26.4.2013

John Irving: Minä olen monta


Olin ajatellut seuraavaksi lukea John Irvingiltä Viimeisen yön Twister Riverillä, mutta nyt keväällä suomennettu Minä olen monta olikin pakko ottaa saman tien ilmestymisensä jälkeen luettavaksi. Valitsin kirjan lukemiselle erittäin hyvän ajankohdan, sillä viimeisen kuukauden ajan olen paininut sekä kevään viimeisten tenttien että kandiasioiden kanssa, mutta hissukseen lukeminen ei onneksi ollut ongelma Irvingin kohdalla, sillä hänen kerrontansakin on sen verran hiljalleen etenevää.

Minä olen monta on Billy Abbottin elämäntarina. Kirja alkaa hänen nuoruudestaan 1950-luvun Uudesta-Englannista, pienestä kaupungista nimeltä First Sister, jossa Billy elää teatteriperheensä kanssa. Hänen äitinsä on kaupungin harrastelijateatterin kuiskaaja ja täti ja isoisä sen luottonäyttelijöitä. Hameissa ja mekoissa viihtyvä isoisä on kuitenkin aina uskottavampi naisroolin esittäjä kuin Muriel-täti. 

Isää Billyllä ei ole, häntä Billy ei ole koskaan tavannut, mutta isäpuolen hän tulee pian saamaan. Isäpuoli herättää hänessä outoja tuntemuksia ja sen jälkeen Billy alkaa huomata ihastuvansa aina vääriin ihmisiin; kirjastonhoitaja neiti Frost ja koulun painijoukkueen kapteeni Jacques Kittredge ovat vasta alkua. Billyn biseksuaalisuus hämmentää monia, koko hänen elämänsä ajan. Etenkään homomiehet eivät hyväksy sitä; he joko kieltäyvät uskomasta, että Billy oikeasti pitää naisista tai sitten hän on epärehellinen ja pelaa vain varman päälle. Myöhemmin Billystä tulee tunnettu kirjailija ja hän saa myös huomata, että elämä seksuaalisesti poikkeavana ei suinkaan ole helppoa.

Irving on kirjoittanut jälleen hyvin mielenkiintoisen kirjan. Se on runsas, ihanan rönsyilevä ja täynnä mitä herkullisimpia henkilöhahmoja. Se sisältää myös painia, karhuja, prostituoituja, kirjoittamista ja kirjailijuutta, kuinkas muuten. Ja kokonaisuus toimii yhä, mikään sivujuonne tai kukaan hahmo ei tunnu ylimääräiseltä. Kirjan suurimpia teemoja ovat seksuaalisuus ja seksuaalinen identiteetti. Minä olen monta taitaa olla ensimmäinen Irvingiltä lukemani romaani, jossa jotkin teemat nostetaan niin vahvasti esiin.

Minä olen montaa on verrattu Garpin maailmaan, ehdottomaan Irving-suosikkiini, ja siksi odotin kirjalta aika paljon. Yhtäläisyyksiä kirjoissa onkin, lähinnä teemojen osalta, mutta Minä olen monta on hyvin paljon tummemman sävyinen ja surullisempi. Pidin hirvittävän paljon Irvingin kirjojen tragikoomisuudesta, mutta täytyy myöntää, että tässä kirjassa sitä ei niin paljoa ole. Hahmojen tempaukset ja sanomiset naurattavat kyllä yhä tässäkin, mutta paljon vähemmän kuin aikaisemmissa lukemissani Irvingeissä. Minä olen monta on jopa melko vakava kirja!

Runsaamman huumorin puutteen lisäksi kirjassa on muutamia suvantokohtia, joiden kohdalla lukemisestani tuli hieman tökkivää. Vaikka sanoin yllä, että mikään tai kukaan ei tunnu kirjassa ylimääräiseltä, niin ehkä jotain olisi voinut kuitenkin tiivistää tai jättää toistamatta. Minä olen monta oli siis pienoinen pettymys, mutta olen kuitenkin iloinen, että luin sen. Pidin lopulta vakavammasta ja erilaisemmasta Irvingistä, koska se oli jotain jota en osannut odottaa.

Irvingin uutuutta on makusteltu myös seuraavissa blogeissa: Lumiomena, Kirjojen keskellä, Leena Lumi ja Eniten minua kiinnostaa tie.

✩✩✩✩

John Irving: Minä olen monta (In One Person, 2012)
Suom. Kristiina Rikman
Tammi 2013, 604 s.

12.4.2013

Listarakkautta: Lempikirjailijat

Tekee mieli kirjoittaa blogiin, mutta en ole saanut vieläkään luettua tällä hetkellä kesken olevaa paksua kirjaa loppuun. Se on ollut hyvä, mutta kun lukuaikaa on lähinnä vain iltaisin, en ole edennyt juuri nimeksikään. Mutta ei siinä mitään, sillä teen tänään taas pitkästä aikaa yhden The Broke and the Bookish -blogin Top Ten Tuesday -listauksista. Aiheena on kymmenen lempikirjailijaani.
 
