan ole ihan tavallinen dekkari, vaan hyvin viihteellinen sellainen, jopa hömppämäinen. Vaikka yritin suhtautua siihen lajityyppinsä mukaisesti, minua silti tökki pahasti muutama eri asia. Ensinnäkin kirjan hahmot ovat minusta hyvin ohuita ja stereotyyppisiä, etenkin Miia ja hänen ystävänsä. Yksittäisenä asiana minua häiritsi myös Miian järjetön himo syödä koko ajan suuria määriä ruokaa. Muutaman kerran hän söi esimerkiksi kerralla kaksi perhepitsaa ja toisena päivänä veteli naamaansa yhdeltä istumalta viisi pullaa. No, olkootpa miten suuri ruokahalu tahansa, mutta mihin se kirjassa oikein edes liittyi? Nähdäkseni ei mihinkään, ei ainakaan tässä avausosassa.

Toinen rasittava asia Laurassa on sen kerronta. Tarina etenee nopeasti ja toisaalta se on tämän kirjan kohdalla hyvä asia, mutta olisin kaivannut siihen edes hieman lisää syvyyttä ja ihmisten sekä ympäristön kuvailua. Kaikki jää kirjassa nyt kovin pinnalliseksi. Itse juonikaan ei ole minusta kovinkaan mielenkiintoinen enkä missään vaiheessa oikein jaksanut edes miettiä mitä Lauralle on voinut tapahtua. Muutama juonikuvio myös ärsytti, mutta jätän ne tässä kertomatta. Vielä yksittäisenä asiana minua närästytti etenkin kirjan alkupuolella olevat sanavalinnat, kuten seuraavissa kohdissa: (hän) loggautui sisään Facebookiin, uutisseinän scrollaaminen ei paljastanut mitään ja oliko tullut kommentteja ja liketyksiä. Näille kaikille sanoille löytyisi ihan suomenkielisetkin vastineet.

Ei kirja kuitenkaan täysin ärsyttävä ollut, sillä luinhan sen loppuun asti. Välillä, kun unohdin ärsyyntyä, tarina piti ihan hyvin otteessaan. Etenkin silloin, kun Lauran katoamisesta paljastui jotain uutta. Kirja on myös nopea luettava. Olin lukenut sitä viime viikolla viitisenkymmentä sivua aina töissä lounastaukojen aikana ja tänään luin kerralla loput. Mutta ei, en innostunut niin paljon, että haluaisin lukea myös tulevat jatko-osat. Lauran tapaus jääkööt tähän ja tämä Laura jatkakoon muiden kirjojen pariin.

Laura on luettu myös muun muassa seuraavissa blogeissa: Oota, mä luen tän eka loppuun, Rakkaudesta kirjoihin, Nenä kirjassa, Kirjava kukko ja Kirjavalas.


J. K. Johansson: Laura
Tammi 2013, 221 s. 

12 kommenttia :

  1. En oikein tiedä, luenko tätä kirjaa. Jossakin on puhuttu jonkinlaisesta samankaltaisuudesta Twin Peaksin kanssa, ja se on kiinnostanut, koska pidän kyseisestä sarjasta paljon. Toisaalta on tullut hieman sellainen olo, että enpä taitaisi hirveästi menettää, vaikka kirjan jättäisin kokonaan lukematta. No ehkä jos kirja sattuu joskus tulemaan kirjaston hyllyssä vastaan, voisin kokeilla. Voi kuitenkin olla, että jätän Lauran suosiolla lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minusta tässä ja Twin Peaksissa oli yhteistä pelkästään samanniminen tyttö, joka on kadonnut, ei muuta. Twin Peaks -lasit silmillä tätä ei siis kannata lukea eikä välttämättä muutenkaan. Tuskin menetät yhtään mitään :)

      Poista
  2. Ihan totta nuo kaikki ärsyyntymiseesi johtaneet jutut. Minulla kirja oli luvussa ns. hyvällä hetkellä, sillä pakersin sen kimpussa lukumaratonin iltavaiheessa, kun piti jaksaa vielä puoli tuntia pitää silmät auki, ja vielä puoli tuntia lisää. Siinä mielessä kirja oli ihanan helppo ja hömppä, mutta kun on aikaa lukea ja keskittyä tarinaan, niin silloin toivon kyllä tarinalta paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli melko höttöinen kyllä, mutta onneksi kirjan luki nopeasti :D Mutta eipä kirja liikuttanut suuntaan taikka toiseen. Esimerkiksi viimeksi lukemani Maria Semplen Missä olet, Bernadette? on ihan päinvastainen esimerkki viihdyttävästä kirjasta. Sen lukemisesta todella nautin, vaikka sekin on vähän hömppä!

      Poista
  3. Hih, en edes huomannut noita pitsoja, ajauduin tämän kanssa aivan hömppämoodiin... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kovaan hömpän tarpeeseen tämä olisi voinut kai iskeä minullakin hieman paremmin, mutta ei, en ajautunut tarpeeksi syvälle hömppämoodiin :D

      Poista
  4. Tämä oli tällaista kana-jännitystä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä termi :D Sopii kyllä kirjalle!

      Poista
  5. Minäkään en ymmärtänyt Miian (mahtavan) ruokahalun runsasta huomioimista. Tulkitsin sen kenties ilkeästi/yksisilmäisesti haluun rakentaa Miiasta "äijämäinen" nainen (kun otti huomioon myös jatkuvan panetuksen ja "siivottomuuden"). Sellaisia naisia varmasti on, mutta minusta Miia kohdalla mentiin jo niin pitkälle, että hänen henkilöhahmostaan muodostui suorastaan huvittava. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Miian kaltaisia naisia luultavasti on, mutta minustakin kaikkien niiden ominaisuuksiensa kanssa Miian hahmosta rakentui liian yliampuva ja no, sinäpä sen sanoit, huvittava. Ja ne hänen ystävänsä taas, voi kamala!

      Poista
  6. Sain juuri luetuksi tämän. Olen ihan samaa mieltä kanssasi!

    VastaaPoista
  7. Huh, et tainnut kovin ihastua kirjaan? :D

    VastaaPoista