31.12.2012

Joulukuussa luettua


Vielä pikainen katsaus joulukuussa luettuihin kirjoihin ennen vuoden vaihtumista! Tämän kuun saalis jäi melko vähäiseksi, mutta olisin kuvitellut sen jääneen vieläkin vähäisemmäksi joulukuun kiireiden ynnä muiden seikkojen takia.

Mark Haddon: Harmin paikka
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

Pidin paljon sekä Giordanon Alkulukujen yksinäisyydestä että Towlesin Seuraelämän säännöistä. Adorjánin Rakkaudessa erottamattomat oli sekin ihan hyvä, mutta Haddonin Harmin paikka oli taas melko suuri pettymys.

Joulukuussa luettuja sivuja kertyi 1394 eli se tekee 349 sivua per kirja.

Nyt uudenvuodenaaton viettoon :)

30.12.2012

Kirjallinen vuosi 2012

On taas aika laittaa tämä kirjavuosi pakettiin. Luin yhteensä 60 kirjaa, joista blogiini toin esille 52. Kahdeksan muuta olivat suurin osa sellaisia tylsiä ja tavallisia tenttikirjoja, jotka olen listannut vain Goodreads-profiiliini luetuiksi. nä vuonna lukuintoa on siis ollut hieman enemmän kuin viime vuonna, jolloin luin 56 kirjaa, mutta silloin minulla ei vielä ollutkaan niin paljoa tenttikirjoja luettavana.

Vuoden painotus oli luonnollisesti kaunokirjallisuudessa, sillä 60:stä ylös listaamastani kirjasta 11 kappaletta oli tietokirjoja. Sarjakuvia luin muutaman. Kotimaista kirjallisuutta luin 21 kirjan edestä, mikä onkin hieman parannusta viime vuoteen. Käännetyn ja ulkomaisen kirjallisuuden osuus oli odotetusti suurempi. Entäs kirjailijan sukupuolen mukaan katsottuna? 26 kirjaa oli naisten kirjoittamia ja 34 miesten. Viime vuonna tilanne oli päinvastoin, hieman pienemmällä erolla vain.

Entä mitkä kirjat ovat kiinnostaneet tänä vuonna blogini lukijoita tai tänne sattumalta eksyneitä eniten? Tässä kymmenen eniten vierailuja kerännyttä tekstiä:

2. Peter Franzén: Tumman veden päällä
3. Tove Jansson: Taikatalvi
4. Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
5. Riikka Pulkkinen: Totta
6. Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
7. Sarah Waters: Silmänkääntäjä
8. Markus Jokikokko: Haarautuva puu
9. Annukka Salama: Käärmeenlumooja
10. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Osa kirjoista on jo aikaisempina vuosina luettuja ja blogattuja, mutta vuoden suosituimpien tekstien sekaan mahtui monta tänäkin vuonna luettua kirjaa. Muumit kuitenkin pitävät pintansa hyvin :)

Ja lopuksi vuoden topit ja flopit. Kuvittelin tämän vuoden parhaimpien kirjojen valitsemisen olevan vaikeaa, mutta se olikin yllättävän helppoa! Kun katsoin kaikki tänä vuonna lukemani kirjat läpi, sain poimittua vain viitisentoista parasta kirjaa listalle ehdotettaviksi ja niiden karsiminen kymmeneen parhaaseen oli sekin hyvin helppoa.

Vuoden 2012 top 10: 

1. Sarah Winman: When God Was a Rabbit
2. Katja Kettu: Kätilö
3. Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
4. Peter Franzén: Tumman veden päällä
5. Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
6. Colm Tóibín: Brooklyn
7. Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär
8. L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan
9. Sarah Waters: Silmänkääntäjä
10. Alex Capus: Léon ja Louise

Voi, nämä kirjat ovat ehdottomasti vuoteni parhaimmat! Ykkössijalla komeileva Winmanin When God Was a Rabbit ei liene yllätys. Heti kun luin sen heinäkuussa, vannoin sen olevan tämän vuoden paras kirja, enkä näemmä erehtynyt. Muistelen kirjaa yhä suurella lämmöllä. Ketun Kätilö tuli komeasti kakkossijalle. Se lienee toistaiseksi paras lukemani kotimainen kirja ikinä. Heivollin Etten palaisi tuhkaksi on myös todella hieno kirja ja lukukokemusta paransi entisestään se, etten odottanut sen olevan kovin kummoinen. Kirja oli siis mukava yllättäjä.