1. John Irving
Heti Garpin maailman luettuani tiesin, että Irving on jumala. En ole vielä lähellekään lukenut Irvingin kaikkia teoksia, mutta niitä tuntemattakin voin sanoa, että Irving on ehdottomasti yksiä suursuosikkejani. 

2. Claudie Gallay
Gallayn Tyrskyt on aivan upea kirja, yksi suosikeistani. Hänen toinen suomennettu romaaninsa, Rakkaus on saari, on sekin hieno. Toivottavasti Gallayta suomennettaisiin lisää, sillä olen todella ihastunut.
 
3. Tove Jansson
Janssonin tuotannon tuntemus on minulla vain muumien varassa, mutta voi miten ihania muumikirjat ja -sarjikset ovatkaan! Aikeissa olisi lukea myös Janssonin muuta tuotantoa.
 
4. Sarah Winman
Winman on aika uskalias veto tähän listaan, sillä olen lukenut häneltä vasta hänen esikoiskirjansa When God Was a Rabbitin (muuta hän ei ole vielä julkaissutkaan), joka olikin sitten kertaheitolla viime vuoden suosikkini. Haluan uskoa, että tulen rakastumaan kirjailijan seuraavaankin kirjaan.
 
5. L. M. Montgomery
Montgomery ehti kirjoittaa paljon, mutta olen lukenut vasta murto-osan hänen teoksistaan. Anna-sarja on kuitenkin ollut aivan ihana, joten jo sen vuoksi Montgomery pääsi tälle listalle.
 
6. Sarah Waters
Vieras kartanossa ja Silmänkääntäjä, ihan mahtavia kirjoja! Minulla on kirjastosta juuri lainassa kaksi muutakin Watersia, joten jää nähtäväksi miten niiden jälkeen suhtaudun kirjailijaan. Tällä hetkellä hän kuitenkin kuuluu suosikkieni joukkoon.
 
7. Joyce Carol Oates
Oatesilta olen lukenut Watersin tapaan vain kaksi kirjaa hänen koko laajasta tuotannostaan, mutta ne ovatkin sitten olleet todella hyviä. Viimeksi lukemani Haudankaivajan tytär viimeistään vakuutti minut hänen taidoistaan.
 
8. Audrey Niffenegger
Niffeneggerin pääsy tälle listalle perustuu oikeastaan vain ja ainoastaan Aikamatkustajan vaimon erinomaisuuteen. Olen lukenut häneltä myös Hänen varjonsa tarinan, mutta se ei ollut hirveän hyvä. Haluaisin kyllä lukea myös hänen sarjakuviaan (seuraava julkaistaan toukokuussa!).
 
9. Aki Ollikainen
Winmanin tavoin päästän myös Ollikaisen tälle listalle, vaikka hänkin on vasta julkaissut yhden kirjan. Viime kuussa lukemani Nälkävuosi oli ihan huikea, tulee varmasti olemaan yksi tämän vuoden suosikeistani.
 
10. Terry Pratchett
Mietin pitkään kenet valitsen viimeiseksi tälle listalle, mutta lopulta päädyin siihen, että Pratchett on saatava mukaan! Luen aika vähän fantasiaa, mutta Pratchettin parodinen fantasiakirjallisuus on kyllä ihan mahtavaa. Nuorena luin Kiekkomaailma-sarjan kirjoja aika monta ja nyt pitkän tauon jälkeen olen alkanut lukea sarjaa uudestaan sen ensimmäisestä osasta lähtien. No, viimeisimmästä Pratchettista on taas kulunut aikaa, joten seuraavalla kirjastoreissulla voisinkin lainata lisää.

Huomaan nyt, että listasta tuli hyvin naispainotteinen; vain kolme mieskirjailijaa mahtui mukaan! Mitenkään tietoisesti en valitse luettavakseni enemmän naisten kirjoittamia kirjoja tai pidä niistä enemmän, mutta näemmä suosikit sattuvat kuitenkin olemaan naisia.
 
Listalla on myös monta sellaista kirjailijaa, joilta olen lukenut vain yhden tai korkeintaan muutaman teoksen, vaikka tuotantoa olisikin paljon enemmän. Se johtuu siitä, että vaikka löytäisin jonkun uuden kirjailijan, jonka yhteen kirjaan ihastun, en oikeastaan koskaan ahmi heti hänen koko loppua tuotantoaan, vaan pikemminkin päinvastoin: seuraavan kirjan vuoro saattaa olla vaikka vasta vuoden päästä. Kai se liittyy jotenkin vaihtelunhaluun.
 
Onko meillä samoja suosikkeja? Ketkä ovat sinun lempikirjailijoitasi?