1.3.2013

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää


Sidley Housen koulun liikuntapäivä keskeytyy, kun koulurakennus syttyy tuleen. Onneksi kaikki koululaiset ovat ulkona ja rakennuksessa ainoana sisällä ollut esikoululuokka opettajineenkin pääsee ajoissa tulta pakoon. Mutta Grace tietää, että hänen 17-vuotias tyttärensä Jenny, koulun terveydenhoitajan sijainen ja entinen Sidley Housen oppilas, on sisällä koulussa. Kukapa ei tekisi lapsensa puolesta mitä tahansa ja niinpä Grace juoksee palavaan rakennukseen pelastaakseen lapsensa.
 
Tulipalon jälkeen Grace ja Jenny heräävät sairaalassa, mutta heidän kehonsa jäävät uneen. He ovat eräänlaisessa välitilassa: kukaan ei kuule, näe eikä pysty tuntemaan heitä. He pystyvät liikkumaan ympäri sairaalaa, mutta sairaalan ulkopuolelle meneminen sattuu. Heidän sielunsa ovat tavallaan irtautuneet heidän ruumistaan. Läheistensä keskusteluista Grace ja Jenny saavat tietää, että tulipalo oli tahallaan sytytetty, mutta tekijää ei tiedetä. Kuka olisi voinut haluta polttaa koulun? Olisiko joku voinut haluta pahaa myös Jennylle ja Gracelle? Grace ryhtyy selvittämään yhä vaarallisempia piirteitä saavaa vyyhteä, vaikka elämän ja kuoleman rajalla roikkuminen tekeekin siitä asteen verran haastavampaa. Mutta rakkaudella ei ole rajoja.
 
Mitä jäljelle jää on Rosamund Luptonin toinen romaani. Noin vuosi sitten luin hänen esikoisensa Sisaren, jonka parissa viihdyin hyvin, mutta joka on kuitenkin jo paljon haalistunut mielestäni. Mitä jäljelle jää on siinä hyvin samantyyppinen kirja kuin Sisar, sillä myös se pitää sisällään yhtä aikaa sekä viihdyttävän lukuromaanin että jännärin. Tämän toisen romaaninsa kohdalla Lupton tuotti minulle nyt kuitenkin pienen pettymyksen.
 
Mitä jäljelle jää alkaa ensinnäkin tavattoman hitaasti. Tällaisessa kirjassa lukijan koukuttaminen täytyisi tapahtua mahdollisimman pian, jotta mielenkiinto jaksaisi pysyä yllä. Minulla se todellakin meinasi herpaantua, mutta sinnikkäästi kirjaa jatkettuani aloin päästä tarinan imuun ja loppupuolella olin jo ihan koukussa. Halusin todella tietää kuka on syyllinen, mutta asioiden paljastuttua en kuitenkaan tuntenut samanlaisia yllättyneisyyden tunteita kuin Sisaren parissa. Toiseksi paikoitellen kirosin kirjan kieltä ja joitakin suomennettuja kohtia. Välillä henkilöiden välinen dialogi tai Gracen ajatukset on kirjoitettu hirveän tönkösti ja kömpelösti. En tiedä, johtuuko se suomennoksesta vai tuntuisiko kieli englanninkielisenäkin samalta. Kolmanneksi kirjaa olisi ollut varaa tiivistää sieltä sun täältä, etenkin hitaasta alusta.
 
En siis aivan vakuuttunut, mutta kokonaisuudessaan kirja oli aivan hyvä lukukokemus. Viihdyttävä, jännittävä ja koskettavakin. Lupton todella osaa kirjoittaa sujuvia ja jännittäviä kirjoja niiden olematta kuitenkaan varsinaisia dekkareita. Suosittelen tätä kirjaa etenkin paksumpien välipalakirjojen ystäville!
 
24. luettu kirja TBR 100 -listaltani.
 
Kirjasta on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjakirppu, Leena Lumi, Lumiomena, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjava kammari.
 
✩✩✩
 
Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää (Afterwards, 2011)
Suom. Tero Valkonen
Gummerus 2013, 481 s.

8 kommenttia :

  1. Minä muistan vieläkin Sisaren varsin hyvin;-) Ja tämä oli myös erinomainen lukuromaani. Tosin, pieni tiivistys olisi tehnyt helmeä kirjalle.

    Minua harmittaa, kun kadotin juuri ne muistiinpanot, joihin olin merkinnyt erityisen taidokkaat virkkeet, sillä Lupton osaa kirjoittaa. Ihan oikeasti osaa. Se on sitten eri asia, että pitääkä tämäntyyppisestä tyylistä, mutta minuun uppoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka aika paljon taisin kritisoida kirjaa tässä tekstissäni, niin oli se kuitenkin kokonaisuudessaan aivan hyvä eli mielelläni sen luin. Mutta Sisar oli mielestäni kuitenkin hieman parempi, vaikken siitä enää niin kamalasti muistakaan :D

      Poista
  2. En lue kommenttiasi, sillä olen varannut tämän kirjastosta. Sisar oli tosi hyytävän jännittävä ja hyvä...kirjaa odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät tästä! Sisaresta pidin itse hieman enemmän, mutta ei tämäkään missään nimessä huono ollut :)

      Poista
  3. Kirjan suurin miinuspuoli oli ehdottomasti alun hitaus, kirja ei ottanut syttyäkseen. Vasta myöhemmin kirja tempaisi mukaansa ja oli pakko saada tietää kuinka asia ratkeaa. Minulle tämä oli paljon mieluisampi kuin Sisar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, mutta loppupuoli tuli minullakin ahmaistua lyhyessä ajassa, joten kyllä tämä koukutti silti hyvin alusta huolimatta :)

      Poista
  4. Olihan tämä hidas, mutta itse koukutuin aivan täysillä :) ei ehkä Sisaren veroinen kirja, mutta kyllä tämä Lupton -nälkää kasvatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luen mielelläni vielä lisää Luptonia, hän kyllä osaa pitää jännitystä yllä!

      Poista