11.1.2013

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja


Ranskassa suositun Grégoire Delacourtin pieni romaani Onnen koukkuja kolahti postiluukustani juuri sopivasti, sillä Oatesin Haudankaivajan tyttären jälkeen kaipasin jotain kevyempää ja nopeammin luettavaa. No, mitenkään nopeasti en Onnen koukkuja lukenut, sillä luin samaan aikaan (ja luen yhä) erästä tenttikirjaa ja luuloni jostain kepeämmästä kirjasta osoittautuivat myös hieman vääriksi, mutta tähän väliin kirja kuitenkin sopi täydellisesti. Ja aika täydellinen itse kirjakin oli.
 
Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 18 miljoonaa euroa? Ostaisitko uuden asunnon? Hemmottelisitko itseäsi ja läheisiäsi? Vaihtaisitko maisemaa? Lahjoittaisitko kaiken "pienille kiiltäväpäisille syöpäsairaille"? Näitä kysymyksiä joutuu pohtimaan keski-ikäinen käsityökaupan omistava Jo, mutta edes toivelistat eivät auta häntä päättämään. Hän piilottaa saamansa sekin vanhan kengän pohjallisen alle ja ryhtyy miettimään. Mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta.
 
Heti ensimmäisistä sanoistaan lähtien Onnen koukkuja on hyvin ranskalainen. Miten on mahdollista, että ranskalaiset kirjat ovat aina kerronnaltaan niin mahdottoman ranskalaisia? Sitä sopii miettiä, mutta rakastuin kirjan niihin piirteisiin ikihyviksi!
 
Onnen koukkuja alkaa kepeästi. Jo kertoo joskus riisuutuvansa makuuhuoneen peilin edessä salaa mieheltään ja kertovansa itselleen olevansa kaunis, vaikka hän tietää valehtelevansa itselleen. Hän kertoo miehestään, kahdesta jo kotipesästä pois lennähtäneestä lapsestaan ja salongin omistavista pinnallisista kaksosista, joiden kanssa hän silloin tällöin viettää aikaansa. Ja tietysti käsityökaupastaan Arrasin pikkukaupungissa. Mutta Jo kertoo myös kadulle tuupertuneesta äidistään, kuuden minuutin pätkissä elävästä isästään ja kuolleesta vauvastaan. Kepeys väistyy ja suru hiipii esiin.

Lopullinen kysymys kuuluu: voiko raha tuoda onnea? Kulunut kysymys, johon usein vastataan varsin suoraviivaisesti, mutta johon Onnen koukkuja vastaa monitahoisemmin. Voin helposti myöntää, että olisin onnellisempi jos minulla olisi kuukausittain edes hieman suurempi rahamäärä käytettävänä kuin nyt on. Opintorahalla ei paljoa hurrata, vaikka maksaakin vuokransa puoleksi toisen kanssa. Onnellisuus tulisi siitä, että elämä olisi hieman huolettomampaa. Mutta entä jos voittaisin lotossa 18 miljoonaa (en tosin edes lottoa)? Olisin varmasti aluksi yhtä päättämätön kuin Jo. Mutta ehkä ensimmäiseksi ostaisin oman asunnon, ehkä toisenkin. Opintojen viivästyminen ei tuntuisi enää kamalalta ajatukselta. Elämä olisi huolettomampaa, ainakin tällaiselle tavalliselle opiskelijalle, mutta ei varmasti huoletonta, sillä eihän siihen raha auta. Mutta eihän elämänsä sotkeminenkaan rahan takia ole rahan syytä. Raha voi tuoda tietynlaista onnea, mutta koko onnellisuusmittaria se ei täytä.
 
Onnen koukkuja osoittautui siis paljon luultua syvällisemmäksi ja koskettavammaksi kirjaksi. Ihastuin sen jokaiseen sivuun. Onnen koukkuja on kuulemma jollain tapaa verrattu Muriel Barberyn Siilin eleganssiin. En tiedä, onko vertaus osuva, sillä en ole lukenut Siilin eleganssia enkä tiedä uskallanko sitä enää tämän kirjan jälkeen lukeakaan.
 
