17.5.2013

Sofi Oksanen: Puhdistus

 

Helmikuussa listasin kirjoja, joita en ole jostain syystä vielä lukenut, vaikka ne kiinnostavatkin. Nyt yksi tuolla listalla kenties pisimpään kummitelluista kirjoista on viimein luettu (ja jo kaksi muutakin lainattu kirjastosta, joten nekin tulee viimeistään kesän aikana luettua). 

Sofi Oksasen Puhdistus on kaikille tuttu teos. Lähes kaikki kirjoja rakastavat ovat sen varmasti lukeneet. Puhdistus alkaa vuoden 1992 Länsi-Virosta, jossa Aliide Truu, jo vanha nainen, asuu yksin maatalossaan. Edellisenä vuonna Viro on itsenäistynyt Neuvostoliitosta, joka luhistuikin pian sen jälkeen. Eräänä päivänä Aliiden pihalle on ilmestynyt ihmisen muotoinen mytty. Mytty on Zara, nuori nainen, joka kertoo paenneensa väkivaltaisen miehensä luota ja päätyneensä siten Aliiden pihaan. Zaran kohdattuaan Aliiden mieleen nousee hänen oma 193050-luvuilla eletty elämänsä ja tehty petos. Petturuus onkin Puhdistuksen kantava teema, joka näkyy Aliiden lisäksi myös Zaran hahmon elämässä.

Mutta mitä Aliiden elämästä paljastuukaan? Kysymys, jonka vuoksi en malttanut laskea Puhdistusta käsistäni varsinkaan enää sen loppupuolella ollenkaan. Tietysti minua kiinnosti kirjassa myös muutkin asiat. En tiedä Viron historiasta juuri mitään, mutta Puhdistus valotti sitä hieman. Mitään kattavaa Viron historian läpileikkausta se ei lukijalle tarjoa, mutta avaa kuitenkin yhden virolaisen perheen vaiheita mielenkiintoista historiallista taustaa vasten. Nuoren Aliiden elämä kommunistisessa Virossa onkin hyvin kiintoisaa luettavaa. Ja juuri siksi kirja ei ole ollenkaan puuduttava saatika millään tavalla vaikea ymmärtää. Olen käsittänyt, että Oksasen uusin teos, Kun kyyhkyset katosivat, olisi vaikeatajuisempi juuri historiallisten tapahtumien osalta. No, se jääkööt nähtäväksi kunnes sen itse luen.

Nautin valtavasti myös Oksasen kielestä. Se on eleetöntä, mutta silti paljon puhuvaa. Rumaa ja kaunista. Myös henkilöhahmot ovat samanlaisia – eleettömiä, mutta paljon puhuvia. He jäivät minulle hieman etäisiksi, ehkä sen eleettömän puolensa takia, mutta herättivät minussa silti tunteita; myötätuntoa, ärtymystä, sääliäkin. Myös juoni pysyy hyvin kasassa eivätkä hypyt ajassa eteen- ja taaksepäin häirinneet ollenkaan. Aliiden tarina kiinnosti minua enemmän kuin Zaran, mutta Aliiden elämää kirjassa toki käsitelläänkin enemmän. Lisäksi kirjan koko tarinaan jää sopivasti aukkoja, joiden täyttäminen omassa mielikuvituksessa lukemisen jälkeen ei haitannut ollenkaan. Useimmiten kun en pidä siitä, että kirjan loppu jätetään liian avoimeksi tai liikaa asioita jätetään selittämättä. Onneksi Puhdistuksessa tätä ongelmaa ei ollut, vaikka jossain välissä sitä vähän pelkäsinkin.

Puhdistus ei yllä suosikkikirjojeni joukkoon, mutta se oli silti todella hyvä, nautinnollinen lukukokemus.

25. luettu teos TBR 100 -listaltani!

✩✩✩✩

Sofi Oksanen: Puhdistus
WSOY 2008, 381 s.

20 kommenttia :

  1. Minunkin pitäisi Puhdistus lukea vihdoin ja viimein tänä vuonna. Puhdistus on omassa hyllyssäni parin vuoden ajan, joten ei tarvitsisi edes hakea kirjaa kirjastosta, mutta jotenkin sen lukeminen on vain jäänyt... Tällä hetkellä kuitenkin jäävät omat kirjat pakosti lainakirjojen jalkoihin, sillä jostakin syystä minulle on tällä viikolla saapunut varauksia vaikka kuinka. Huomenna ajattelin ne kirjastosta noutaa ja sitten pitääkin lukea lähinnä niitä, jotta seuraava jonottaja saisi ne myös pian käsiinsä.

    Kiinnostus Puhdistusta kohtaan nousi pintaan arviosi lukemisen myötä. Kyllä minäkin vielä ihan varmasti Puhdistuksen luen, sillä ei kirjan hyllyssä pölyttymiselle ole mitään järkevää syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ikävää, että ne lainakirjat menevät aina omien kirjojen edelle! Ja eihän siitä kierteestä pääse irti, kun pitää lainata kirjastosta lisää kirjoja viimeistään kun on lukenut vanhat. Pitäisikin muuten lukea pari lainakirjaa pois alta, koska en voi enää uusia ne kuin kerran. Mistähän asti majailleet luonani :D

      Mutta Puhdistusta suosittelen kovasti. Luulen, että pitäisit siitä. Eipä sen kannata tosiaan siellä hyllyssä antaa pölyttyä :)

      Poista
  2. Hyvä postaus. Totta, että kaikki tietävät puhdistuksen, mutta minulla meni varsin pitkään ennen kuin luin sen ja kyllä kannatti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :) Jep, kyllä kannatti ehdottomasti lukea, mainio kirja. Oksaselta olen lukenut aiemmin vain Stalinin lehmät, joka ei ole jättänyt kovin kummoista muistijälkeä.

