31.3.2013

Maaliskuussa luettua


Kun helmikuussa sain luettua vain kaksi kirjaa, maaliskuussa luin jopa viisi:

Nemo Rossi: Rooman sudet
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Julie Kibler: Matkalla kotiin
Hélène Grémillon: Uskottuni

Kuukauden kohokohta oli ehdottomasti Aki Ollikaisen aivan upea Nälkävuosi. Kirja löytynee varmasti tämän vuoden parhaimpien luettujen kirjojen joukosta sitten loppuvuonna. Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe ja Grémillonin Uskottuni tulevat seuraavaksi parhaimpina Nälkävuoden jälkeen. Mutta eivät Kiblerin Matkalla kotiin ja Rossin Rooman sudet nekään ollenkaan huonoja olleet vaan viihdyin myös niiden parissa. Oikein hyvä lukukuukausi siis!

Sivuja luin yhteensä 1473 eli keskiarvona 295 sivua per kirja.

Hélène Grémillon: Uskottuni


Eletään vuotta 1975. Kustannustoimittajana työskentelevä Camille on vasta menettänyt äitinsä. Isänsä hän menetti jo ollessaan 13-vuotias, mutta saapuvat surunvalittelut luki silloin äiti. Nyt Camillen täytyy lukea ne itse. Eräänä päivänä surunvalittelukirjeiden mukana tulee muista poikkeava, paksu kirje. Siinä ei ole allekirjoitusta, ei mitään muuta tietoa sen kirjoittajasta kuin nimi Louis. Camille uskoo ensin kirjeen tulleen väärään osoitteeseen tai sen olevan jonkin romaanin käsikirjoitus, mutta kun kirjeitä alkaa tulla lisää ja lisää joka viikko, alkaa Camillelle pikku hiljaa selvitä mitä ne merkitsevät. Kirjeet kertovat tarinan 1930-luvulta. Ne kertovat Louisista, joka on ihastunut häntä kahta vuotta nuorempaan Annieen, joka taas tekee jo nuorena hyvin kohtalokkaan päätöksen erään Rouva M:n hyväksi. Mutta mitä tekemistä tällä kaikella on Camillen kanssa?

Hélène Grémillonin esikoisromaani Uskottuni on ollut jo viime kesästä lähtien lukulistallani. Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika haastoi minut tuolloin lukemaan sen osana Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta. Näin reilusti yli puoli vuotta haasteen heiton jälkeen olen viimein kirjan lukenut ja saanut täten haasteen päätökseen. Hyvä minä! Onko siellä kenties muita mattimyöhäisiä? :D Muut kirjat, jotka haasteen myötä sain luettavakseni, olivat Marina Lewyckan Meidät kaikki on tehty liimasta, joka oli ihan ok, ja J. Fenimore Cooperin Viimeinen mohikaani, jonka taas jätin kylmästi kesken. Grémillonin kirjan sen sijaan luin loppuun ilomielin ja se osoittautui näistä haastekirjoista parhaimmaksi lukukokemukseksi.

Uskottuni on hyvin kiehtova – ja erityisen koukuttava – kirja. Kun sen aloitat, sinulla ei ole mitään käsitystä miten se tulee päättymään. Kun asioita vihdoin aletaan vaivihkaa paljastaa, tuleekin kohta uusi käänne ja kaikki luetut sivut näyttäytyvät taas aivan uudessa valossa. Minä mietin jo yhdessä vaiheessa, että mihin enää uskon, onko tämäkään totta? Mutta juuri sen takia kirja pitää niin hyvin otteessaan ja sen sivut kääntyvät melkein kuin itsekseen.

Kirjan rakennekin toimii. Suurimman osan ajasta kirjassa ollaan 30-luvun Pariisissa ja sen lähiympäristössä ja tuo aika avautuu 70-luvulla elävälle Camillelle Louisin kirjeiden kautta. Kirjeet ja kirjeromaanit ovat minusta kiehtovia ja vaikka tämä ei nyt mikään varsinainen kirjeromaani olekaan, niin pidin kovasti siitä, että tarinaa vietiin eteenpäin juuri kirjeiden avulla. Pidin kirjan henkilöistäkin siinä mielessä, että alkuvaikutelmani heistä ei todellakaan pitänyt paikkansa vaan he tosissaankin osasivat yllättää. Loppujen lopuksi he olivat kyllä melkein kaikki varsin ikäviä tyyppejä enkä asettunut lopulta kenenkään muun kuin Camillen puolelle.

Uskottuni ei ollut minulle mikään maailman ravisuttavin lukukokemus, vaikka lähes kaikki kirjassa tuntuivatkin olevan kohdallaan. Nautin eniten juonivetoisista kirjoista, se on tullut selväksi, ja Uskottuni vastasi siihen nautintoon todella hyvin. Täystyrmäykseen kirja ei kuitenkaan aivan yltänyt.

