Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Maailmalla suitsutettu Gillian Flynnin jännäri Kiltti tyttö on kiinnostanut minua pitkään. Olinkin lähellä tilata sen itselleni alkukielisenä, mutta WSOY ehtikin ensin lähettää kirjasta minulle ennakkokappaleen. Kirjaan olikin sitten pian tartuttava!

On Nickin ja Amyn viisivuotishääpäivän aamu. Nick lähtee töihin siskonsa kanssa omistamaansa baariin, mutta pian hän saa naapuriltaan kumman puhelun: Nickin ja Amyn talon ulko-ovi on selällään ja heidän kissansa ulkona. Nick lähtee kotiin tarkistamaan tilanteen ja huomaa sitten kauhukseen Amyn kadonneen. Silitysrauta on päällä, teekattila hellalla kiehumassa ja kaiken lisäksi olohuone on mullin mallin, kuin kovan taiston jäljiltä. Amya ei näy missään.

Poliisi ryhtyy tutkimaan Nickin kadonneen vaimon tapausta. Nick kuitenkin tuntuu suhtautuvan tilanteeseen erikoisen rauhallisesti. Hän jopa hymyilee televisiokameroille, kun mediamylläkkä saapuu Mississippijoen varrella sijaitsevaan pieneen kaupunkiin. Suotuisaa tilanteesta ei tee myöskään Nickin jatkuva valehtelu poliisille sekä se, että Amyn ystävien mukaan hän oli väkivaltainen vaimoaan kohtaan. Mutta missä Amy on? Onko hän kuollut vai vielä elossa?

Kiltti tyttö on hyvin vetävä kirja. Alussa mikään ei ole sitä miltä näyttää, vaan pitkin tarinaa lukija takuulla yllättyy kerta toisensa jälkeen. Nickin ja Amyn välinen suhde ja sen historia avautuvat pikkuhiljaa Nickin muistojen ja Amyn päiväkirjamerkintöjen myötä – tapahtumia kuvataan siis sekä Nickin että Amyn näkökulmasta. Heidän näkökulmansa ovat kuitenkin keskenään ristiriitaiset ja alussa lukija joutuukin kovasti miettimään mihin oikein uskoa.

Tarina alkaa siis hyvin lupaavasti ja kyllä se piti minut otteessaankin aina loppuun asti. Minun täytyi ottaa kirja parina päivänä mukaan töihinkin, jotta voisin lukea sitä edes muutaman aukeaman verran lisää lounastauolla ja bussia odotellessani. Valitettavasti en kuitenkaan pitänyt siitä miten tarina päättyy. No, eihän loppu sinällään ole huono, vähän hätäinen vain, mutta hitto miten se on ärsyttävä, suorastaan ällöttävä! Ihan puhisin vihastuksissani viimeisen sivun käännettyäni. Tekisi niin mieli vuodattaa kaikki tähän, mutta en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Minun lukukokemukseni kirjan loppu hieman pilasi ja pelkästään sen vuoksi en pitänyt kirjasta kokonaisuudessan niin paljon kuin ehkä jollain toisenlaisella lopulla olisin pitänyt. Voi miten ärsyttävää.

Kiltti tyttö on pienestä toistosta ja loppuratkaisusta huolimatta keskivertoa parempi jännäri. Se ei ole perinteinen sellainen ja se onnistuu aidosti yllättämään. Enkä niin pahasti siihen pettynyt, ettenkö olisi kiinnostunut myös muista Flynnin kirjoista, joten luultavasti tulen tutustumaan myös niihin jännärinnälän taas iskiessä.

Kiltti tyttö on luettu myös seuraavissa blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Rakkaudesta kirjoihin, Nenä kirjassa, Aamuvirkku yksisarvinen, Oota, mä luen tän eka loppuun, Sonjan lukuhetket ja Ei vain mustaa valkoisella.

––

Gillian Flynn: Kiltti tyttö
(Gone Girl, 2012)
Suom. Terhi Kuusisto
WSOY 2013, 447 s.

Tunnisteet: , , ,