Entä sitten flopit? Tuntuu, että luin tänä vuonna aika monta heikkoa kirjaa. Heti vuoden ensimmäinen kirja, Mathias Malzieun Sydämen mekaniikka, oli minulle suuri pettymys. Sitä seurasi Cecily von Ziegesarin Gossip Girl - Eliittinuoret, jonka surkeus olisi kai pitänyt osata jo arvata ennen sen lukemista. Enkä todellakaan kuulunut kirjan kohderyhmään. Suuriin pettymyksiin lukeutuvat myös kehutut Jonathan Franzenin Vapaus, Jenni Linturin Isänmaan tähden ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (joka vieläpä voitti Blogistanian Kuopuksen!). Mutta vaikein luettava tänä vuonna oli J. Fenimore Cooperin Viimeinen mohikaani, jonka jopa jätin kesken.

Kirjalliselle vuodelle 2013 minulla ei ole mitään suunnitelmia. En ole ajatellut osallistuvani minkäänlaisiin lukuhaasteisiin eikä minulla ole mitään lukusuunnitelmiakaan. Aloitan heti ensi kuussa kandiseminaarin ja sen myötä valmis kandi pitäisi saada uunista ulos ensi syksyyn mennessä, joten jossain vaiheessa vuotta kaunokirjallisuuden lukeminen voi olla hyvin vähäistä. Muuten jatkan varmasti ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti eli luen mitä huvittaa ja bloggailen kun ehdin :)

Ihanan kirjaisaa uutta lukuvuotta!

Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat


Tanskalaista alkuperää olevan Johanna Adorjánin kirjoittama kirja Rakkaudessa erottamattomat kertoo hänen isovanhempiensa riipaisevan rakkaustarinan. Tarina vie lukijan ensin Unkarin kautta Mauthauseniin, sieltä läpi keskisen Euroopan Tanskaan ja lopulta Adorjánin isovanhempien vanhuusvuosiin 1990-luvun alkuun. Tuolloin kirjailijan isoisä oli jo hyvin sairas eikä elinaikaa lienee ollut paljoa jäljellä. Isoäiti ei kestänyt ajatusta rakkaan miehensä menettämisestä ja hän sanoikin useita kertoja elämänsä aikana, että jos hänen miehensä kuolee, hän tappaa itsensä. Niinpä Adorjánin isovanhemmat tekivät suunnitelman: lokakuun 13. päivänä vuonna 1991 he tekevät kaksoisitsemurhan, käsikkäin.

Rakkaudessa erottamattomat on samalla sekä kaunis että surullinen kertomus. Ajatus elämästä ilman rakastaan ja siitä lähteneeseen suunnitelmaan kuolla yhdessä on koskettava. Jos kirjan isovanhemmat olisivatkin olleet nuoria, olisin pitänyt ajatusta naurettavan typeränä. Silloin elämä on vasta edessä, edes toisella, mutta kirjan isovanhemmilla suurin osa elämästä oli jo takanapäin. Silloin ajatus yhdessä kuolemisesta tuntuu jollain tapaa oikeutetummalta.

Isovanhempiensa kuoleman jälkeen Adorján alkoi selvittää tarkemmin heidän menneisyyttään: milloin ja miten he tapasivat toisensa, miten isoisä selvisi Mauthausenin keskitysleiriltä, mitä isoäiti silloin teki ja miten he ajautuivat lopulta Tanskaan. Asiaa vaikeutti se, että isovanhemmat eivät juuri koskaan puhuneet menneisyydestään mitään, etenkään sota-aikojen tapahtumista. Siksi Adorján alkoi kysellä isovanhempiensa elämästä heidän vanhoilta ystäviltään ja sukulaisiltaan ja näistä kohtaamisista muodostui yksi osa tätä kirjaa.

Entä mitä tapahtui tuona sunnuntai-päivänä, 13. lokakuuta 1991? Miten isovanhemmat viettivät viimeisen päivänsä? Sitä ei kukaan voi tietää, mutta Adorján on kuitenkin kirjoittanut ivästä kirjaansa, kuvitellen sen kulun. Voisin arvailla, että joitakin lukijoita tällainen ratkaisu saattaa ärsyttää, sillä eikö se ole vain turhaa spekulointia. Minäkin mietin hetken aikaa, että tuntuiko ratkaisu mukavalta vai ei, mutta kyllä se lopulta tuntui. Suurimmaksi osaksi kuvitteellinen kertomus päivästä ja isovanhempien tekemisistä tuona päivänä aukaisee enemmän heidän luonteitaan kuin pelkät muiden ihmisten kertomukset heistä. Kirjailija kuitenkin tunsi heidät hyvin, joten hänen arvailunsa päivän kulusta tuskin menevät aivan metsään.

