8.6.2013

Gillian Flynn: Kiltti tyttö


Maailmalla suitsutettu Gillian Flynnin jännäri Kiltti tyttö on kiinnostanut minua pitkään. Olinkin lähellä tilata sen itselleni alkukielisenä, mutta WSOY ehtikin ensin lähettää kirjasta minulle ennakkokappaleen. Kirjaan olikin sitten pian tartuttava!

On Nickin ja Amyn viisivuotishääpäivän aamu. Nick lähtee töihin siskonsa kanssa omistamaansa baariin, mutta pian hän saa naapuriltaan kumman puhelun: Nickin ja Amyn talon ulko-ovi on selällään ja heidän kissansa ulkona. Nick lähtee kotiin tarkistamaan tilanteen ja huomaa sitten kauhukseen Amyn kadonneen. Silitysrauta on päällä, teekattila hellalla kiehumassa ja kaiken lisäksi olohuone on mullin mallin, kuin kovan taiston jäljiltä. Amya ei näy missään.

Poliisi ryhtyy tutkimaan Nickin kadonneen vaimon tapausta. Nick kuitenkin tuntuu suhtautuvan tilanteeseen erikoisen rauhallisesti. Hän jopa hymyilee televisiokameroille, kun mediamylläkkä saapuu Mississippijoen varrella sijaitsevaan pieneen kaupunkiin. Suotuisaa tilanteesta ei tee myöskään Nickin jatkuva valehtelu poliisille sekä se, että Amyn ystävien mukaan hän oli väkivaltainen vaimoaan kohtaan. Mutta missä Amy on? Onko hän kuollut vai vielä elossa?

Kiltti tyttö on hyvin vetävä kirja. Alussa mikään ei ole sitä miltä näyttää, vaan pitkin tarinaa lukija takuulla yllättyy kerta toisensa jälkeen. Nickin ja Amyn välinen suhde ja sen historia avautuvat pikkuhiljaa Nickin muistojen ja Amyn päiväkirjamerkintöjen myötä – tapahtumia kuvataan siis sekä Nickin että Amyn näkökulmasta. Heidän näkökulmansa ovat kuitenkin keskenään ristiriitaiset ja alussa lukija joutuukin kovasti miettimään mihin oikein uskoa.

Tarina alkaa siis hyvin lupaavasti ja kyllä se piti minut otteessaankin aina loppuun asti. Minun täytyi ottaa kirja parina päivänä mukaan töihinkin, jotta voisin lukea sitä edes muutaman aukeaman verran lisää lounastauolla ja bussia odotellessani. Valitettavasti en kuitenkaan pitänyt siitä miten tarina päättyy. No, eihän loppu sinällään ole huono, vähän hätäinen vain, mutta hitto miten se on ärsyttävä, suorastaan ällöttävä! Ihan puhisin vihastuksissani viimeisen sivun käännettyäni. Tekisi niin mieli vuodattaa kaikki tähän, mutta en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Minun lukukokemukseni kirjan loppu hieman pilasi ja pelkästään sen vuoksi en pitänyt kirjasta kokonaisuudessan niin paljon kuin ehkä jollain toisenlaisella lopulla olisin pitänyt. Voi miten ärsyttävää.

Kiltti tyttö on pienestä toistosta ja loppuratkaisusta huolimatta keskivertoa parempi jännäri. Se ei ole perinteinen sellainen ja se onnistuu aidosti yllättämään. Enkä niin pahasti siihen pettynyt, ettenkö olisi kiinnostunut myös muista Flynnin kirjoista, joten luultavasti tulen tutustumaan myös niihin jännärinnälän taas iskiessä.



Gillian Flynn: Kiltti tyttö (Gone Girl, 2012)
WSOY 2013, 447 s.

14 kommenttia :

  1. Minäkin olisin pitänyt kirjasta enemmän, jos loppu olisi ollut erilainen. Ääh, se oli kyllä niin raivostuttava. Enempää ei oikein tässä kommenttikentässä viitsi ruveta avautumaan, ettei vahingossakaan pilaisi kenenkään lukukokemusta. Muuten hieno kirja ja aion lukea muutkin Flynnin kirjat, koska niitä on kehuttu vielä paremmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, vieläkin puistattaa kun ärsytti niin paljon :D Mutta hyvä kirja tämä silti oli, sopivasti jännittävää kesälukemista etenkin!

      Minä tulenkin sitten tulevaisuudessa lukemaan sinun blogistasi mitä mieltä olet muista Flynnin kirjoista, sillä luulen, että ehdit ennen minua ne lukemaan :D

      Poista
  2. No mutta: miten muuten kirjan olisi voinut lopettaa? Minusta se sopi kirjaan kuin nenä päähän :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tulee parikin eri vaihtoehtoa mieleen :D En kuitenkaan tässä viitsi kertoa niistä mitään, ettei kukaan spoilaantuisi.

      Poista
  3. Niin, tarina loppui karmivasti ja nostatti verenpaineita, mutta toisaalta Tessa on oikeassa; miten sen sitten olisi voinut päättyä :) Ehkä avoimempi loppuratkaisu olisi jättänyt edes vähän jäljelle toivoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, avoimempi tai sitten olisi tapahtunut vain ihan toisin. Siinä ihan lopussa siis. Ehkä tämä oikea loppu oli tosiaan mukavan karmiva, mutta voi vitsit, silti! :D

      Poista
  4. Loppu tosiaan herätti vahvoja tunteita :D Tosin tässä on vähän sama juttu kuin Barberyn Siilin eleganssi -kirjan kanssa, loppu on kamala, mutta olisiko toisenlainen loppu tehnyt tästä ennemminkin muista erottumattoman tusinadekkarin? Silti, minäkään en pitänyt lopusta. Kirja oli makuuni myös liian hidas, kieroudesta kuitenkin pidin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tietysti ihan totta, että olisiko toisenlainen loppu ollut kuitenkin liian tylsä? Helppohan tässä on huudella ja vaatia toisenlaista loppuratkaisua, kun eihän sitä tiedä edes, että toimisiko se kuitenkaan :D Mutta joo, ihan ok tämä silti oli, perushyvä!

      Poista
  5. Oli todella koukuttava kirja, vieroitusoireita tuli jos ei muutamaan tuntiin ehtinyt lukea.

    Mun mielestä loppu oli loistava, piti vielä tsekata viimeiset virkkeet ennen kuin palautin kirjastoon eilen. Johtunee ehkä siitä että pystyin niin (liiankin?) hyvin eläytymään Amyn osaan, joka joutuu elämään itsensä kanssa joka päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olen kyllä ihan samaa mieltä, että hyvinhän tämä veti ja piti otteessaan, mutta edelleen se loppu kaihertaa mieltäni! Ehkä se sinällään oli kyllä sopiva päätös kaikelle, mutta kun niin ärsytti, että niin kävi :D

      Poista
  6. Minustakin tämä on kovasti vetävä kirja, mutta silti en tiedä luinko vuoden parhaan dekkarin vai en;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse luen hyvin vähän dekkareita vuodessa, voidaan puhua ihan vain muutamista, joten siinä mielessä tämä voikin olla minulle vuoden paras dekkari :D Yksi lupaavalta vaikuttava dekkari olisi kyllä omassa hyllyssä, samoin luulen, että olisi jo aika tutustua Läckbergin tuotantoon, joten ehkä vuoden saldo tästä kasvaa!

      Poista
  7. Ehkä kirjasta tulee jatko-osa, jossa psykopaatti saa rangaistuksensa! :D

    VastaaPoista