Onnen koukkuja julkaistaan helmikuussa. Lukemani kirja on ennakkokappale.
 

✩✩✩✩✩
 
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja (La liste des mes envies, 2012)
Suom. Leena Leinonen
WSOY 2013, 164 s.

40 kommenttia :

  1. Huu, odotan innolla. Tämä kiinnosti eniten juuri kevätkatalogin Siilin eleganssi -maininnan perusteella. ^^ Se oli kyllä oikein hyvä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Nätti blogi! :)

      Poista
    2. Minun pitäisi kirjoittaa itselleni muistiin kevään kiinnostavimmat uutuudet. Olen katsellut katalogeja lävitse, mutta enhän minä enää muista mitä kaikkea mielenkiintoista on tulossa! Kiitos siis tuosta kevätkatalogi-sanasta, muistutti :D

      Siilin eleganssi ei ole kamalasti kiinnostanut minua, mutta nyt kiinnostaa vähän enemmän. Pelottaa kuitenkin, että jos se onkin suorastaan huono tähän verrattuna, vaikka onkin kenties samantyylinen :o No, ehkä annan Onnen koukkujen savun hieman hälventyä ja katson tilannetta sitten uudestaan!

      Ja kiitos paljon! Vierailin blogissasi ja miksi minusta tuntuu, että olen käynyt siellä aiemminkin? Olenko sitten lukijasi... En näemmä ollut, mutta nyt olen :D

      Poista
  2. Pahuksen Laura, kun täytyy mennä arvioimaan tämmöisiä uunituoreita asioita ja antaa vielä viisi tähteä, niin nyt mun on IHAN PAKKO lähteä johonkin varausjonotouhuun! MUR <3

    Se vielä näyttääkin niin ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei anteeksi :DD MUTTA, kaikesta vahingosta huolimatta suosittelen tätä kovasti!

      Kansi on kyllä tosi kaunis :)

      Poista
  3. Totta, ranskalaisissa kirjoissa on aina jotain erityisen _ranskalaista_, joku sellainen kepeyden ja fiksuuden yhdistelmä, jollaista ei muualta löydy niin helposti. Minullekin tuli tämä kirja, odottelen hetkisen vielä, mutta aion totta kai lukea sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepeyden ja fiksuuden yhdistelmä, sepä se! Usein myös yksinkertaisen kaunis kieli ja asioiden kutsuminen niiden oikeilla nimillä, niitä tässäkin oli.

      Toivottavasti sinäkin pidät kirjasta :)

      Poista
  4. Justiinsa katsoin että olit tähdittänyt GoodReadsissa, kiva lukea nyt tarkemmin että mikäs. Pitää tätä varmaan jossain välissä testata jos kerran ranskalainen ja kaikkea.. :) En ehkä tosin ihan juuri nyt haluaisi tätä lukea, on joutunut viime viikkoina ajattelemaan rahaa ihan liikaa pankkiasioiden takia, mutta ehkä kesän korvilla sitten. Kiitos vinkistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goodreads on kyllä siitä ihanankamala, kun huomaa jonkun kirjabloggaajan tähdittäneen jonkin itseä kovasti kiinnostavan kirjan, mutta bloggaaja ei ole vielä kirjoittanut siitä blogiinsa ja saa jännityksellä odottaa mielipidettä :) Goodreads linkittyy mukavasti tänne blogimaailmaankin.

      Toivottavasti pidät kirjasta kun sen pariin uskaltaudut :)

      Poista
  5. Tämä voisi päätyä lukulistalleni, jos keväällä otan ranskalaisen kirjallisuuden teemakseni... sitä olen kyllä suunnitellut. Yritän muistaa kovasti kirjan nimen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja sopisi varmasti kivasti teemaasi :) Minäkin koitan muistaa muistuttaa, kun varmaankin kirjoitat teemasta sitten blogiisi!

