31.5.2013

Toukokuussa luettua


Toukokuu oli hieman parempi lukukuukausi mitä huhtikuu oli. Luin seuraavat kolme kirjaa:

Sarah Waters: Affinity
Sofi Oksanen: Puhdistus
Orson Scott Card: Ender's Game

Oho, kaksi kirjaa englanniksi! Hyvä minä. Watersin Affinity ja Oksasen Puhdistus olivat kuukauden parhaimmat. Kumpi sitten oli parempi, sitä en osaa päättää. Ender's Game taas oli hieman heikompi, mutta pidin siitäkin.

Minulla alkaa ensi viikolla kesätyöharjoittelu, joka kestää elokuun alkuun asti, jonka jälkeen lomailen ja pakerran kandintyön parissa aina sinne syyskuuhun asti. Lukeminen ja bloggaaminen kärsinee, mutta lohduttaudun sillä, että kun saan syksyllä kandini tehtyä, voin viettää loput kolmannesta vuodestani rennommin ennen seuraava suurta ponnistusta. Eli kyllä se tästä!

Tässä kuussa luin siis yhteensä 959 sivua, keskiarvona 320 sivua per kirja.

28.5.2013

Orson Scott Card: Ender's Game


Ostin kerran poikaystävälleni lahjaksi Orson Scott Cardin kirjan Ender's Game, 1980-luvun scifiklassikon, mutta kun hän itse sai sen luettua, alkoi painostus minun suuntaani. No, kai se oli vihdoin tartuttava kirjaan. Ajattelin, että voisi olla mukavaa vähän ravistella omia rajojaan ja mennä sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Scifi on todellakin genre, jota en juuri tunne saatika juuri koskaan lue.

Ender's Gamen keskiössä on vasta kuusivuotias Andrew "Ender" Wiggin, joka elää kuta kuinkin normaalia elämää vanhempiensa, rakastavan isosiskonsa ja sadistisen isoveljensä kanssa. Siinä mielessä normaalia, että maapalloa kuitenkin uhkaa sen ulkopuolelta tuleva uhka, perheiden lapsimäärää on rajoitettu, uskonnot poistettu ja lasten vartaloihin asennettu monitorit, jotka tallentavat heidän elämäänsä. Jos vaikuttaa siltä, että lapsella voisi olla tulevaisuus sotilaana, avaruudesta tulevia olioita vastaan taistelevana komentajana, hänet viedään pois perheensä luota sotilaskouluun. Jos ei, monitori irrotetaan ja lapsi voi jatkaa elämäänsä ilman sitä.

Yllätys yllätys, vasta kuusivuotias Ender osoittaa potentiaalia hyväksi komentajaksi ja kenties jopa koko maailman pelastajaksi. Hänet lennätetään toisella planeetalla sijaitsevalle sotilaskoululle, missä hän kärsittyään ensin koti-ikävästä ja yksinäisyydestä alkaa pian pärjätä. Samalla hän oppii itsestään ja ympärillään olevista ihmisistä aivan uusia puolia. Mutta mikä on Enderin kohtalo? Mikä on hänen tehtävänsä maailmassa?

Ender's Game oli raikas lukukokemus. Kyllä kannatti vähän ravistella rajojaan! Onneksi tiesin jo etukäteen, ettei Ender's Game ole täynnä avaruusaluksia ja -taisteluita, outoja olentoja ja galakseja, vaan suurimmaksi osaksi tarina keskittyy Enderiin, hänen vähän väliä hukassa olevan identiteettinä rakentumiseen, ja pojan suhteesta muihin ihmisiin. Tarina ei siis siinä mielessä ollut ollenkaan puuduttava, kuten ehkä vähän miellän kaikenlaiset todella toiminnalliset avaruusseikkailut. Vai onko mielikuvani tällaisesta scifistä ihan vääristynyt?

