5.3.2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi


"Kuoleman väri on valkoinen. Hautajaisissa pukeudutaan mustaan, elävät pukeutuvat. Vainajakin on mustissaan, kun se on puettu parhaimpiinsa mitä eläessään on omistanut, mutta kasvot sillä on aina valkoiset. Kun sielu jättää ihmisen, vain valkoinen jää jäljelle."

On vuosi 1867. Suomen suuret nälkävuodet. Loputtoman tuntuinen talvi ja nälkä pakottavat ihmiset liikkeelle, kerjuulle. Kerjäläisjoukot vaeltavat kylästä toiseen, mutta leipää ei riitä kaikille. Viimeisestäkin murusesta käydään kovaa taistelua. Kerjäläisjoukon jatkeena on pieni Mataleena äitinsä ja pikkuveljensä Juhon kanssa. Heidän määränpäänään on kullanhohtoinen Pietari, jossa nälkää tuskin tunnetaan.

Samaan aikaan Helsingissä parempiosaiset Teo ja Lars Renqvist kamppailevat omien elämiensä kanssa. Elämien, joissa nälkä ei ole läsnä, mutta joissa nälkävuodet koskettavat heitä muilla tavoin. Kaiken kurjuuden keskellä veljekset kuitenkin tekevät erään inhimillisen ratkaisun.

Huh. Mitä minä juuri luin? Aloitin Aki Ollikaisen esikoisen Nälkävuoden eilen illalla, sain sen päätökseen tänään päivällä. Olisi kyllä tehnyt mieli jatkaa kirjan lukemista yömyöhään asti, mikä on minulle melko harvinaista. Ei voi sanoa kuin että nyt minä vasta todella ymmärrän kirjan saaman Finlandia-ehdokkuuden ja Blogistanian Finlandian voiton. Nälkävuosi on hieno pieni kirja.

Ollikainen kirjoittaa mahdottoman kauniisti lyhyin lausein. Kaikki on kuvattu myös hyvin realistisesti eikä se yhtään vähennä kirjan kauneutta, vaikka ovathan tapahtumat suurilta osin silti hirveän kurjia. Kaikki tulee pelottavan lähelle. Pystyin haistamaan pakkasenpureman viiman, näkemään reessä istuessani tienposkessa kulkevat rääsyläiset ja tuntemaan lämmön, joka säteilee uuniin sytytetystä tulesta. Tunsin myös Helsingin herrojen omanlaisensa tuskanlän kahlitseman kansan edessä. En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin iholle tulevaa teosta.

Parempiosaisten ihmisten ja nälästä kärsivän köyhemmän väestön välinen ristiriita on kirjassa hyvin korostunut. Mutta niinhän se vain meni, vaikka se tuntuisi kuinka epäreilulta. Vastakohtaisuuksien asettaminen onnistuu Ollikaiselta hyvin, sillä kirjaa lukiessa tulee todella mietittyä molempia osapuolia. Ylipäänsä kirja herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Enemmän minua kiinnosti ja kosketti kuitenkin Mataleenan perheen vaiheet. Pääsevätkö se koskaan Pietariin asti? Selviytyvätkö he loputtomasta talvesta? Koittaako kevät koskaan?

Nälkävuosi pitää otteessaan alusta loppuun saakka. En olisi malttanut laskea sitä käsistäni ollenkaan. Enkä löydä sanoja kuvaamaan miten upea lukukokemus oikein oli. Uskon lukukokemuksen vain vahvistuvan mielessäni kun aika kuluu. Ja entä sitten kirjan ulkoasu? Ihan mielettömän kaunis, niin ulkoa kuin sisältä. Kirjaa tekee vain mieli hypistellä koko ajan. Jopa isäni, joka ei koskaan lue kirjoja tai muutenkaan oikein välitä niistä, kommentoi kirjaa hienon näköiseksi.

Nälkävuosi on koskettava ja mahdottoman taidokas pieni kirja. Lukekaa, lukekaa, lukekaa ken ei kirjaan ole vielä tutustunut!

P.S. Kirkonkirjoja ja niiden kuolinluetteloita katsoo taas vähän eri silmin, vaikka nälkävuosien vaikutuksista Suomen väestöön onkin jo ollut tietoinen. Digitaaliarkistostahan löytyy seurakuntien arkistoja paikkakunnittain. Mielenkiintoisia, suosittelen tutustumaan.

Nälkävuotta on luettu paljon, muun muassa seuraavissa blogeissa: Luen ja kirjoitan, Luettua elämää, Kolmas linja, Kirjainten virrassa, Kirsin kirjanurkka, Villasukka kirjahyllyssä ja Lumiomena.


Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Siltala 2012, 141 s.

10 kommenttia :

  1. Hienoa, että sinäkin vaikutuit. Kirja on tosiaan palkintosa ansainnut. Minun piti lukea se kahdesti, niin kovasti Ollikaisen kerronta minua kosketti.

    Minä muuten kirjan luettuani kaivoin heti hyllystä esiin lapsuuteni kotipaikkakunnan historiikin. Oli pakko saada selvää, minkä verran nälkävuodet kunnan alueella vaikuttivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tulen varmasti lukemaan kirjan uudestaan vielä joskus. Nousi kyllä ehdottomasti kotimaisten lemppareideni joukkoon, mm. Kätilön rinnalle.

      Suomessa ei liene ollut kovin montaa paikkakuntaa joissa nälkävuodet eivät olisi tuntuneet. Minunkin kotiseudullani vuodet olivat rajut, etenkin pahin vuosi 1868. Kuolleita oli moninkertaisesti syntyneisiin nähden. Huh, vaikeita vuosia olleet.

      Poista
  2. "Huh. Mitä minä juuri luin?" Eipä Nälkävuoden lukemisen herättämiä tunnelmia voisi paremmin sanoa! Edelleen ihmetyttää miten Ollikainen on saanut noin pieneen kirjaan mahtumaan niin paljon!

    Kiitos linkityksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläkin tämä kirja vain pyörii mielessäni. Teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen :)

      Ja eipä mitiä!

      Poista
  3. Olen kirjaston varausjonossa sijalla 47 muistaakseni eli en taida ihan heti Nälkävuotta saada luettavakseni. Luin ihan älyttömän vähän viime vuonna (varmaankin syynä olivat ensin pääsykokeet ja sitten yliopiston aloittaminen), joten pitää nyt sitten lukea noita viime vuoden ilmiöitä oikein urakalla. Jää odottaa omassa hyllyssä, mutta Nälkävuotta ajattelin kärsivällisesti odottaa kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkävuosi on onneksi nopea luettava, joten toivotaan, että ainakin osa lainaajista palauttaisi sen ennen eräpäivän loppua, niin saisit sen nopeammin käsiisi :)

      Minullakin on Jää omassa hyllyssä odottamassa sopivaa lukuhetkeä. En usko sen yltävän Nälkävuosien tasolle, mutta toivottavasti kuitenkin pidän siitä!

      Poista
  4. Mahtavaa että sinäkin tykkäsit tästä! Tämä on mieleenjäävä ja hieno kirja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin, että Nälkävuosi tulee olemaan yksiä tämän vuoden suosikkejani :)

      Poista
  5. Onkohan ketään, joka ei olisi tästä pitänyt? : )

    Minullakin on aikomus tämä lukea. Eräällä tuttavalla tämä olisi hyllyssäkin, mutten vain ole saanut aikaiseksi lainata, vaikka siitä onkin ollut puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaankaan :D Kiva, että sinäkin pidit!

      Poista