Kyseisen päivän ja muiden ihmisten muistojen lisäksi kirja sisältää myös kirjailijan omia tuntemuksia ja oivalluksia historiastaan. Se tuo hieman syvyyttä kirjan muuten aika raporttimaiseen kerrontaan. Liekkö raporttimaisuuteen vaikuttanut kirjailijan ammatti toimittajana, en tiedä, mutta ei se toisaalta paha asia ole. Jotenkin toteava tyyli sopii tähän. Näin vain tapahtui. Jotain jäi kuitenkin myös puuttumaan. Ehkä se syvyys, ehkä tunteet. Jotain näistä olisin toisaalta kaivannut kirjaan hieman lisää.

22. luettu kirja TBR 100 -listaltani.

Kirja on luettu myös seuraavissa blogeissa: Lumiomena, Luettua ja Oota, mä luen tän eka loppuun. 


Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat (Eine exklusive 
Liebe, 2009)
Suom. Hanna Kjellberg
Otava 2010, 205 s.

24.12.2012

Amor Towles: Seuraelämän säännöt


"110. Pidä vaarin, että rinnassasi säilyy se pieni taivaallinen kipinä nimeltä Omatunto."

Amor Towlesin Seuraelämän säännöt on ihana kuvaus 1930-luvun lamavuosien New Yorkista. Se on myös kaunis tarina ihmisyydestä, menetyksistä, selviytymisistä ja hieman rakkaudestakin. Romaanin päähenkilö on työväenluokkaan kuuluva Katey Kontent, joka viettää vuoden 1937 viimeistä iltaa ystävänsä Eve Rossin kanssa newyorkilaisessa jazz-ravintolassa. Tyttöjen dollarit ovat vähissä, mutta onneksi viereiseen pöytään istuu rikkaan näköinen mies nimeltä Tinker Grey. Heidän tutustumisensa ei kuitenkaan jää pelkkiin martineihin, vaan kolmikko alkaa viettää aikaa yhdessä. Sitten tapahtuu onnettomuus, jonka myötä ystävysten väliset suhteet muuttuvat. Samoin on laita seuraelämän sääntöjen.

Towles vie tarinaa eteenpäin hitaan nautinnollisesti. Voisi sanoa, että kirja ei ole erityisen vauhdikas tai kovin juonivetoinen (millaisista kirjoista yleensä eniten pidän), mutta ah, sen tunnelma ja henkilöt! 1900-luvun alkuvuosikymmenille sijoittuvat kirjat ovat yksiä suosikkejani ja Seuraelämän säännöissä 1930-luvun lopun tunnelma tuleekin ihanan runsaalla tavalla esiin. Päähenkilö Katey on ihanan rohkea ja itsenäinen nuori nainen, joka sulautuu taitavasti niin "oman väkensä" kuin seurapiirienkin seuraan. Useat sivuhahmotkin ovat minusta taitavasti rakennettuja ja tykästyin moneen heistä, kuten räväkkään rikkaasta perheestä lähtöisin olevaan Eveen ja New Yorkin kermaan kuuluvaan maanläheiseen Wallaceen.

Seuraelämän säännöt on mukavan kevyttä mutta silti fiksua luettavaa. Se tuskin tulee jäämään mieleeni kovin kauaksi aikaa, mutta tässä ja nyt pidin siitä paljon. Kieli, johtuen luultavasti käännöksestä, oli välillä jollain tapaa oudohkoa ja jotkut sanavalinnat olivat etenkin kirjan alkupuolella kummallisia. Terävää dialogia oli kuitenkin koko ajan ilo seurata! Kirjaa olisi voinut lisäksi supistaa hieman. Jos en olisi ollut oikealla tuulella tälle kirjalle, sen pituus olisi varmasti alkanut loppua kohden väsyttää, sillä paikoitellen tarina oli pelkkää haahuilua paikasta toiseen.

Seuraelämän säännöistä minulle muistui mieleen kesäkuussa lukemani loistava Colm Tóibínin Brooklyn, joka siis myös sijoittuu (osittain) New Yorkiin, tosin 1950-luvulla. Jos näistä kahdesta pitäisi valita parempi, se olisi ehdottomasti Brooklyn, joka on minusta koruttomampi, mutta intensiivisempi kuin Seuraelämän säännöt. Hienoja New Yorkiin sijoittuvia kirjoja silti molemmat!

21. luettu kirja TBR 100 -listaltani.

Seuraelämän sääntöjä on tavattu myös seuraavissa blogeissa: Kirjava kammari, Sinisen linnan kirjasto, Luetut, lukemattomat, Ilselä ja Amman lukuhetki. 

✩✩

Amor Towles: Seuraelämän säännöt (Rules of Civility, 2011)
Suom. Hanna Tarkka
WSOY 2012, 445 s.