9.5.2013

Sarah Waters: Affinity


Margaret Prior, lontoolaisen ylemmän keskiluokkaisen perheen vanhin tytär, suree sairauteen menehtynyttä isäänsä. Margaretin haaveet lähteä isänsä ja ystävänsä Helenin kanssa Italiaan ovat nyt myöskin mennyttä. Margaret on jäänyt yksin äitinsä ja pian naimisiin menevän pikkusiskonsa Priscillan kanssa. Heleniä, Margaretin veljen kanssa naimisiin mennyttä ystäväänsä, Margaret ei pysty enää katsomaan muistamatta menneitä.

Mutta sitten Margaretille tarjoutuu tilaisuus ryhtyä Thames-joen rannalla sijaitsevan Millbankin vankilan vapaaehtoiseksi vierailijaksi. Ehkä se saa hänen vointinsa paranemaan? Vierailijan tehtäviin kuuluu jutella vankilan naisvankien kanssa ja antaa heille mallia kunnollisena naisena olemisesta. Vierailija tuo vangeille myös lohtua ja vaihtelua heidän yksitoikkoisiin, hämärissä ja kylmissä selleissä viettämiinsä elämiin. Margaret tutustuu vankilassa moniin sinne eri syistä tulleisiin naisiin - yksi on päätynyt sinne rahan väärentämisestä, toinen varkaudesta, kolmas oman lapsensa surmaamisesta. Mutta yksi vanki kiinnostaa Margaretia heti alusta alkaen kaikkein eniten: nuori nainen, spiritualisti, jonka pitämän istunnon aikana nuori nainen vahingoittui ja toinen, vanhempi nainen, kuoli. Viisi vuotta vankeutta. Pian Margaretin ajatukset täyttää vain tuo yksi ainoa nainen, yksi ainoa nimi: Selina Dawes.

Sarah Waters on ja pysyy yhtenä suosikkikirjailijoistani. Olen lukenut häneltä nyt kolme romaania: Vieraan kartanossa, Silmänkääntäjän ja nyt tämän, Affinityn. Affinity ei ollut minusta niin hyvä kuin kaksi aiemmin lukemaani Watersia, mutta kyllä, pidin myös siitä. Aluksi kirjan tarina vaikutti todella mielenkiintoiselta. Viktoriaanisen ajan Englanti, synkkä Millbankin vankila (joka on oikeastikin ollut olemassa) ja sen seinien sisällä olevat vakavakatseiset naiset. Miljöö ja aikakausi tulevat kirjassa iholle asti. Mutta myös Margaret Priorin hahmo on kiinnostava, sillä Waters ei paljasta hänestä ja hänen menneisyydestään heti kaikkea. Samoin on laita myös Selina Dawesin. Juonen ohella Waters onkin minusta erityisen taitava luomaan syviä ja kiinnostusta herättäviä henkilöhahmoja.

Mutta sitten tapahtuu jotain ja tarina alkaa hieman kärsiä. Vauhti hiipuu, ei oikein tapahdu mitään, junnataan paikoillaan. Lukijaa alkaa kummasti yhtäkkiä väsyttää. Jos tämä vaihe kirjasta olisi vain ollut nopeampi, vähemmän laahaavampi, olisin pitänyt Affinitysta paljon enemmän kuin mitä pidin siitä nyt. Loppupuoli tarinasta on kuitenkin onneksi taas paljon mielenkiintoisempi ja voi minkä loppuhuipennuksen Waters on kirjoittanut! Kaikissa lukemissani Watersin kirjoissa olen saanut jännittää ja haukkoa henkeäni eikä Affinity todellakaan ollut tästä poikkeus, mutta siinä missä Silmänkääntäjä käänsi melkein joka välissä kaiken ihan päälaelleen, Affinityssa yllättävin asia tapahtuu vasta lopussa. Watersin tuntien sitä tosin osasi jo vähän odottaakin ja tiesin, että jotain tässä nyt täytyy vielä tapahtua, mutta silti koko juttu tuli yllätyksenä.

Watersia oli mukava lukea tällä kertaa alkukielisenä. Olen huomannut, että kielitaitoni on kehittynyt huimasti juuri alkaessani lukemaan yhä enemmän englanninkielisiä tekstejä, olivat ne sitten kaunokirjallisuutta tai opintoja varten luettuja asiatekstejä. Affinityakin luin ihan samalla nopeudella kuin suomenkielistäkin romaania. Mutta tuskinpa tulen kokonaan siirtymään lukemaan kaikki alunperin englanninkieliset kirjat niiden alkukielellä, sillä jo ensinnäkin kaupunkini kirjastossa on valitettavan huono englanninkielisen kirjallisuuden valikoima. Affinity sieltä onneksi löytyi. Mutta välillä tulee ihan himo lukea jotain englanniksi. Pidän niistä kerronnan ja kielen vivahteista, joiden suomentaminen voi olla hankalaa ja jotka siten kuulostavat alkukielisenä paremmilta.

