10.1.2013

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär


Toinen Joyce Carol Oatesilta lukemani kirja vakuutti minut lopullisesti hänen kyvyistään: Oates on ihan mahtava kirjailija! Reilu vuosi sitten luin Oatesilta pienen, mutta väkevän Kosto: rakkaustarinan ja tiesin, että tulen lukemaan kirjailijan kirjoja vielä lisää. Joululomalla aloittamani Haudankaivajan tytär tuli luettua loppuun muutama päivä sitten. Ennustin, että kirjassa riittää luettavaa vuoden loppuun saakka, mutta riitti näemmä vähän pidempäänkin, mutta tätä kirjaa luki mieluusti hitaasti nautiskellen.

"Sinä olet syntynyt täällä, sinulle ne eivät tee pahaa", ennustaa haudankaivaja tyttärelleen Rebecca Schwartille 1940-luvulla haudankaivajan mökissään. Rebecca todella syntyikin Yhdysvalloissa, New Yorkin satamassa, kun hänen perheensä, vanhemmat ja kaksi isoveljeä, pakeni Euroopasta natsi-Saksan nousevaa mahtia Yhdysvaltoihin. Pienessä kaupungissa New Yorkin osavaltiossa alkaa Schwartien uusi elämä, kun perheen isä saa töitä paikallisena hautausmaanhoitajana. Toive paremmasta elämästä jää kuitenkin vain toiveeksi, sillä perhe ei sopeudu pikkukaupunkiin eikä pikkukaupunki haudankaivajan perheeseen. Ennakkoluulot ja suoranaiset harhat johtavat järkyttävään tapahtumaan. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä Rebecca pääsee jaloilleen ja alkaa rakentaa itselleen uutta identiteettiä, niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin.

Haudankaivajan tytär on melkoinen tiiliskivi luettavaksi, mutta ei pelkästään vajaan 700 sivunsa takia. Kirjan aiheet ja teemat ovat myös raskaita, mutta toisaalta mukana kulkee myös tietynlainen toiveikkuus, vaikka kirjan yleisvaikutelma onkin melko pessimistinen. Mutta juuri toiveikkuuden vuoksi lukija haluaa tietää, miten Rebeccan lopulta käy eikä lukeminen enää tunnukaan vaivalloiselta. Oates kirjoittaa myös hyvin intensiivisesti, paneutuen pieniinkin asioihin, mikä tekee lukemisesta hieman raskasta mutta myös hyvin antoisaa. Kerronta on kuitenkin hyvin sujuvaa, joten missään nimessä tämä ei ole mikään vaikea kirja!

Kirjan mielenkiintoisimpia teemoja on Rebeccan uuden identiteetin rakentaminen. Oli hyvin mielenkiintoista seurata ensinnäkin Rebeccan varttumista aikuiseksi ja sitten hänen nahkansa luomista uudelleen tiettyjen tapahtumien jälkeen ja pohtia miksi hän teki niin kuin teki. Kirjan muita kantavia teemoja ovat muun muassa rakkaus, (naisiin kohdistuva) väkivalta, selviytyminen, äitiys ja naiseus. Oates onnistuu sisällyttämään nämä kaikki yhteen tarinaan hyvin helponoloisesti eikä kirja tunnu missään vaiheessa olevan täynnä kaikkea mahdollista tai olevan epäuskottava. Kirjan kannet suljettuaan sitä jää vain miettimään, että miten Oates sen tekee?

Pikkuriikkisen annan miinusta kirjan keskivaiheesta, jossa tarina jää hetkeksi junnaamaan paikoilleen eikä tunnu oikein etenevän, mutta kokonaisuudessaan Haudankaivajan tytär on hyvin vaikuttava kirja ja se oli ihan mahtava aloitus vuodelle 2013!

23. luettu kirja TBR 100 -listaltani.

Haudankaivajan tyttärestä on pidetty hyvin monessa eri kirjablogissa ja tässä niistä muutama: Järjellä ja tunteella, Villasukka kirjahyllyssä, Luettua, Leena Lumi ja Ankin kirjablogi.

✩✩✩✩

Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär (The Gravedigger's Daughter, 2007)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2009, 678 s.    

16 kommenttia :

  1. Laura, tämä oli yksi niitä harvoja, joihin annoin myös päiväni eli luin kuin kuumeessa. Muistan, että oli tammikuun pakkaset ja minä sohvalla keskellä päivää tämän ihmeellisen kirjan kanssa, joka ei tuntunut yhtään liian pitkältä.

    Hienoa, että pidit. Minulla tämä teos oli vuonna 2010 vuoden toiseksi paras kirja runsaan yli sadan luetun kirjan joukosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä huomannutkaan arviotasi linkittäessä, että luimme tätä kirjaa samaan vuodenaikaan ja samana kuukautena. Nimittäin tämä sopii talveen, miksei syksyynkin, kun ulkona on sen verran kylmää, ettei siellä viitsi olla, ja haluaa vain käpertyä sohvaan hyvän kirjan kanssa. Nyt on ollut lauhempaa, mutta tarpeeksi kylmää minulle ;)

      Minun vuoteni alkoi tällä hienosti. Jospa näemme tämän vuoden 2013 parhaimpien lukukokemusteni joukossa!

      Poista
  2. Minulla odottaa juuri tämä kirja hyllyssä! =D Ensimmäinen Oatesini, katsotaan kuinka kirja vie minut mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, toivottavasti pidät vähintään yhtä paljon kuin minä!

