9.11.2012

Listarakkautta: Kirjat, joihin suhtaudun pelonsekaisin tuntein


Tänään listaan kymmenen kirjaa, joihin suhtaudun pelonsekaisin tuntein. "Pelko" on tässä yhteydessä vähän huono sanavalinta, mutta "the most intimidating books" ei oikein käänny suomen kielelle mitenkään järkevällä tavalla. "Pelonsekaisin tuntein" tarkoittaa tässä yhteydessä siis pikemminkin tietynlaista varautuneisuutta jotain kirjaa kohtaan, jonka kuitenkin haluaisi lukea. Tällainen pelkoa herättävä kirja voisi olla esimerkiksi jokin tiiliskiven paksuinen klassikko, jonka on suunnitellut jo kauan aikaa lukevansa, mutta johon ei ole vielä tullut tarttuneeksi esimerkiksi sen paksuuden tai omien korkeiden odotusten vuoksi.

Tässä oma top kymppini:

1. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1-3
Linnan trilogia kiinnostaa minua etenkin sen historiallisten ansioiden vuoksi, mutta jokaisen kirjan paksuus ja sarjan klassikkoasema suorastaan pelottavat minua. Entä jos sarja onkin ihan tappavan tylsä?

2. Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Tämän kirjan listasin jo autiolle saarelle otettavien kirjojen joukkoon. Poikaystäväni lukee tätä kirjaa parhaillaan ja hän sanoi, että kirjan tarinasta pääsee perille aika nopeasti huolimatta siitä, että se on niin outo. Silti hieman huolestuttaa, että tulenko minä ymmärtämään siitä yhtään mitään.

3. John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Haluan ehdottomasti lukea lisää Irvingiä, mutta viimeksi lukemani Oman elämänsä sankari oli pieni pettymys. Nyt huolettaa, että miten seuraavien ja etenkin paksun Twisted Riverin kanssa käy.

4. Sofi Oksanen: Puhdistus
Oksasen tuotannosta olen lukenut vain Stalinin lehmät, jota muistaakseni pidin ihan okeina. Mutta Puhdistus asettaa minulle paineita. Kirjasta ei ole pakko pitää, vaikka moni muu pitäisikin, mutta silti haluaisin pitää Puhdistuksesta.

5. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
Olen halunnut lukea tämän kirjan siitä asti, kun sain kuulla siitä tehtävän elokuvan. Miellän kirjan kuitenkin ns. korkeakirjallisuudeksi. Voisinko ymmärtää sitä?

6. Sarah Waters: Yöpartio
Rakastan Watersia jo kahden kirjan perusteella. Seuraavaksi haluaisin lukea Yöpartion, mutta pelkään, että se ei olekaan yhtä loistava kuin Vieras kartanossa tai Silmänkääntäjä.

7. Thomas Keneally: Schindlerin lista
Tämän kirjan olen lukenut, mutta ennen sen lukemista muistan olleeni hieman epäluuloinen sitä kohtaan, sillä rakastin ja rakastan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa. Onneksi kirjakin osoittautui hienoksi.

8. José Saramago: Kertomus näkevistä
Saramagon Kertomus sokeudesta on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjojani, mutta sen sisarteos herättää minussa pelkoa. Se ei taatusti voi olla yhtä hyvä, mutta haluan ottaa joskus sen riskin.

9. Cecilia Samartin: Nora & Alicia
Kirjaa on kehuttu enkä edes tiedä miksi minä kartan tätä, vaikka haluaisin sen lukea.

10. Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
Olen katsonut elokuvan useaan kertaan ja se on aina yhtä koskettava. Mutta saako kirjasta enää mitään irti elokuvan jälkeen? Toisin päin se yleensä onnistuu.

20 kommenttia :

  1. Minulle puolestaan Kertomus sokeudesta on tällainen pelonsekaisia tunteita herättävä kirja. Minulla on kuva kirjasta hyvin pessimistisenä. Pelkään että tulen kirjasta vain apeaksi. Ja etten ikinä pääse kirjaa loppuun.

