31.3.2013

Hélène Grémillon: Uskottuni


Eletään vuotta 1975. Kustannustoimittajana työskentelevä Camille on vasta menettänyt äitinsä. Isänsä hän menetti jo ollessaan 13-vuotias, mutta saapuvat surunvalittelut luki silloin äiti. Nyt Camillen täytyy lukea ne itse. Eräänä päivänä surunvalittelukirjeiden mukana tulee muista poikkeava, paksu kirje. Siinä ei ole allekirjoitusta, ei mitään muuta tietoa sen kirjoittajasta kuin nimi Louis. Camille uskoo ensin kirjeen tulleen väärään osoitteeseen tai sen olevan jonkin romaanin käsikirjoitus, mutta kun kirjeitä alkaa tulla lisää ja lisää joka viikko, alkaa Camillelle pikku hiljaa selvitä mitä ne merkitsevät. Kirjeet kertovat tarinan 1930-luvulta. Ne kertovat Louisista, joka on ihastunut häntä kahta vuotta nuorempaan Annieen, joka taas tekee jo nuorena hyvin kohtalokkaan päätöksen erään Rouva M:n hyväksi. Mutta mitä tekemistä tällä kaikella on Camillen kanssa?

Hélène Grémillonin esikoisromaani Uskottuni on ollut jo viime kesästä lähtien lukulistallani. Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika haastoi minut tuolloin lukemaan sen osana Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta. Näin reilusti yli puoli vuotta haasteen heiton jälkeen olen viimein kirjan lukenut ja saanut täten haasteen päätökseen. Hyvä minä! Onko siellä kenties muita mattimyöhäisiä? :D Muut kirjat, jotka haasteen myötä sain luettavakseni, olivat Marina Lewyckan Meidät kaikki on tehty liimasta, joka oli ihan ok, ja J. Fenimore Cooperin Viimeinen mohikaani, jonka taas jätin kylmästi kesken. Grémillonin kirjan sen sijaan luin loppuun ilomielin ja se osoittautui näistä haastekirjoista parhaimmaksi lukukokemukseksi.

Uskottuni on hyvin kiehtova – ja erityisen koukuttava – kirja. Kun sen aloitat, sinulla ei ole mitään käsitystä miten se tulee päättymään. Kun asioita vihdoin aletaan vaivihkaa paljastaa, tuleekin kohta uusi käänne ja kaikki luetut sivut näyttäytyvät taas aivan uudessa valossa. Minä mietin jo yhdessä vaiheessa, että mihin enää uskon, onko tämäkään totta? Mutta juuri sen takia kirja pitää niin hyvin otteessaan ja sen sivut kääntyvät melkein kuin itsekseen.

Kirjan rakennekin toimii. Suurimman osan ajasta kirjassa ollaan 30-luvun Pariisissa ja sen lähiympäristössä ja tuo aika avautuu 70-luvulla elävälle Camillelle Louisin kirjeiden kautta. Kirjeet ja kirjeromaanit ovat minusta kiehtovia ja vaikka tämä ei nyt mikään varsinainen kirjeromaani olekaan, niin pidin kovasti siitä, että tarinaa vietiin eteenpäin juuri kirjeiden avulla. Pidin kirjan henkilöistäkin siinä mielessä, että alkuvaikutelmani heistä ei todellakaan pitänyt paikkansa vaan he tosissaankin osasivat yllättää. Loppujen lopuksi he olivat kyllä melkein kaikki varsin ikäviä tyyppejä enkä asettunut lopulta kenenkään muun kuin Camillen puolelle.

Uskottuni ei ollut minulle mikään maailman ravisuttavin lukukokemus, vaikka lähes kaikki kirjassa tuntuivatkin olevan kohdallaan. Nautin eniten juonivetoisista kirjoista, se on tullut selväksi, ja Uskottuni vastasi siihen nautintoon todella hyvin. Täystyrmäykseen kirja ei kuitenkaan aivan yltänyt.

Kirjaa on luettu blogeissa ahkerasti ja siihen on ihastuttu muuan muassa seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Kirjainten virrassa, Järjellä ja tunteella, Riinan kirjapinot ja Luettua. (Vähän) vähemmän ihastuneita ollaan oltu esimerkiksi näissä blogeissa: Mari A:n kirjablogi, Erjan lukupäiväkirja, Kirjava kammari ja Tarinauttisen hämärän hetket.

✩✩

Hélène Grémillon: Uskottuni (Le Confident, 2010)
Suom. Anna-Maija Viitanen
Otava 2012, 268 s.

10 kommenttia :

  1. Minua vähän harmittaa, että en vielä kirjoittanut blogia, kun tuo Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste kiersi ympäriinsä. Kuulostaa todella hauskalta idealta nimittäin.

    Tämä kuulostaa kiehtovalta kirjalta. Ehkä on lisättävä tämä lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaste olisi kiva laittaa pyörimään nyt tulevanakin kesänä, joten täytyy muistaa, jos kukaan muu ei ehdi ensin :)

      Tämä oli kyllä oikein hyvä kirja, suosittelen!

      Poista
  2. Täällä yksi mattimyöhänen ilmoittautuu! :D Juuri sain luetuksi kirjan ja ihastuin kyllä todella paljon. Erittäin koukuttava, oli mahdotonta arvata kuinka kaikessa lopulta käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tähän mahtui vaikka mitä hurjia käänteitä, joita ei osannut millään ennakoida! Oli tosi viihdyttävä kirja.

      Poista
  3. Juu, mulle tämä oli sellainen täystyrmäys :) Kiva, että kuitenkin tykästyit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä oli oikein hyvä kirja. Pidän kovasti juonivetoisista tarinoista ja no, juontahan tässä riitti :)

      Poista
  4. Laura, tämä kirja oli yllättäjä. Hirveän kiinnostava tarina ja miten hienosti kerrottu. Olen aika paljon kallellani ranskalaiseen kirjallisuuteen - itsellenikin yllätykseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyin, että kirja osoittautui sellaiseksi kuin se sitten oli. Ajattelin alkuun sen olevan ihan jotain muuta, ei niin jännittävä ja koukuttava.

      Minäkin pidän aika paljon ranskalaisesta kirjallisuudesta, tosin jotkut uppoavat paremmin, jotkut paljon huonommin.

      Poista
  5. En muista onko tämä lukulistallani (ehkä...), mutta nyt ainakin sen sinne laitan! Sen verran heräsi kiinnostus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaa lukea! Varsinkin jos tekee mieli jotain juonivetoista ja jännittävää kirjaa :)

      Poista