Mark Haddon: Harmin paikka


Edellisen kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa. Jokin ihme väsymys iski minuun heti joulukuun alussa, vaikka silloin pahin (opiskelu)kiire oli jo hellittämään päin. Tai ehkä juuri siksi väsähdin. Ei tehnyt mieli lukea kuin muutama sivu kerrallaan ennen nukkumaanmenoa. Käytin vapaa-aikani lähinnä katsomalla Teho-osastoa, joka on kyllä ihana sarja, mutta ehkä liika on kuitenkin liikaa! Minulle tyypillinen "marraskuun masennus" siirtyikin näköjään joulukuulle. Tämä siis pohjustuksena Mark Haddonin kirjalle Harmin paikka, jonka parissa kahlasin nämä melko surkeat kaksi viikkoa ja josta olisin ehkä voinut pitää hieman enemmän, jos se ei olisi osunut luettavakseni juuri nyt.

Siitä on jo aikaa, kun lainasin Harmin paikan kirjastosta. Etsin Haddonin toista kirjaa, Yöllisen koiran merkillistä tapausta, mutta kun en löytänyt sitä hyllystä, päädyin lainaamaan kirjailijan toisen teoksen. Nyt toivon kovasti, että Yöllisen koiran merkillinen tapaus ei joskus aikanaan osoittautuisi pettymykseksi, sillä Harmin paikka oli sellainen.

Harmin paikan alkuasetelemat ovat herkulliset. Eläkkeellä oleva perheenisä George löytää lonkastaan kummallisen näköisen läiskän. George ei suostu uskomaan sen olevan vain ihottumaa, vaan ajatukset syövästä ja kuolemasta täyttävät hänen päänsä. Samaan aikaan Georgen ja hänen vaimonsa Jeanin tytär Katie on menossa naimisiin miesystävänsä Rayn kanssa, josta kukaan ei pidä. Jamie, toinen Georgen ja Jeanin lapsista, taas on homo eivätkä vanhemmat oikein tiedä miten suhtautua siihen. Hääjärjestelyjen lomassa tämä tavallinen brittiläinen perhe alkaa käyttäytyä vähintäänkin kummallisesti.

Haddon on luonut mitä hauskimmilta kuulostavat hahmot. Toteutus kuitenkin ontuu. Minulle tuli jotenkin hyvin levoton olo kaikkien eri hahmojen sekoiluista - vähempikin olisi riittänyt. Pidän brittiläisestä tilannehuumorista ja siitä tässä kirjassa nimenomaan on kyse. Joskus se onnistui naurattamaan, mutta yleensä ei. Se tuntui liian valjulta ja pakotetulta. Olen lukenut paljon hulvattomampiakin kirjoja, joissa huumori perustuu arjen sattumuksiin.

Paras kirjan hahmoista oli George. Kirja olisi ollut parempi, jos se olisi kerrottu kokonaan Georgen näkökulmasta käsin, mutta se vaihtelee tiuhaan kaikkien perheenjäsenten kesken. Sekin loi osaltaan levottomuutta. Muut hahmot jäivät paljon etäisimmiksi kuin sairaiksi paisuneiden kuvitelmiensa kanssa painiva George. Lisäksi kirja on ihan liian pitkä suhteutettuna sen sisältöön. Suurimman osan ajasta tarina junnaa paikallaan ja saa lukijan vain haukottelemaan. Eikä tarinassa loppujen lopuksi tapahdu oikein mitään. Missään vaiheessa minulle ei tullut halua tietää, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kirja oli pääasiassa hajuton ja mauton eikä siitä oikein edes keksi mitään sanottavaa! Olisin voinut jättää sen helpostikin kesken, mutta Georgen vuoksi jaksoin loppuun asti. Kunpa tämä vain olisi ollut pelkkää Georgea.


Mark Haddon: Harmin paikka (A Spot of Bother, 2006)
Suom. Terhi Leskinen
Otava 2009, 446 s.    

Tunnisteet: , , , ,