    Jaan tunteesi Täällä Pohjantähden alla-sarjasta. Joskus vielä aion uskaltautua!

    Minä kuulun heihin harvoihin, jotka eivät täysin ihastuneet Puhdistukseen. Pidin enemmän Stalinin lehmistä. Joten ei paineita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, täytyy vahvistaa käsityksesi siitä, että Kertomus sokeudesta todella on aika pessimistinen. Vaatii varmasti tietyn mielentilan ja hetken, kun sitä alkaa lukea. Saramagon kieli on myös toinen haasteensa, jotkut siitä pitävät ja jotkut inhoavat. Itse pidin kovasti!

      Kirjahyllyni on niin täynnä, ettei Täällä Pohjantähden alla -kirjat mahdu enää siihen ja siksi ne ovatkin nököttäneet olohuoneessa aina milloin missäkin. Kirjahyllyssä kirjat eivät olisi niin näkyvillä, kun taas tällä hetkellä tuossa tv-tasolla ollessaan ne lähes tulkoon tuijottavat minua syyttävän näköisinä, kun en niitä ole vielä uskaltanut lukea. Kamalaa :(

      Poista
  2. Kultahattua ei kannata pelätä, ei ole liian korkeakirjallinen! Luin sen viime keväänä ja odotan innolla elokuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hyvä! Minun täytyy kyllä uskaltaa lukea se ennen ensi keväänä tulevaa elokuvaa :D

      Poista
  3. Oi voi, miten inhosinkaan Kertomusta näkevistä. Tuollaisesta poliittisesta hässäkästä ei vain saa yhtä hurjaa ja mukaansatempaavaa kuin sokeutuvista ihmisistä.

    Joka perjantai kun selaan Bloglovinia läpi, mulle käy samalla lailla. Huomaan tämän perjantaipostauksen ja säikähdän, että miten ihmeessä nyt on TAAS perjantai! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun mielipiteesi kirjasta onkin jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska tykkäsit myös niin paljon Kertomuksesta sokeudesta! Voi että. Saa nähdä miten minun sen kanssa sitten joskus käy!

      Niinpä, taas! Yleensä muistan hyvin, että no niin, nyt on taas perjantai, mutta sitten hoksaan myös, että nyt täytyykin sitten listailla ja siitä tulee sellainen olo, että enkö mä listaillut viimeksi tyyliin toissapäivänä, miten on taas mennyt yksi viikko?! Okei, tästä ei nyt taida tajuta yhtään mitään :D

      Poista
  4. Kiinnostava lista!

    Komppaan Lurua sikäli, ettei Kultahattu tosiaankaan ole korkeakirjallinen. Se on toki klassikko, mutta helppolukuinen.

    Täällä Pohjantähden alla on myös mukaansatempaiseva trilogia, jonka lukee mielellään.

    Minulle Puhdistus oli liian rankka, mutta onhan se hurjan hieno.

    Yövartio on minulle ehkä paras Watersin kirja. Se on kuitenkin hyvin erilainen kuin nuo muut suomennetut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiva saada vahvistusta sille, että Kultahattu onkin helppolukuinen! Ja sehän on myös ohut, alentaa sekin kynnystä tarttua siihen. Enköhän minä viimeistään ensi keväänä lue sen :)

      Voi, toivottavasti tulen pitämään Yövartiosta! Haluaisin niin kamalasti pitää siitä, kun kaksi muuta Watersia ovat olleet ihan loistavia. Fingers crossed :)

      Poista
  5. Minäkin ihastuin tähän listaan! En tiedä pääsenkö koskaan Väinö Linnaan... Schindlerin lista löytyy omasta hyllytä mutta näyttää kyllä aika uhkaavalta :)

    Puhdistusta suosittelen! Ei siitä tarvi tykätä mutta kokeilla kannatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Schindlerin lista on sikäli vähän "haastava", koska vaikka se on kirjoitettu romaaniksi, se silti nojaa tiukkoihin faktoihin ja on vähän sellainen "tietokirjamainen". Eli joillekin se voi olla kenties liian raskas tai puuduttava, ainakin alkuun. Mutta se on hieno tarina, joten kannattaa yrittää :)