      Poista
  6. Jeee, mahtavaa! Mullakin tulee tämä Oatesin jälkeen, ja niiiiin tosi mahtavaa lukea, että tätä kannattaa odottaa <3. En uskalla lukea nyt kunnolla postaustasi, mutta ehkäpä palaan, kun saan Onnenkoukkuja luettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, toivottavasti pidät tästä myös :) Tulen sitten kurkkimaan!

      Poista
  7. Laura, minäkin luin tämän pari päivää sitten, mutta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa! Juuri periranskalaista tässä on, jotain hyvin kevyttä, hieman ärsyttävääkin, mutta samalla tämä kirja pisti pohtimaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta, jotain pikkuisen ärsyttävääkin tässä on seassa, mutta ehkä hyvällä tavalla :) Tulen kurkkimaan, kun saat kirjoitettua!

      Poista
  8. Minä koen "ranskalaisuuden" kirjoissa useimmiten varsin viehättävänä. Ihanaa, että tämä on sellainen! Minulla on tarkoitus lukea tämä jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät! Minäkin yleensä pidän ranskalaisuudesta, mutta esimerkiksi Anna Gavaldan muutama kirja, jotka olen lukenut, eivät ole oikein vakuuttaneet. Viimeksi luin häneltä novellikokoelman Kunpa joku odottaisi minua jossakin ja se ei oikein toiminut minulle. Mutta minusta tuntuu, etten oikein ole novellien hyvä ystävä, joten vaisu fiilis saattoi johtua siitäkin. Mutta toisaalta pidin kovasti esimerkiksi Alex Capus'n Léon ja Louisesta, joka on myös tunnelmaltaan ranskalainen.

      Poista
  9. Voi, vaikuttaapa kivalta! Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisen kiva tämä olikin :) Pieni ja kevyt, mutta myös syvällinen.

      Poista
  10. Kiito esittelystä! Minäkin olen huomannut kyseisen kirjan ennakkokappaleen pyörivän työpaikkani taukotiloissa, ehkä on aika kotiuttaa pieni helmi kotiin lukumielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kannattaa ehdottomasti kokeilla, kun on saatavilla :)

      Poista
  11. Olen itsekin ihmetellyt tuota "ranskalaisen kerronnan" ja tietynlaisen ranskalaisen tunnelman mysteeriä. Olin yllättynyt, sillä "Onnen koukkuja" oli mielestäni parempi kuin olin uskaltanut odottaa.

    Vitsi, olen hukannut jo sen lapun, joka tuli kirjan mukana, mutta eikös siinä mainittu teoksen olevan arvosteluvapaa vasta helmikuun puolella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en osannut odottaa, että kirja olisi näin hyvä!

      Olen myös hukannut lapun, mutta ei siinä minusta lukenut mitään arvosteluajankohdasta. Luki vain päivämäärä, jolloin kirja julkaistaan, jota en myöskään muista, mutta helmikuuta se oli. Onko kellään muulla lappua tallessa? Sillä jos näin olikin, niin toki siirrän tämän helmikuulle.

      Poista
    2. Tarkistin asian: kirja ilmestyy tosiaan vasta 4.2. ja yleisen käytännön mukaan kirjan julkaisupäivä on se päivä, jolloin teos on myös arvosteluvapaa.

      Ainakin ne tiedotustilaisuudet, joissa olen ollut, kustantajat ovat vielä erikseen pyytäneet kunnioittamaan embargoa, (eli sitä, ettei julkaistaisi arviota ennen kirjan virallista julkaisupäivää).

      Poista
    3. Niin ja lisäys vielä! :) Asia on tietysti eri, jos kirjaa löytyy jo kaupoista. Heti kun teos on kuluttajille saatavilla, niin se on arvosteluvapaa, oli ilmoitettu julkaisupäivä mikä tahansa.