      Poista
  3. Minulla on juuri Sisareni, rakkaani kesken ja luen sitä hullunkiilto silmissä - Haudankaivajan tytär on hyllyssä ja TBR100-listallani, ja aivan varmasti tartun siihen melko pian! Uskomaton tarinankertoja tämä nainen, ei pysty käsittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisareni, rakkaani vaikuttaa huhujen mukaan niiin hienolta kirjalta ja tosi huippua kuulla, että luet sitä ihan hullunkiilto silmissä, se ei voi povata muuta kuin hyvää :D En tiedä vielä mikä on seuraava Oatesini, ehkä juuri Sisareni, rakkaani.

      Poista
  4. Kai se on pakko uskoa ja kokeilla tätä kirjailijaa, joka toistaiseksi vain nimeltä on minulle tuttu. Jostain syystä olen arastellut - ja arastelen - Oatesia, mutta voisi aloittaa tuolla Kosto: rakkaustarinalla. Kävin lukaisemassa kirjoituksesi siitä ja tuntui jotenkin tutulta. Olen vissiin jostain blogista joskus lukenut siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Oatesin kirjoihin tutustuminen oli helppoa aloittaa juuri tuolla Kosto: rakkaustarinalla, kun se on sen verran ohut teos. Ja moni on tainnut siitä myös pitää, joten mistään huonosta Oatesista (onko sellaista olemassa?! nainen on ainakin tuottelias, yli 50 romaania, huh) et varmaan olisi aloittamassa :)

      Poista
  5. Haudankaivajan tytär oli ensimmäinen Oatesini ja hullaannuin täysin. Ja juuri noista syistä, jotka mainitsit. Vaikka kirja on rankka teemoiltaan, niin siltikään se ei tunnu lohduttomalta, vaan elämänmakuiselta ja todelta. Oates on todella taitava tarinankertoja, jonka käsissä vaikeat, rankat ja ahdistavat aiheet muovautuvat upeksi kirjallisuudeksi. Miten Oates sen tekee, en tiedä. Voi vain ihmetellä - ja ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluaisin olla kirjailija, haluaisin olla yhtä taitava kuin Oates. Ihan mahtava, jo kahdenkin kirjan perusteella :)

      Poista
  6. Kiitos linkityksestä! (:

    Haudankaivajan tytär oli hyvin vaikuttava. Luin sen puolitoista vuotta sitten, mutta edelleen se on tuoreessa muistissa. Olen pohtinut lukemisen jälkeen useastikin, että minulta jäi varmasti jotain huomaamatta...

    Kosto:Rakkaustarina oli minulle jotenkin lattea, mutta aihehan on todella tärkeä. Onneksi luin Haudankaivajan tyttären sen jälkeen, niin ei jäänyt huonoa mielikuvaa kirjailijasta.

    Uusimman, Sisareni, rakkaani -kirjan haluaisin lukea, mutta aika näyttää, milloin sellaiselle järkäleelle on aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitiä :)

      Minäkin huomasin kirjassa aukkoja, mutta ne jäivät sopivasti kutkuttamaan mieltä. Ehkä loppu jäi askarruttamaan eniten, vaikka ymmärsin sen sanoman, mutta kuitenkin...

      Heh, sama juttu. Nyt tekisi mieli lukea vähän ohuempia kirjoja. Yhden jo luin loppuun, mutta ehkä vielä toinen. Että saa nähdä milloin tartun seuraavaan tiiliskiveen.

      Poista
  7. Nyökyttelen täällä lukiessani arviotasi, kovin samalla tavalla minäkin koin kirjan. Puolivälin junnauksestakin olen aivan samaa mieltä. Innolla odotan seuraavan Oatesin lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Oatesin tuotannossa riittää suomennettavaa :) Kerrankin näin päin!

      Poista
    2. OLen lukenut kaksi Oatesin kirjaa matkoilla. Ensimmäinen Haudankaivajan tytär oli vähän kamalan niminen kirja Espanjan matkalle ja nyt tämä toinen Sisareni Rakkaani seurasi Rooman matkalle.
      Olen vaikuttunut tämän kirjailijan tavasta käsitellä aiheitaan. Tämä viimeisin oli hieno kurkistus amerikkalaiseen kuorielämään, lasten lääkitykseen ja uskon pinnallisuuteen. Jollain merkillisellä tavalla ei kirjaa lukiessa kuitenkaan tuomitse "väärin tekijöitä", vaan kirjailija kuljettaa lukijaa mukana kuten maisemia katselisi, lukija saa olla olla mukana ja ikään kuin omalla lukemisellaan tuo sen empatian, joka päähenkilöiltä puuttuu. Valtavan toden tuntuista tekstiä. Olen kyllä Joyce Oatesin kirjoittamistavan ihailija.

      Poista
    3. Haudankaivajan tytär on kieltämättä melko kammottava nimi, ei tulisi minullekaan ensimmäisenä mieleen lukea lomamatkalla. Valitsen matkoille yleensä jotain kevyempää, johon ei tarvitse niin syventyä.

      Hienoa, että sinäkin olet ihastunut kirjailijaan :) Hän kyllä kirjoittaa niin uskomattoman hienosti, kuvailitkin sitä hyvin. Minulle Haudankaivajan tytär oli vasta toinen Oatesini ja lisää tekisi kovasti mieli! Sisareni, rakkaani voisi ehkäpä olla seuraava.

      Poista