Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys


Lukublokki avautui kertarysäyksellä, kun luin italialaisen fyysikon Paolo Giordanon kirjoittaman kirjan Alkulukujen yksinäisyyden yhden vuorokauden aikana. Se koukutti minut heti ensimmäisistä sivuistaan lähtien mielenkiintoisten hahmojensa ja sujuvan kielensä vuoksi. Kirjan nimen tai kirjailijan ammatin ei muuten kannata antaa hämätä, sillä kirjan sisältö on kaikkea muuta kuin vaikeaselkoista.

Alkulukujen yksinäisyys kertoo kahdesta rikkinäisestä ihmisestä, jotka molemmat kantavat arpia kehossaan. Pienenä Alice loukkasi jalkansa hiihtoturmassa ja Mattia aiheutti ajattelemattomuuttaan kaksoissisarensa katoamisen. Molemmille itsensä vahingoittamisesta tulee nautinto, sen kautta voi tuntea hetkellisesti olevansa elossa. Teini-ikäisinä Alice ja Mattia löytävät toisensa, mutta menettävät yhteytensä aikuistuessaan. Tuntuu kuin jotain puuttuisi, kun toinen ei enää ole siinä, hengitä vieressä. He ovat alkulukukaksosia, lukuja, joiden välissä on kolmas luku, joka estää heitä olemasta yhtä.

Miten kiehtovan kirjan Giordano onkaan kirjoittanut! Lukeminen sitten marraskuun alkupuolen oli taas hyvin nautinnollista. Giordano kirjoittaa kauniin kevyesti ja teksti vie helposti mennessään. Tarina vuorottelee Alician ja Mattian välillä ja luvut jäävät joka kerta sen verran kutkuttavaan kohtaan, että lukijan on pakko vain ahmia lisää ja saada tietää miten Alician ja Mattian, alkulukukaksosten, käy.

Alicia ja Mattia ovat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä hahmoja, joita tekisi mieli ravistella tämän tästä. Heihin kuitenkin myös kiintyy ja samastuu; heidän kokemansa tuntemukset ovat varmasti monelle tuttuja. Harvemmin nykyään jaksan lukea kirjoja, jotka käsittelevät nuorten tai nuorten aikuisten (ikävä kyllä) tyypillisiä ongelmia, kuten syömishäiriöitä tai päideongelmia, sillä nuorena luin sellaisia kirjoja ihan liikaa, mutta Alkulukujen yksinäisyys poikkeaa näistä. Päähahmojen sen tyyppiset ongelmat eivät olleet kirjassa korostuneita tai ainakaan ne eivät häirinneet minua, vaan kiinnitin huomioni tarinan muihin teemoihin, kuten yksinäisyyteen, riippuvuuteen, ystävyyteen ja syyllisyyteen.

Erikoista kirjassa on se, että sen hahmot eivät kehity. He eivät oikein tunnu pääsevän elämässään ollenkaan eteenpäin vaan jäävät junnaamaan paikoilleen, riippuvaisiksi toisistaan, alkuluvuiksi. Erikoista on myös kirjan takakannessa mainittu seikka, että toinen päähenkilöistä muuttaa toiselle mantereelle. Tarinassa käy kuitenkin ilmi hänen muuttavan Pohjois-Eurooppaan Pohjanmeren rannikolle, joten toiselle mantereelle hän ei kyllä muuta. Maa saattaisi olla Saksa, koska tarinassa puhutaan erään kirjeen logossa olevasta kotkasta, mutta toisaalta päähahmon isä mainitsee melkein koko vuoden ympäri kestävän pimeyden ja ankarat sääolosuhteet. Niitä en kuitenkaan lähtisi heti ensimmäisenä yhdistämään Pohjois-Saksaan, mutta sijainti kyllä sopisi. Ehkä isä vain on tietämätön. Ja kyllä, maan sijainnin epämääräisyys oli häiritsevä seikka!

En edelleenkään ole oikein varma pidinkö kirjan lopusta vai en. Se jää avoimeksi, mutta ehkä kuitenkin pikkuisen häiritsevällä tavalla. Päähahmojen tekemiset jäivät mietityttämään minua, joten sikäli loppu oli ainakin onnistunut. Kaiken kaikkiaan Alkulukujen yksinäisyys oli hieno lukukokemus eikä se tylsistyttänyt missään vaiheessa. Elämäni kirjaa siitä ei kuitenkaan tullut, mutta uskon, että se pysyy mielessäni pitkään.

Kahdeskymmenes luettu teos TBR 100 -listaltani!

Muita kirjablogeja, joissa kirjasta on myös pidetty: Kirjainten virrassa, P.S. Rakastan kirjoja, Lumiomena, Oota, mä luen tän eka loppuun, Pihin naisen elämää ja Kolmas linja

✩✩

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (La solitudine dei numeri primi, 2008)
Suom. Helinä Kangas
WSOY 2010, 298 s.   

Tunnisteet: , , , , , , , , ,