Pidin Enderin tarinasta, vaikka se onkin ennalta-arvattava. Joitakin yllätyksiä matkan varrella kuitenkin tulee. Enderin hahmo on toisaalta kiinnostava, toisaalta melko ärsyttävä. Hänen reaktionsa asioihin ja hänen toimintansa ovat uskottavia, mutta ihmelapsen asema söi koko hahmon uskottavuutta. Minua ärsytti, että Ender oppii kaiken melkein yhdessä hetkessä ja onnistuu kaikessa heti ensimmäisellä yrittämällä. Ehkä Enderin aikainen maailma on täynnä vain fiksuja lapsia ja toiset heistä ovat vielä toisiakin fiksumpia? No, rasittavaa se oli siitä huolimatta. Muut kirjan hahmot tuntuivat taas hyvin ohuilta ja yksioikoisilta eikä heistä oikein saanut mitään irti.

Toinen asia, josta haluan nillittää, on kirjan loppu. Ihan se viimeinen luku. En ollenkaan ymmärtänyt, että miksi se yksi asia haluttiin siihen vielä lisätä. Eiköhän se liity vahvasti sarjan seuraavien osien tapahtumiin ja muutenkin on siltana ensimmäisen ja toisen osan välillä, mutta puolestani viimeisen luvun olisi voinut siirtää toisen osan ensimmäiseksi luvuksi. Lopun tapahtumat eivät nyt siis oikein innosta minua jatkamaan sarjan parissa, ei ainakaan ennen perusteellista sulattelua – jos sitä koskaan edes tapahtuu.

Kaikesta huolimatta Ender's Game oli kuitenkin positiivinen, perushyvä lukukokemus. Sen mielenkiintoisimpia teemoja ovat etenkin Enderin identiteetin rakentuminen ja politiikan kytkeytyminen lasten sotilaskoulutukseen ja muihin tapahtumiin (vaikka pientä irrallisuutta oli minusta siinäkin). Ender's Game oli kyllä hyvä valinta tutustuessani hieman paremmin scifi-kirjallisuuden maailmaan.


Orson Scott Card: Ender's Game
Tor Books 2006, 226 s.

17.5.2013

Sofi Oksanen: Puhdistus

 

Helmikuussa listasin kirjoja, joita en ole jostain syystä vielä lukenut, vaikka ne kiinnostavatkin. Nyt yksi tuolla listalla kenties pisimpään kummitelluista kirjoista on viimein luettu (ja jo kaksi muutakin lainattu kirjastosta, joten nekin tulee viimeistään kesän aikana luettua). 

Sofi Oksasen Puhdistus on kaikille tuttu teos. Lähes kaikki kirjoja rakastavat ovat sen varmasti lukeneet. Puhdistus alkaa vuoden 1992 Länsi-Virosta, jossa Aliide Truu, jo vanha nainen, asuu yksin maatalossaan. Edellisenä vuonna Viro on itsenäistynyt Neuvostoliitosta, joka luhistuikin pian sen jälkeen. Eräänä päivänä Aliiden pihalle on ilmestynyt ihmisen muotoinen mytty. Mytty on Zara, nuori nainen, joka kertoo paenneensa väkivaltaisen miehensä luota ja päätyneensä siten Aliiden pihaan. Zaran kohdattuaan Aliiden mieleen nousee hänen oma 193050-luvuilla eletty elämänsä ja tehty petos. Petturuus onkin Puhdistuksen kantava teema, joka näkyy Aliiden lisäksi myös Zaran hahmon elämässä.

Mutta mitä Aliiden elämästä paljastuukaan? Kysymys, jonka vuoksi en malttanut laskea Puhdistusta käsistäni varsinkaan enää sen loppupuolella ollenkaan. Tietysti minua kiinnosti kirjassa myös muutkin asiat. En tiedä Viron historiasta juuri mitään, mutta Puhdistus valotti sitä hieman. Mitään kattavaa Viron historian läpileikkausta se ei lukijalle tarjoa, mutta avaa kuitenkin yhden virolaisen perheen vaiheita mielenkiintoista historiallista taustaa vasten. Nuoren Aliiden elämä kommunistisessa Virossa onkin hyvin kiintoisaa luettavaa. Ja juuri siksi kirja ei ole ollenkaan puuduttava saatika millään tavalla vaikea ymmärtää. Olen käsittänyt, että Oksasen uusin teos, Kun kyyhkyset katosivat, olisi vaikeatajuisempi juuri historiallisten tapahtumien osalta. No, se jääkööt nähtäväksi kunnes sen itse luen.