      Poista
  3. Luin Puhdistuksen heti ja nautin tosi paljon kauniista tekstistä...vaikka aihe ei mikään kaunis ollutkaan. Toivoin siitä elokuvaa ja menin sen heti katsomaan, elokuva oli myös *****

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, teksti on kirjassa kaunista, vaikka tapahtumat eivät. Minun täytyykin tässä joskus lähiaikoina katsoa elokuva!

      Poista
  4. Minulle kirja nousi hetimiten suosikkien joukkoon :) Ihanaa, että luit, ja nostit tämän taas esiin. Main lailla rakastuin myös elokuvaan. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä nyt minunkin kotimaisia suosikkejani. Ei parhaimmasta päästä, muttei kaukana kärjestä :) Täytyy katsoa elokuvakin!

      Poista
  5. Onhan tämä kyllä upea teos. Itse nostaisin sen kyllä omaan top5:een. Pidän Oksasen tyylistä ja nostan hattua sille valtavalle taustatyön määrälle, mitä hän kirjojensa eteen on tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustatyö on varmasti ollut mittava! Historiallinen tausta oli kirjassa minusta hyvin oikea. Saattaa olla, että tämä nousee minunkin top viitoseen, kotimaisissa kirjoissa siis.

      Poista
  6. Tämä ei noussut minullakaan suosikkikirjojen joukkoon, vaikka pidinkin tästä. Elokuva oli myös hienosti tehty, vaikka ehkäpä vielä kirjaakin rankempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on vähästä hetkahda, siis niin kirjoista kuin elokuvistakin puhuttaessa, joten uskallan katsomaan Puhdistuksen elokuvanakin :) Jospa tässä lähipäivinä!

      Poista
  7. Minä luin tämän melko tuoreeltaan ja se nousi ehdottomasti suosikkikirjojen joukkoon. Muusta Oksasen tuotannosta en ole syttynyt niin paljon. Elokuva on vielä näkemättä, se kiinnostaa kyllä kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen lukenut Oksaselta tämän lisäksi vain Stalinin lehmät enkä oikein innostunut. Sen lukemisesta on kyllä jo aikaa, mutta eipä kirja ole jäänyt oikein mieleen. Kun kyyhkyset katosivat alkoi kiinnostaa ihan uudella tavalla Puhdistuksen luettuani, joten varmaan siihenkin tulee joskus tartuttua.

      Poista
  8. Kommentoin nyt vielä vähän jälkijunassa... Minulla on vielä tämä kirja lukematta, mutta kaikista kehuista ja palkinnoista huolimatta saattaapi myös jäädä lukematta. Luin Puhdistus-näytelmän suht tuoreeltaan, ennen tämän kirjan ilmestymistä, eikä se jäänyt oikein mitenkään mieleeni. Eli ei siis varmaan huono, mutta ei mitenkään järisyttävän hyväkään. Näytelmän perusteella en jaksa kirjaan tarttua. Lisäksi joku typerä klikki aivoissa saa minut aina asettumaan vastahankaan, kun jostain kirjasta tulee ilmiö ja todella suosittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, minäkin vastailen täällä tosi jälkijunassa, joten ei hätää :D

      No joo, ei tämä minullekaan ollut mikään paras lukemani kirja. Hyvä kuitenkin ja voisi sijoittua kotimaisen kirjallisuuden top 5 -listallenikin, mutta lähinnä siitä syystä, että luen ylipäänsä melko vähän kotimaisia kirjoja :D

      Minä olen oppinut jotenkin sulkemaan tuon kuvailemasi klikin päästäni. Tietysti aina on jonkinlaisia oletuksia jostain erityisen suositusta ja tykätystä kirjasta, mutta aina sitä onnistuu kuitenkin tyhjentämään päänsä kun kirjan aloittaa ja lukee sitä sitten kuten jotain ns. epäsuositumpaa kirjaa.

      Poista
  9. Mulla kävi kirjan kans kalpaten, kun menin väliin katsomaan teatterissa leffaversioinnin. Aihealuetta tuli hetkellisesti tarpeellinen annos, ja kirja on unohtunut. Täytyy yrittää palata sen pariin vaikka kesäloman aikana.

    Kuten myös Garpin maailman! Sekin haaste on aivan unohtunut kaikkien hässäköiden ja vielä blogin osotteen muuton yhteydessä, anteeksi! Lupaan palata senkin pariin pikimmiten :D Hih, ja hups.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kirjaa ei kyllä taatusti tee mieli lukea aivan heti leffaversion nähtyään. Minua ärsyttää, kun menin katsomaan Kazuo Ishiguron kirjasta tehdyn leffan Ole luonani aina enkä sitten ole vieläkään saanut luettua kirjaa, vaikka leffan katsomisesta on jo pari vuotta aikaa. Mutta katsotaan kymmenen vuoden kuluttua uudestaan :D

      Ei haittaa tuo Garp :) Ja höh, minä puolestani olen unohtanut lisätä uuden osoitteesi tuonne seuraamieni blogien joukkoon! Täytyypä korjata heti.

      Poista
  10. Tämä on niitä kirjoja, joihin tuskin enää koskaan palaan, mutta joiden ansioita en voi kiistää. Taidokas ja vavahduttava tämä on. Ja raaka! Kiva, että vihdoin luit ja piditkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en usko palaavani tähän enää kuin ehkä joskus sitten kiikkutuolissa :) Kannatti kuitenkin odottaa (vaikken sitä kovin tahallisesti tehnyt), sillä olihan tämä hyvä kirja!

      Poista