No nyt eksyin sivuraiteille. Affinity oli siis oikein hyvä. Ei erinomainen, mutta hyvä. Niin, ja surullinen. Todella surullinen. Ilman tarinan suvantovaihetta se olisi ollut omalla ei kovin vakavasti otettavalla arviointiasteikollani neljän tähden arvoinen, mutta koska se ikävä kyllä siellä oli, joudun pudottamaan yhden tähden pois.

Myös Satun luetuissa on pidetty tästä kirjasta!


Sarah Waters: Affinity
Virago 2000, 352 s. 

12 kommenttia :

  1. Ehkä luen sitten toisena Watersina Silmänkääntäjän. Tätä kirjaa voin kokeilla sitten myöhemmin, jos Silmänkääntäjäkin ihastuttaa. :)

    Turussa onneksi on todella suuri valikoima myös englanninkielisiä kirjoja. Minun täytyy aina välillä muistuttaa itseäni lukemaan suomeksikin. Kotimaiset kirjat tietenkin luen suomeksi, mutta kirjoista, joita en pysty lukemaan alkuperäiskielellä, luen osan englanniksi ja osan suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmänkääntäjä toimi minulle hyvin Vieraan kartanossa jälkeen, sillä se oli melkein yhtä hyvä! Kannattaa siis kokeilla :)

      Olen huomannut juuri sinun blogiasi lukiessani, että Turussa todellakin vaikuttaa olevan hyvin myös englanninkielistä kirjallisuutta lainattavana. Onhan sitä täälläkin useita hyllymetrejä, mutta tuntuu, ettei uutuuksia tai edes vähän uudempaa kirjallisuutta tilata kovin paljoa. Poikkeuksena ehkä dekkarit, joita tietysti lainataan suomenkielisinäkin ahkerasti. Harmi, sillä lukisin varmaan enemmänkin englanniksi, jos kirjastosta vain saisi. Kaikkea ei viitsi ostaa omaksi.

      Poista
  2. Onkohan tämä tulossa joskus suomennokseen... Kuka tietää. =D Yövartio tuoreessa muistissa, jonka seurassa viihdyin suhteellisen hyvin; lisää haluan lukea, ja varsinkin Vieras kartanossa on sellainen, jota odotan innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tulisi! Waters tuntuu kuitenkin olevan myös täällä pidetty kirjailija. Tai on ainakin kirjabloggaajien keskuudessa, muista suomalaisista en oikein osaa sanoa :D Ihanaa, kun sinulla on vielä Vieras kartanossa lukematta! Toivottavasti pidät siitä ainakin enemmän kuin Yövartiosta :)

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssäni. Aloitin kerran lukea sitä, mutta jätin heti kesken. Aika oli väärä: minulla on kausia, kun en millään meinaa saada aloitettua kirjaa, kun luen kaikista vain pari ekaa sivua ja sitten tulee päättämätön olo. Täytynee tarttua tähän pikimmiten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kokeile toki uudestaan kun on sellainen olo! Paikoitellen tämä tosiaan oli melko hidas, mutta loppu palkitsee :)

      Poista
  4. Olen nähnyt Affinityn TV-elokuvana, joka tuli Yleltä jokunen vuosi sitten. Kirjaa aloittelin myös, mutta en paljon alkua pidemmälle päässyt. Watersin esikoiskirjaakaan Tipping the Velvet ei ole vielä suomennettu. Toivottavasti suomennettaisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin törmäsin mainintaan tuosta elokuvasta ja voisinkin joskus katsoa sen. Onko se hyvä? Kirjaan ei kyllä olisi tullut niin helposti tartuttua, jos olisin nähnyt elokuvan ensin.

      Tipping the Velvet olisi myös tarkoitus lukea joskus, mutta ensin tartun Yövartioon, kun sekin on kirjastosta lainassa. Toivottavasti nämä vanhemmatkin Watersin kirjat suomennettaisiin.

      Poista
  5. Oi että, olen Irenen tavoin kiinnostunut mahdetaanko tämä suomentaa...? Varmasti tulen teoksen johonkin saumaan lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä mitään tietoa, toivottavasti vielä joskus! Tämä ainakin oli sen verran hyvä, että olisin iloinen jos kirja käännettäisiin suomeksikin. Mutta englanniksin luettuna tämä oli tosi sujuva – siis jos joku epäröi, että uskaltaisikohan tämän lukea alkukielisenä, niin kehottaisin kyllä ainakin yrittämään :)

      Poista
  6. Pidin valtavasti Vieraasta kartanossa, mutta en ole vielä tullut lukeneeksi muuta Watersilta. Kiitos vinkeistä!

    Blogissani on sinulle haaste:
    http://lurunluvut.blogspot.be/2013/05/liebster-blog-ja-11-kirjallista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmänkääntäjä on minusta toiseksi paras Watersilta, siis ainakin lukemistani, joten sitä suosittelen kovasti :)

      Kiitos haasteesta, tulen kurkkimaan!

      Poista