Nautin valtavasti myös Oksasen kielestä. Se on eleetöntä, mutta silti paljon puhuvaa. Rumaa ja kaunista. Myös henkilöhahmot ovat samanlaisia – eleettömiä, mutta paljon puhuvia. He jäivät minulle hieman etäisiksi, ehkä sen eleettömän puolensa takia, mutta herättivät minussa silti tunteita; myötätuntoa, ärtymystä, sääliäkin. Myös juoni pysyy hyvin kasassa eivätkä hypyt ajassa eteen- ja taaksepäin häirinneet ollenkaan. Aliiden tarina kiinnosti minua enemmän kuin Zaran, mutta Aliiden elämää kirjassa toki käsitelläänkin enemmän. Lisäksi kirjan koko tarinaan jää sopivasti aukkoja, joiden täyttäminen omassa mielikuvituksessa lukemisen jälkeen ei haitannut ollenkaan. Useimmiten kun en pidä siitä, että kirjan loppu jätetään liian avoimeksi tai liikaa asioita jätetään selittämättä. Onneksi Puhdistuksessa tätä ongelmaa ei ollut, vaikka jossain välissä sitä vähän pelkäsinkin.

Puhdistus ei yllä suosikkikirjojeni joukkoon, mutta se oli silti todella hyvä, nautinnollinen lukukokemus.

25. luettu teos TBR 100 -listaltani!

✩✩✩✩

Sofi Oksanen: Puhdistus
WSOY 2008, 381 s.

9.5.2013

Sarah Waters: Affinity


Margaret Prior, lontoolaisen ylemmän keskiluokkaisen perheen vanhin tytär, suree sairauteen menehtynyttä isäänsä. Margaretin haaveet lähteä isänsä ja ystävänsä Helenin kanssa Italiaan ovat nyt myöskin mennyttä. Margaret on jäänyt yksin äitinsä ja pian naimisiin menevän pikkusiskonsa Priscillan kanssa. Heleniä, Margaretin veljen kanssa naimisiin mennyttä ystäväänsä, Margaret ei pysty enää katsomaan muistamatta menneitä.

Mutta sitten Margaretille tarjoutuu tilaisuus ryhtyä Thames-joen rannalla sijaitsevan Millbankin vankilan vapaaehtoiseksi vierailijaksi. Ehkä se saa hänen vointinsa paranemaan? Vierailijan tehtäviin kuuluu jutella vankilan naisvankien kanssa ja antaa heille mallia kunnollisena naisena olemisesta. Vierailija tuo vangeille myös lohtua ja vaihtelua heidän yksitoikkoisiin, hämärissä ja kylmissä selleissä viettämiinsä elämiin. Margaret tutustuu vankilassa moniin sinne eri syistä tulleisiin naisiin - yksi on päätynyt sinne rahan väärentämisestä, toinen varkaudesta, kolmas oman lapsensa surmaamisesta. Mutta yksi vanki kiinnostaa Margaretia heti alusta alkaen kaikkein eniten: nuori nainen, spiritualisti, jonka pitämän istunnon aikana nuori nainen vahingoittui ja toinen, vanhempi nainen, kuoli. Viisi vuotta vankeutta. Pian Margaretin ajatukset täyttää vain tuo yksi ainoa nainen, yksi ainoa nimi: Selina Dawes.