      Poista
    4. Tätä en tiennyt ja pahoittelen, jos tästä nyt jollekulle aiheutuu mielipahaa :( En sitten tiedä mikä WSOY:n mielipide asiasta on. Kuvittelin kuitenkin, että kirjasta on sopivaa kirjoittaa blogiinsa ennakkoon, kun sitä on aiemminkin, minun ja muiden blogeissa, tehty. Mutta taidan kysellä tästä vähän Kirjablogisteissa :)

      Poista
    5. Jep, ymmärrän näkökulman. :) Tuskin se mielipahaa herättää, enintään kenties hämmennystä, (niin kuin minunkin kohdallani).

      Tämä on vain ollut yleinen toimintatapa painetun median puolella, mutten tietysti tiedä, mitä mieltä kustantamot ovat näistä asioista kirjablogien suhteen. Itse olen noudattanut samoja toimintatapoja blogissani kuin työssäni - lähinnä varmuuden vuoksi, koska en paremmin asiasta itsekään tiedä.

      Aiheesta olisikin muuten mielenkiintoista saada keskustelua aikaiseksi Kirjablogisteissa sekä kuulla kustantajien mielipide asiasta! :)

      Poista
    6. Lisäänpä tähän vielä näihin kommentteihin eksyville yleisesti, että tässä kirjassa ei tosiaan ollut embargoa ja arvion siitä sai julkaista etukäteen. Jos lukemassani kirjassa on embargo, kunnioitan sitä :)

      Poista
  12. Minäkin luen tätä parhaillaan, ja on kyllä aivan ihana, ranskalainen kirja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri lukemassa mietteesi tästä, kiva, että pidit myös!

      Poista
  13. Kiitos vinkistä! Mennee lukulistalle ilmestymisensä jälkeen :)

    VastaaPoista
  14. Laura, tätä oli kiinnostavaa lukea, sillä Onnenkoukkuja odottaa minullakin lukemattomien hyllyssä. Siilin eleganssi oli huikea ja muutenkin tunnen vetoa ranskalaiseen kirjallisuuteen, joten tämä mitä ilmeisemmin on mitä lupaa.

    Annoit niin kovat pisteet, että nyt ainakin minun pitää tämä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä uskallat kokeilla, vaikka Hannan blogista luin, että saatat sittenkin jättää väliin :)

      Poista
  15. Apua, olen vastarannankiiski. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta, mutta minusta se oli kovin yllätyksetön. Minun pitää tänään yrittää blogata kirjasta niin, että keksisin itsekin, miksi lukukokemus oli niin valju.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin jo lukemassa tekstisi ja kommentoimassa! Hih, hassua, että minä taas yllätyin kirjan tapahtumista :D

      Poista
  16. Minäkin yllätyin monessa kohdassa, ja huomasin pohtivani miksi joku toinen kokee kirjan yllätyksettömäksi kun olin käynyt Hannan arviot lukemassa. Jänniä nämä ihmismielen salat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset kokevat kirjat, leffat, musiikin ja muun taiteen. Mutta olisihan se tylsää, jos kaikki pitäisivät kaikesta mistä muutkin :)

      Poista
  17. Minä pidin tässä kirjassa ranskalaisuudesta ja myös Jocelynestä, hänessä oli mukavaa särmää ja tummia sävyjä. En kuitenkaan pitänyt kirjan opettavaisesta sävystä juurikin tuon tuoko raha onnea -kysymyksen käsittelyssä. Kirja onnistui yllättämään sikäli, että oletin tarinan olevan kepeämpi ja juonen menevän ihan eri suuntaan kuin se lopulta meni. Ihan kiva välipala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskalaisuus oli tässä ihan suosikkejani ja sellainen kepeä tunnelma, vaikka kirjassa oli myös synkät sävynsä. Minulle kirja oli hyvinkin toimiva välipala enkä muistanutkaan, että annoin tälle ihan täydet tähdet! Enää kirja ei ole kovin hyvin muistissa, joten mitään elämää suurempaa siitä ei näköjään tullut :)

      Poista