Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa vuonna 2020


Kai Ekholmin ja Yrjö Repon kirjoittama Kirja tienhaarassa vuonna 2020 on yksi syksyni tenttikirjoista. Odotin sen lukemista aika innolla, sillä kirja poikkeaa paljon perinteisistä lukemistani tenttikirjoista, mutta odotukset eivät lopulta ihan täyttyneet.

Teoksessa ruoditaan edelleen hyvin ajankohtaisia asioita, ottaen huomioon, että se on julkaistu vuonna 2010. Se pohtii ennen kaikkea seuraavia kysymyksiä: Kun e-kirjat ja lukulaitteet yleistyvät, miten käy perinteisen painetun kirjan? Minkälaisena luemme kirjamme tulevaisuudessa? Miten kustantaminen muuttuu vai muuttuko se? Onko kirja-alalla enää toivoa? Se ei kuitenkaan tarjoa mitään selkeitä vastauksia esitettyihin kysymyksiin, sillä kukapa sen tietää. Vain aika näyttää. Kirjassa ehdotetaan kuitenkin hyvinkin konkreettisia toimia suomalaisen kirjallisuuden ja kustantamisen elossa pitämiseksi, sillä sitä ei voida kieltää, etteikö kirjallisuuden ja kustantamisen kenttä tule tulevaisuudessa muuttumaan radikaalistikin. Sähköinen julkaiseminen on yksi mielenkiintoisimmista asioista muutoksessa.

Yhdyn Ekholmin ajatuksiin siinä, että e-kirja ei tule olemaan ainakaan ihan lähitulevaisuudessa uhka painetulle kirjalle. Sitä ei siis tule pelätä, vaan ymmärtää se painetun kirjan täydentäjänä. Oppimateriaalit ja kenties tietokirjatkin tulevat luultavasti olemaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin verkossa, mutta painetun kaunokirjallisuuden myynti on ainakin vuoteen 2009 asti ollut vahvassa kasvussa. Se tuskin loppuu ihan hetkessä.

Toinen paljon ajatuksia herättänyt asia kirjassa liittyi nuorten lukemiseen. Yleinen väite on, että nuoret eivät lue enää yhtä paljon kuin ennen. Väite on väärä. Nuorten lukeminen on itse asiassa kasvanut 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2010. Ei järisyttävissä määrin, mutta kuitenkin. Nuorten lukeminen verkossa on myös yleisempää kuin muilla ikäryhmillä eikä Ekholmin mielestä tätä kannata pitää huonona asiana. Kaikenlainen lukeminen on hyvästä.

Kirjassa on paljon hyvää asiaa, mutta sitä vaivaa paikoitellen epäjohdonmukaisuus ja rönsyileminen asiasta toiseen. Myös toistoa on jonkin verran. Ekholm puhuu paljon Kansallisen digitaalisen kirjaston puolesta, välillä ärsyttävissä määrin, vaikka projekti toki onkin tärkeä, mutta hoksasin lopulta takakannesta, että mies onkin Kansalliskirjaston johtaja. Eli ihmekös tuo. 

Lisäksi tällaisissa kirjoissa on aina se ongelma, että ne vanhenevat hetkessä. Kirja tienhaarassa vuonna 2020 -teoksessa on toki paljon yhä ajankohtaista asiaa, mutta e-kirjoihin liittyvät asiat ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tuohon aikaan Suomessa ei ilmeisestikään ollut vielä yhtään e-kirjoja myyvää nettikauppaa, minkä vuoksi esimerkiksi niiden hinnatkaan eivät vielä olleet selvillä. Nyt kun e-kirja on saatavissa myös Suomessa ja suomeksi, voidaan huomata, että se ei ole ainakaan vielä lyönyt täällä itseään läpi, mikä johtunee pitkälti kovasta hinnasta ja suppeasta valikoimasta. Ihmisiä ei houkuttele ostaa e-kirja, joka maksaa yhtä paljon kuin painettu kirja, kun lisäksi pitäisi vielä hankkia melko kallis lukulaite. Ymmärrän kuitenkin, että e-kirjan tuottaminen ei ole ilmaista. Kaiken lisäksi e-kirjoja verotetaan yleisen verokannan mukaan, ei alennetulla prosentilla kuten painettuja kirjoja. Toivottavasti tähän saadaan muutos tulevaisuudessa.

En itse ole vielä lukenut yhtäkään e-kirjaa yhtä tietokoneen näytöltä luettua väikkäriä lukuunottamatta, sillä minulla ei ole ollut siihen soveltuvaa laitetta. Tietokoneelta ja puhelimesta lukeminen tuntuu liian rasittavalta kaunokirjallisuuden lukemiseen. Mutta kuukausi sitten poikaystäväni sai syntymäpäivälahjaksi Googlen Nexus 7 -tabletin, joka vaikuttaa e-kirjojen lukemiseen hyvinkin näppärältä laitteelta. Jossain vaiheessa otan sen testikäyttöön ja saa nähdä miltä lukeminen sen kanssa tuntuu - kuin tavallisen kirja lukemiselta vaiko sittenkin aivan liian vieraalta?

✩✩✩

Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa vuonna 2020
Gaudeamus 2010, 205 s.

Tunnisteet: , , , , ,