Sarah Waters on ja pysyy yhtenä suosikkikirjailijoistani. Olen lukenut häneltä nyt kolme romaania: Vieraan kartanossa, Silmänkääntäjän ja nyt tämän, Affinityn. Affinity ei ollut minusta niin hyvä kuin kaksi aiemmin lukemaani Watersia, mutta kyllä, pidin myös siitä. Aluksi kirjan tarina vaikutti todella mielenkiintoiselta. Viktoriaanisen ajan Englanti, synkkä Millbankin vankila (joka on oikeastikin ollut olemassa) ja sen seinien sisällä olevat vakavakatseiset naiset. Miljöö ja aikakausi tulevat kirjassa iholle asti. Mutta myös Margaret Priorin hahmo on kiinnostava, sillä Waters ei paljasta hänestä ja hänen menneisyydestään heti kaikkea. Samoin on laita myös Selina Dawesin. Juonen ohella Waters onkin minusta erityisen taitava luomaan syviä ja kiinnostusta herättäviä henkilöhahmoja.

Mutta sitten tapahtuu jotain ja tarina alkaa hieman kärsiä. Vauhti hiipuu, ei oikein tapahdu mitään, junnataan paikoillaan. Lukijaa alkaa kummasti yhtäkkiä väsyttää. Jos tämä vaihe kirjasta olisi vain ollut nopeampi, vähemmän laahaavampi, olisin pitänyt Affinitysta paljon enemmän kuin mitä pidin siitä nyt. Loppupuoli tarinasta on kuitenkin onneksi taas paljon mielenkiintoisempi ja voi minkä loppuhuipennuksen Waters on kirjoittanut! Kaikissa lukemissani Watersin kirjoissa olen saanut jännittää ja haukkoa henkeäni eikä Affinity todellakaan ollut tästä poikkeus, mutta siinä missä Silmänkääntäjä käänsi melkein joka välissä kaiken ihan päälaelleen, Affinityssa yllättävin asia tapahtuu vasta lopussa. Watersin tuntien sitä tosin osasi jo vähän odottaakin ja tiesin, että jotain tässä nyt täytyy vielä tapahtua, mutta silti koko juttu tuli yllätyksenä.

Watersia oli mukava lukea tällä kertaa alkukielisenä. Olen huomannut, että kielitaitoni on kehittynyt huimasti juuri alkaessani lukemaan yhä enemmän englanninkielisiä tekstejä, olivat ne sitten kaunokirjallisuutta tai opintoja varten luettuja asiatekstejä. Affinityakin luin ihan samalla nopeudella kuin suomenkielistäkin romaania. Mutta tuskinpa tulen kokonaan siirtymään lukemaan kaikki alunperin englanninkieliset kirjat niiden alkukielellä, sillä jo ensinnäkin kaupunkini kirjastossa on valitettavan huono englanninkielisen kirjallisuuden valikoima. Affinity sieltä onneksi löytyi. Mutta välillä tulee ihan himo lukea jotain englanniksi. Pidän niistä kerronnan ja kielen vivahteista, joiden suomentaminen voi olla hankalaa ja jotka siten kuulostavat alkukielisenä paremmilta.

No nyt eksyin sivuraiteille. Affinity oli siis oikein hyvä. Ei erinomainen, mutta hyvä. Niin, ja surullinen. Todella surullinen. Ilman tarinan suvantovaihetta se olisi ollut omalla ei kovin vakavasti otettavalla arviointiasteikollani neljän tähden arvoinen, mutta koska se ikävä kyllä siellä oli, joudun pudottamaan yhden tähden pois.

Myös Satun luetuissa on pidetty tästä kirjasta!


Sarah Waters: Affinity
Virago 2000, 352 s. 

1.5.2013

Huhtikuussa luettua


Vai olisiko "huhtikuussa luettu" parempi otsikko tälle koosteelle? Luin huhtikuussa nimittäin vain yhden ainoan kirjan, John Irvingin Minä olen monta. Hyvä kirja, mutta lukukuukausi oli kyllä määrällisesti surkea! Toivon kuitenkin lukutahdin muuttuvan nyt vähintään entisenlaiseksi ainakin heinäkuuhun saakka. Ihanaa, monta kuukautta aikaa lukea, kun tentit ja muut opiskeluasiat jäävät tauolle (kandia lukuunottamatta)! Jospa nyt olisi enemmän aikaa myös muiden blogien lukemiselle, sillä sekin on jäänyt viime aikoina vähemmälle.

Iloista vappua!