      Puhdistus täytyy yrittää lukea viimeistään ensi vuoden aikana, että pääsisi uusimpaankin vielä joskus tämän elämän aikana käsiksi :D

      Poista
  6. Minulla on aivan samanlaisia tuntemuksia kyllä Pohjantähteä kohtaan! Sitten taas itse arkailen lukea Kertomus sokeudesta kirjaa, koska monet ovat pitäneet, mutta jotenkin sen idea ei tuntunut omalta.

    Minä luen juuri parhaillani Twisted Riveriä ja tämä on hyvä, MUTTA vaatii aikaa keskittyä. Mielestäni enemmän kuin muut lukemani Irvingit.

    Nämä sinun listat ovat kyllä aina niin kivoja, että tekisi mieli tehdä itse. Ja tiedän, että olen tainnut sanoa tämän nyt jo useampana perjantaina ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertomus sokeudesta ei välttämättä iske jos ei niin välitä dystopiasta. Ja Saramagon kieli on etenkin alkuun haastavaa, mutta lopulta se oli minusta hengästyttävän ihanaa :) Mutta kannattaa joskus kokeilla!

      Ja Irving vaatii aina myös aikaa. Täytyy löytää sopiva ajankohta seuraavalle Irvingille. Ehkä ensi kesänä.

      Hih, olet tosiaan sanonut sen jo monesti, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että alat kuule listailemaan!

      Poista
  7. Minuun Puhdistus jätti sellaisen "olihan se hyvä, mutta odotin jotain enemmän" -fiiliksen. Ei tarvitse enää pelätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jotenkin sellainen mututuntuma, että minulle voi käydä Puhdistuksen kanssa samoin kuin sinulle. En usko, että en pitäisi siitä ollenkaan, mutta voi olla, että pidän sitä vain ihan hyvänä kirjana. Tämä fiilis juontaa varmasti siitä, että Stalinin lehmätkin oli "vain" ihan okei, mikä on vähän hölmöä, mutta... No, sen näkee sitten varmaan ensi vuoden aikana :)

      Poista
  8. Kannustan tarttumaan Kultahattuun ja Twisted Riveriin! Puhdistuksen olisin sen sijaan voinut itsekin jättää lukematta, se oli epämiellyttävä kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Molempiin suunnittelin tarttua ensi vuoden aikana :)

      Voi, miksi Puhdistus oli sinulle niin epämiellyttävä kokemus? :o

      Poista
  9. Minusta Kultahattu on helpoin, joskin ymmärsin hienouden vasta toisella tai kolmannella yrityksellä. TPA:sta postaan luultavasti viikon päästä, minusta parhaita suomalaisia teossarjoja, tämä oli toinen lukukerta. Puhdistuksesta olen Katjan linjoilla, tosi rankka, mutta hyvä. Muita en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kultahatussa minua juuri vähän huolettaa se, että ymmärränkö sen vähän tavallista syvällisemmin, koska minusta olisi mukava ymmärtää se paremmin juuri sen klassikkoaseman vuoksi :)

      Pidänpä silmät auki Täällä Pohjantähden alla -trilogian kirjoitustasi varten!

      Poista
  10. Täälläkin ilmoittautuu yksi Pohjantähteä pelkäävä. Mutta ehkä vielä jonakin päivänä uskallan siihenkin tarttua...

    Minäkin komppaan edellisia kommentoijia, että Kultahattu ei ole yhtään vaikeasti lähestyttävä; se on yksi lempikirjoistani. Ja Yövartio on minustakin parasta Sarah Watersia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti omat Pohjantähti-kirjani eivät jää vain hyllyyn (tai tällä hetkellä tv-tasolle) pölyttymään. Ehkä me vielä uskallamme!

      Kiva kuulla vahvistusta Kultahatun helpostilähestyttävyydestä :)

      Poista