Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja


Ranskassa suositun Grégoire Delacourtin pieni romaani Onnen koukkuja kolahti postiluukustani juuri sopivasti, sillä Oatesin Haudankaivajan tyttären jälkeen kaipasin jotain kevyempää ja nopeammin luettavaa. No, mitenkään nopeasti en Onnen koukkuja lukenut, sillä luin samaan aikaan (ja luen yhä) erästä tenttikirjaa ja luuloni jostain kepeämmästä kirjasta osoittautuivat myös hieman vääriksi, mutta tähän väliin kirja kuitenkin sopi täydellisesti. Ja aika täydellinen itse kirjakin oli.
 
Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 18 miljoonaa euroa? Ostaisitko uuden asunnon? Hemmottelisitko itseäsi ja läheisiäsi? Vaihtaisitko maisemaa? Lahjoittaisitko kaiken "pienille kiiltäväpäisille syöpäsairaille"? Näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan keski-ikäinen käsityökaupan omistava Jo, mutta edes toivelistat eivät auta häntä päättämään. Hän piilottaa saamansa sekin vanhan kengän pohjallisen alle ja ryhtyy miettimään. Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta.
 
Heti ensimmäisistä sanoistaan lähtien Onnen koukkuja on hyvin ranskalainen. Miten on mahdollista, että ranskalaiset kirjat ovat aina kerronnaltaan niin mahdottoman ranskalaisia? Sitä sopii miettiä, mutta rakastuin kirjan niihin piirteisiin ikihyviksi!
 
Onnen koukkuja alkaa kepeästi. Jo kertoo joskus riisuutuvansa makuuhuoneen peilin edessä salaa mieheltään ja kertovansa itselleen olevansa kaunis, vaikka hän tietää valehtelevansa itselleen. Hän kertoo miehestään, kahdesta jo kotipesästä pois lennähtäneestä lapsestaan ja salongin omistavista pinnallisista kaksosista, joiden kanssa hän silloin tällöin viettää aikaansa. Ja tietysti käsityökaupastaan Arrasin pikkukaupungissa. Mutta Jo kertoo myös kadulle tuupertuneesta äidistään, kuuden minuutin pätkissä elävästä isästään ja kuolleesta vauvastaan. Kepeys väistyy ja suru hiipii esiin.

Lopullinen kysymys kuuluu: voiko raha tuoda onnea? Kulunut kysymys, johon usein vastataan varsin suoraviivaisesti, mutta johon Onnen koukkuja vastaa monitahoisemmin. Voin helposti myöntää, että olisin onnellisempi jos minulla olisi kuukausittain edes hieman suurempi rahamäärä käytettävänä kuin nyt on. Opintorahalla ei paljoa hurrata, vaikka maksaakin vuokransa puoleksi toisen kanssa. Onnellisuus tulisi siitä, että elämä olisi hieman huolettomampaa. Mutta entä jos voittaisin lotossa 18 miljoonaa (en tosin edes lottoa)? Olisin varmasti aluksi yhtä päättämätön kuin Jo. Mutta ehkä ensimmäiseksi ostaisin oman asunnon, ehkä toisenkin. Opintojen viivästyminen ei tuntuisi enää kamalalta ajatukselta. Elämä olisi huolettomampaa, ainakin tällaiselle tavalliselle opiskelijalle, mutta ei varmasti huoletonta, sillä eihän siihen raha auta. Mutta eihän elämänsä sotkeminenkaan rahan takia ole rahan syytä. Raha voi tuoda tietynlaista onnea, mutta koko onnellisuusmittaria se ei täytä.
 
Onnen koukkuja osoittautui siis paljon luultua syvällisemmäksi ja koskettavammaksi kirjaksi. Ihastuin sen jokaiseen sivuun. Onnen koukkuja on kuulemma jollain tapaa verrattu Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. En tiedä, onko vertaus osuva, sillä en ole lukenut Siilin eleganssia enkä tiedä uskallanko sitä enää tämän kirjan jälkeen lukeakaan.
 
Onnen koukkuja julkaistaan helmikuussa. Lukemani kirja on ennakkokappale.
 

✩✩✩✩✩
 
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja (La liste des mes envies, 2012)
Suom. Leena Leinonen
WSOY 2013, 164 s.

Tunnisteet: , , , , ,