Kirjaa on luettu blogeissa ahkerasti ja siihen on ihastuttu muuan muassa seuraavissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Kirjainten virrassa, Järjellä ja tunteella, Riinan kirjapinot ja Luettua. (Vähän) vähemmän ihastuneita ollaan oltu esimerkiksi näissä blogeissa: Mari A:n kirjablogi, Erjan lukupäiväkirja, Kirjava kammari ja Tarinauttisen hämärän hetket.

✩✩

Hélène Grémillon: Uskottuni (Le Confident, 2010)
Suom. Anna-Maija Viitanen
Otava 2012, 268 s.

24.3.2013

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."

John Green on suosittu nuorten aikuisten kirjailija ja olinkin jo pitkään aikonut lukea jonkun hänen kirjoistaan, kunnes sain helmikuussa suomennetun Tähtiin kirjoitetun virheen käsiini. Hämäännyin vain ensin kirjan kannesta enkä meinannut ensin edes tajuta, että mikä kirja oikein on kyseessä. Kansikuva on kuin suoraan jostain mauttomasta Ed Hardyn t-paidasta, hyi. Kannesta huolimatta kirjalle kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus, sillä kansien välistä löytyy tarina, joka on hyvin koskettava.

16-vuotias Hazel Grace sairastaa parantumatonta kilpirauhassyöpää. Muutama vuosi sitten kasvaimet hänen keuhkoissaan olivat tappaa hänet, mutta uuden lääkkeen ansiosta Hazel elää yhä, joka paikkaan kulkevan happipullon avustamana. Hazel ei käy koulua ja hänen sosiaalinen elämänsä on kuihtunut kasaan, kunnes hän tapaa syöpää sairastavien nuorten vertaistukiryhmässä Augustuksen, ihanan pojan, joka luusyöpää sairastaessaan on menettänyt toisen jalkansa. Syöpäsairaaseen ihastuminen on riskialtista, mutta Hazel ja Augustus löytävät toisistaan elämänsä rakkauden.

Tähtiin kirjoitettu virhe on vallan ihana kirja. Nimenomaan ihana, vaikka sen keskeisimmät henkilöt sairastavatkin syöpää eikä siinä ole mitään ihanaa tai kaunista. Kirjan henkilöt ja heidän ajatuksensa ovat kuitenkin lohdullisia, kaikessa makaaberiudessaankin. Hazel ja Augustus suhtautuvat syöpään huumorilla, siitä voi heittää vitsiä. Vaikealle asialle nauraminen auttaa kestämään sen paremmin. Kirja on silti myös hyvin surullinen. Sen tuo hyvin esiin esimerkiksi Hazelin vanhempien suhtautuminen tyttärensä sairastamiseen. Vuosia syövän kanssa elänyt Hazel ei koe sairautta samalla tavalla kuin vanhempansa. Se vain on ja joskus sitä sitten kuolee, kuten aikanaan kaikki muutkin. Sairastuneen läheisille sairaus luultavasti onkin usein kovempi paikka. Hazel ei tätä aina tajua ja haluaisi vain, itseironiaa huokuen, käyttäytyä kuin mikäkin pahainen teini, vielä kun siihen on mahdollisuus.

Green on luonut kirjaansa todella hyvät henkilöhahmot. Hazel on kunnon runotyttö, joka rakastaa kirjoja (etenkin yhtä erityistä kirjaa, joka tulee kietoutumaan hänen ja Augustuksen elämään hyvin tiiviisti) ja Augustus poika, joka pohtii elämää jo hyvin syvällisesti 17-vuotiaaksi. Aina he eivät ole kovin uskottavia (Augustus vähemmän kuin Hazel), mutta samastuttavia kylläkin. Pidin myös paljon Hazelin isästä, joka oli hyvin herttainen. 

Tähtiin kirjoitettu virhe on suomennettu hyvin, mutta välillä minuun iski halu lukea kirjaa englanniksi. En oikein tiedä mistä se johtui. Ehkä tietyt kohdat, tietyt lauseet, olisivat kuulostaneet englanniksi paremmilta. Voikin olla, että en jaksa odottaa seuraavaa Greenin kirjan suomennosta, vaan luen sen englanniksi. Esimerkiksi Looking for Alaska kuulostaa jo nimensäkin perusteella hyvältä, ehkä se on seuraava Greenini.

Kirja on luettu myös seuraavissa blogeissa: Saran Kirjat ja Oota, mä luen tän eka loppuun.

✩✩

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012)
Suom. Helene Bützow
WSOY 2013, 340 s.

23.3.2013

Kymmenen syytä olla onnellinen ja viitoshaaste

Kiitos Katrille tästä haasteesta, jonka sain jo, hmm, melkein kuukausi sitten! Haasteessa on tarkoitus kertoa kymmenen asiaa, joiden vuoksi on onnellinen. Tässäpä ne tällä hetkellä eniten onnellisuutta tuovat asiat:

1. Poikaystäväni. En vain kykene ymmärtämään, miten hän voi olla päivästä toiseen aina yhtä hyvällä tuulella, kun taas minun päiväni menevät kuin vuoristoradan kyydissä. Onneksi hän osaa saada minullekin hymyn huulille.

