Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär


Toinen Joyce Carol Oatesilta lukemani kirja vakuutti minut lopullisesti hänen kyvyistään: Oates on ihan mahtava kirjailija! Reilu vuosi sitten luin Oatesilta pienen, mutta väkevän Kosto: rakkaustarinan ja tiesin, että tulen lukemaan kirjailijan kirjoja vielä lisää. Joululomalla aloittamani Haudankaivajan tytär tuli luettua loppuun muutama päivä sitten. Ennustin, että kirjassa riittää luettavaa vuoden loppuun saakka, mutta riitti näemmä vähän pidempäänkin, mutta tätä kirjaa luki mieluusti hitaasti nautiskellen.

"Sinä olet syntynyt täällä, sinulle ne eivät tee pahaa", ennustaa haudankaivaja tyttärelleen Rebecca Schwartille 1940-luvulla haudankaivajan mökissään. Rebecca todella syntyikin Yhdysvalloissa, New Yorkin satamassa, kun hänen perheensä, vanhemmat ja kaksi isoveljeä, pakeni Euroopasta natsi-Saksan nousevaa mahtia Yhdysvaltoihin. Pienessä kaupungissa New Yorkin osavaltiossa alkaa Schwartien uusi elämä, kun perheen isä saa töitä paikallisena hautausmaanhoitajana. Toive paremmasta elämästä jää kuitenkin vain toiveeksi, sillä perhe ei sopeudu pikkukaupunkiin eikä pikkukaupunki haudankaivajan perheeseen. Ennakkoluulot ja suoranaiset harhat johtavat järkyttävään tapahtumaan. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä Rebecca pääsee jaloilleen ja alkaa rakentaa itselleen uutta identiteettiä, niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin.

Haudankaivajan tytär on melkoinen tiiliskivi luettavaksi, mutta ei pelkästään vajaan 700 sivunsa takia. Kirjan aiheet ja teemat ovat myös raskaita, mutta toisaalta mukana kulkee myös tietynlainen toiveikkuus, vaikka kirjan yleisvaikutelma onkin melko pessimistinen. Mutta juuri toiveikkuuden vuoksi lukija haluaa tietää, miten Rebeccan lopulta käy eikä lukeminen enää tunnukaan vaivalloiselta. Oates kirjoittaa myös hyvin intensiivisesti, paneutuen pieniinkin asioihin, mikä tekee lukemisesta hieman raskasta mutta myös hyvin antoisaa. Kerronta on kuitenkin hyvin sujuvaa, joten missään nimessä tämä ei ole mikään vaikea kirja!

Kirjan mielenkiintoisimpia teemoja on Rebeccan uuden identiteetin rakentaminen. Oli hyvin mielenkiintoista seurata ensinnäkin Rebeccan varttumista aikuiseksi ja sitten hänen nahkansa luomista uudelleen tiettyjen tapahtumien jälkeen ja pohtia miksi hän teki niin kuin teki. Kirjan muita kantavia teemoja ovat muun muassa rakkaus, (naisiin kohdistuva) väkivalta, selviytyminen, äitiys ja naiseus. Oates onnistuu sisällyttämään nämä kaikki yhteen tarinaan hyvin helponoloisesti eikä kirja tunnu missään vaiheessa olevan täynnä kaikkea mahdollista tai olevan epäuskottava. Kirjan kannet suljettuaan sitä jää vain miettimään, että miten Oates sen tekee?

Pikkuriikkisen annan miinusta kirjan keskivaiheesta, jossa tarina jää hetkeksi junnaamaan paikoilleen eikä tunnu oikein etenevän, mutta kokonaisuudessaan Haudankaivajan tytär on hyvin vaikuttava kirja ja se oli ihan mahtava aloitus vuodelle 2013!

23. luettu kirja TBR 100 -listaltani.

Haudankaivajan tyttärestä on pidetty hyvin monessa eri kirjablogissa ja tässä niistä muutama: Järjellä ja tunteella, Villasukka kirjahyllyssä, Luettua, Leena Lumi ja Ankin kirjablogi.


✩✩✩✩

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär (The Gravedigger's Daughter, 2007)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2009, 678 s.    

Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,