Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat


Tanskalaista alkuperää olevan Johanna Adorjánin kirjoittama kirja Rakkaudessa erottamattomat kertoo hänen isovanhempiensa riipaisevan rakkaustarinan. Tarina vie lukijan ensin Unkarin kautta Mauthauseniin, sieltä läpi keskisen Euroopan Tanskaan ja lopulta Adorjánin isovanhempien vanhuusvuosiin 1990-luvun alkuun. Tuolloin kirjailijan isoisä oli jo hyvin sairas eikä elinaikaa lienee ollut paljoa jäljellä. Isoäiti ei kestänyt ajatusta rakkaan miehensä menettämisestä ja hän sanoikin useita kertoja elämänsä aikana, että jos hänen miehensä kuolee, hän tappaa itsensä. Niinpä Adorjánin isovanhemmat tekivät suunnitelman: lokakuun 13. päivänä vuonna 1991 he tekevät kaksoisitsemurhan, käsikkäin.

Rakkaudessa erottamattomat on samalla sekä kaunis että surullinen kertomus. Ajatus elämästä ilman rakastaan ja siitä lähteneeseen suunnitelmaan kuolla yhdessä on koskettava. Jos kirjan isovanhemmat olisivatkin olleet nuoria, olisin pitänyt ajatusta naurettavan typeränä. Silloin elämä on vasta edessä, edes toisella, mutta kirjan isovanhemmilla suurin osa elämästä oli jo takanapäin. Silloin ajatus yhdessä kuolemisesta tuntuu jollain tapaa oikeutetummalta.

Isovanhempiensa kuoleman jälkeen Adorján alkoi selvittää tarkemmin heidän menneisyyttään: milloin ja miten he tapasivat toisensa, miten isoisä selvisi Mauthausenin keskitysleiriltä, mitä isoäiti silloin teki ja miten he ajautuivat lopulta Tanskaan. Asiaa vaikeutti se, että isovanhemmat eivät juuri koskaan puhuneet menneisyydestään mitään, etenkään sota-aikojen tapahtumista. Siksi Adorján alkoi kysellä isovanhempiensa elämästä heidän vanhoilta ystäviltään ja sukulaisiltaan ja näistä kohtaamisista muodostui yksi osa tätä kirjaa.

Entä mitä tapahtui tuona sunnuntai-päivänä, 13. lokakuuta 1991? Miten isovanhemmat viettivät viimeisen päivänsä? Sitä ei kukaan voi tietää, mutta Adorján on kuitenkin kirjoittanut ivästä kirjaansa, kuvitellen sen kulun. Voisin arvailla, että joitakin lukijoita tällainen ratkaisu saattaa ärsyttää, sillä eikö se ole vain turhaa spekulointia. Minäkin mietin hetken aikaa, että tuntuiko ratkaisu mukavalta vai ei, mutta kyllä se lopulta tuntui. Suurimmaksi osaksi kuvitteellinen kertomus päivästä ja isovanhempien tekemisistä tuona päivänä aukaisee enemmän heidän luonteitaan kuin pelkät muiden ihmisten kertomukset heistä. Kirjailija kuitenkin tunsi heidät hyvin, joten hänen arvailunsa päivän kulusta tuskin menevät aivan metsään.

Kyseisen päivän ja muiden ihmisten muistojen lisäksi kirja sisältää myös kirjailijan omia tuntemuksia ja oivalluksia historiastaan. Se tuo hieman syvyyttä kirjan muuten aika raporttimaiseen kerrontaan. Liekkö raporttimaisuuteen vaikuttanut kirjailijan ammatti toimittajana, en tiedä, mutta ei se toisaalta paha asia ole. Jotenkin toteava tyyli sopii tähän. Näin vain tapahtui. Jotain jäi kuitenkin myös puuttumaan. Ehkä se syvyys, ehkä tunteet. Jotain näistä olisin toisaalta kaivannut kirjaan hieman lisää.

22. luettu kirja TBR 100 -listaltani.

Kirja on luettu myös seuraavissa blogeissa: Lumiomena, Luettua ja Oota, mä luen tän eka loppuun. 


Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat (Eine exklusive 
Liebe, 2009)
Suom. Hanna Kjellberg
Otava 2010, 205 s.

Tunnisteet: , , , , , , , ,