2. Minulla on mitä mielenkiintoisempia kirjoja odottamassa lukuvuoroaan. Vaikka aikaa ei nyt oikein tunnu olevan lukemiselle, odotan kuitenkin ilolla mitä kaikkea tässä kevään aikana pääsee lukemaan!

3. Kävin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa kampaajalla. Olin ajatellut kasvattaa otsatukan pois, mutta muutinkin mieleni. Otsatukka oli ehtinyt jo leukaan asti ja nips naps se lyheni jälleen kulmakarvojen korkeudelle. Totesin, että tämä on enemmän minua.

4. Vaikka minulla on vielä tälle keväälle paljon kouluhommia, en ole jaksanut stressata niistä kuten yleensä stressaan. Kaiken aion hoitaa kunnialla loppuun, mutta oman jaksamisen mukaan. Suorittaminen on kamalaa ja tämän oivaltaminen teki elämästäni taas hitusen onnellisempaa.

5. Katselin eräs ilta peilipöytäni laatikossa olevia isovanhempieni koruja. En ole saanut tavata kuin yhden isovanhemmistani ja hänkin kuoli, kun olin noin 2-vuotias, joten on mukavaa, että edes jotain isovanhempieni omistamaa on minulla tallessa.

6. Olen viime aikoina kuunnellut tavallista enemmän musiikkia ja se on tehnyt minut hyvin iloiseksi! Olen varmaankin hiljalleen toipumassa vaiheesta, jonka aikana en kuunnellut musiikkia juuri ollenkaan.

7. Sain aivan ihanan harjoittelupaikan kesäksi! Saan siitä vielä palkkaakin, joten kesän toimeentuloakaan ei tarvitse murehtia. Kaiken lisäksi harjoittelun kestäessä kaksi kuukautta, ehdin käyttää kolmannen kesälomakuukauden lomailuun ja no, kandinkin tekemiseen (koitan suhtautua edessä olevaan urakkaan oikein positiivisella mielellä :D).

8. Rakastan kevättä. Ihanaa, että se tulee taas. Keväisin olen pirteimmilläni.

9. Edelliseen liittyen: suunnittelen jo mitä kaikkia ihania kevät- ja kesävaatteita voin alkaa toivottavasti pian pitämään ylläni. Vaatevarastoa pitäisi myös täydentää ja hitsi, kun netti on pullollaan kaikkea nättiä. Vaatteista haaveileminen tekee onnelliseksi.

10. Olen vähän kranttu mitä tulee tv-sarjoihin. Viime vuoden lopulla löysin kuitenkin uudestaan Teho-osaston ja siitä tuli hetkessä lohtusarjani. Jokaisesta jaksosta tulee aina hyvä mieli!


Sain myös Heidi H.:lta 5 asiaa -haasteen, kiitti Heidi! Vastaukset siihen heti seuraavaksi:

5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin:

- Silmälasit
- Kirja
- Villasukat (ehkä kesällä voin luopua niistä:)
- Kännykkä
- Tietokone (kännykkä korvaa hyvin tietokonetta perusasioissa, mutta tekstinkäsittelyyn ja tiedonhankintaan se on turhan köykäinen)

5 suosittelemaani kirjaa:

- Sarah Winman: When God Was a Rabbit
- Claudie Gallay: Tyrskyt
- Aki Ollikainen: Nälkävuosi
- Katja Kettu: Kätilö
- Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

5 materialistista lahjatoivetta:

- Kasa söpö kesäkenkiä
- Uusi kirjahylly
- Uusi sohvapöytä
- Kauniit verhot makuuhuoneeseen
- Uusia pussilakanoita

5 paikkaa, joissa haluaisin käydä:

- Pariisi
- Ranskan länsirannikko
- Berliini
- Dublin
- Reykjavik

5 adjektiivia minusta:

- Tunnollinen
- Aikaansaamaton (joka on jossain määrin ristiriidassa edellisen kanssa)
- Mietteliäs
- Rauhallinen
- Hupsu

5 lempiruokaani:

- Makkarakeitto
- Riisipuuro
- Meksikonpata
- Tortillat
- Chicken cacciatore

5 elämänohjetta: (en harrasta elämänohjeita, en sitten yhtään tykkää niistä, joten saanko pliis laittaa muutaman kirjallisen lainauksen, joista pidän? Kiitos!)

- "We read to know that we are not alone" William Nicholson
- "A room without books is like a body without a soul" Marcus Tullius Cicero
- "Nothing stays forgotten for long, Elly. Sometimes we simply have to remind the world that we're special and that we're still here." Sarah Winman, When God Was a Rabbit
- "I may not have gone where I intended to go, but I think I have ended up where I needed to be." Douglas Adams, The Long Dark Tea-Time of the Soul
- "I am so clever that sometimes I don't understand a single word of what I am saying." Oscar Wilde, The Happy Prince and Other Stories

Molemmat haasteet näyttävät kiertäneen jo laajalti blogeissa, joten en laita niitä nyt enää eteenpäin. 

Saan pian luettua erään kirjan loppuun, joten siitä sitten lisää luultavasti vielä tämän viikonlopun aikana. Mukavaa viikonlopun jatkoa!