Sofi Oksanen: Puhdistus

 

Helmikuussa listasin kirjoja, joita en ole jostain syystä vielä lukenut, vaikka ne kiinnostavatkin. Nyt yksi tuolla listalla kenties pisimpään kummitelluista kirjoista on viimein luettu (ja jo kaksi muutakin lainattu kirjastosta, joten nekin tulee viimeistään kesän aikana luettua). 

Sofi Oksasen Puhdistus on kaikille tuttu teos. Lähes kaikki kirjoja rakastavat ovat sen varmasti lukeneet. Puhdistus alkaa vuoden 1992 Länsi-Virosta, jossa Aliide Truu, jo vanha nainen, asuu yksin maatalossaan. Edellisenä vuonna Viro on itsenäistynyt Neuvostoliitosta, joka luhistuikin pian sen jälkeen. Eräänä päivänä Aliiden pihalle on ilmestynyt ihmisen muotoinen mytty. Mytty on Zara, nuori nainen, joka kertoo paenneensa väkivaltaisen miehensä luota ja päätyneensä siten Aliiden pihaan. Zaran kohdattuaan Aliiden mieleen nousee hänen oma 193050-luvuilla eletty elämänsä ja tehty petos. Petturuus onkin Puhdistuksen kantava teema, joka näkyy Aliiden lisäksi myös Zaran hahmon elämässä.

Mutta mitä Aliiden elämästä paljastuukaan? Kysymys, jonka vuoksi en malttanut laskea Puhdistusta käsistäni varsinkaan enää sen loppupuolella ollenkaan. Tietysti minua kiinnosti kirjassa myös muutkin asiat. En tiedä Viron historiasta juuri mitään, mutta Puhdistus valotti sitä hieman. Mitään kattavaa Viron historian läpileikkausta se ei lukijalle tarjoa, mutta avaa kuitenkin yhden virolaisen perheen vaiheita mielenkiintoista historiallista taustaa vasten. Nuoren Aliiden elämä kommunistisessa Virossa onkin hyvin kiintoisaa luettavaa. Ja juuri siksi kirja ei ole ollenkaan puuduttava saatika millään tavalla vaikea ymmärtää. Olen käsittänyt, että Oksasen uusin teos, Kun kyyhkyset katosivat, olisi vaikeatajuisempi juuri historiallisten tapahtumien osalta. No, se jääkööt nähtäväksi kunnes sen itse luen.

Nautin valtavasti myös Oksasen kielestä. Se on eleetöntä, mutta silti paljon puhuvaa. Rumaa ja kaunista. Myös henkilöhahmot ovat samanlaisia – eleettömiä, mutta paljon puhuvia. He jäivät minulle hieman etäisiksi, ehkä sen eleettömän puolensa takia, mutta herättivät minussa silti tunteita; myötätuntoa, ärtymystä, sääliäkin. Myös juoni pysyy hyvin kasassa eivätkä hypyt ajassa eteen- ja taaksepäin häirinneet ollenkaan. Aliiden tarina kiinnosti minua enemmän kuin Zaran, mutta Aliiden elämää kirjassa toki käsitelläänkin enemmän. Lisäksi kirjan koko tarinaan jää sopivasti aukkoja, joiden täyttäminen omassa mielikuvituksessa lukemisen jälkeen ei haitannut ollenkaan. Useimmiten kun en pidä siitä, että kirjan loppu jätetään liian avoimeksi tai liikaa asioita jätetään selittämättä. Onneksi Puhdistuksessa tätä ongelmaa ei ollut, vaikka jossain välissä sitä vähän pelkäsinkin.

Puhdistus ei yllä suosikkikirjojeni joukkoon, mutta se oli silti todella hyvä, nautinnollinen lukukokemus.

25. luettu teos TBR 100 -listaltani!

✩✩✩✩

Sofi Oksanen: Puhdistus
WSOY 2008, 381 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,