Julie Kibler: Matkalla kotiin


Yhdeksänkymppinen, leskeksi jäänyt Isabelle saa kutsun hautajaisiin. Hän pyytää Dorrieta, luottokampaajaansa ja ystäväänsä, ajamaan hänet yli tuhannen kilometrin päähän Isabellen entiselle kotiseudulle. Mutta kuka on kuollut? Matkan aikana Isabelle alkaa pikku hiljaa raottaa menneisyytensä verhoa Dorrielle.  

Kun Isabelle oli kuusitoistavuotias, hän rakastui perheensä taloudenhoitajan tummaihoiseen poikaan Robertiin. Rotujen väliset suhteet olivat kuitenkin tuohon aikaan, vuoden 1939 Kentuckyssa, ankarasti kiellettyjä, jopa hengenvaarallisia. Isabelle ja Robert eivät kuitenkaan voineet tunteilleen mitään ja he alkoivat tapailla toisiaan salaa muiden katseilta, vaikka se olikin vaikeaa.

Dorrie liikuttuu Isabellen elämäntarinasta. Se saa hänet pohtimaan omaa elämäänsä, nykyajan rotujen välistä erottelua ja orastavaa parisuhdettaan. Matkan aikana menneisyys tulee lähelle nykyisyyttä.

Piakkoin suomeksi julkaistava Julie Kiblerin esikoiskirja Matkalla kotiin on mukavaa luettavaa. Se on teemoiltaan samankaltainen kuin Kathryn Stockettin Piiat, myös yhtä viihdyttävä, vaikkakin kertoo yhtälailla rankemmistakin asioista. Stockett on minusta kuitenkin parempi kirjoittaja ja Piiat kokonaisuudessaan mielenkiintoisempi kuin Matkalla kotiin. Mutta molempien kirjojen parissa viihdyin hyvin.

Kirjan tarinassa liikutaan kahdella tasolla: Isabellen nuoruudessa ja nykyhetkessä. Olin enemmän kiinnostunut menneisyyttä käsittelevistä luvuista, sillä jäin koukkuun Isabellen tarinaan ja halusin koko ajan tietää, että saako Isabelle haluamansa ja miten hän päätyy siihen missä hän nyt on. Nykyhetken asiat tuntuivat välillä hieman päälle liimatuilta, etenkin Dorrien parisuhdeongelma, johon hän suhtautui muutenkin jotenkin kummallisen hysteerisesti.

Matkalla kotiin on viihteellinen kirja, mutta hyvällä tavalla. Viihteellisyys yhdistyy vakavampiin teemoihin ja se tekee kirjasta mielenkiintoisen, mutta myös kevyen luettavan. Välillä tarina naurattaa, välillä se onnistuu melkein itkettämään. Tarinan loppupuoli meni kuitenkin viihteellisyydessään makuuni aivan liian imeläksi. Muut kirjan puutteet eivät minua häirinneet pahasti ja onnistuin uppoutumaan hyvin kirjan maailmaan, vaikka lukemiseni olikin melko pätkittäistä.

Suosittelen kirjaa sellaisiin lukuhetkiin, kun kaipaa jotain tärkeistä asioista kertovaa, mutta kuitenkin mukavaa luettavaa. Jos pidit Stockettin Piioista, pidät kenties tästäkin.

Matkalla kotiin on oltu myös muun muassa seuraavissa blogeissa: Lumiomena, Kirjojen keskellä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Kirjainten virrassa.


Julie Kibler: Matkalla kotiin (Calling Me Home, 2013)
Suom. Riie Heikkilä
Gummerus 2013, 504 s. 

Tunnisteet: , , , , , , , ,