14.11.2012

Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa vuonna 2020


Kai Ekholmin ja Yrjö Repon kirjoittama Kirja tienhaarassa vuonna 2020 on yksi syksyni tenttikirjoista. Odotin sen lukemista aika innolla, sillä kirja poikkeaa paljon perinteisistä lukemistani tenttikirjoista, mutta odotukset eivät lopulta ihan täyttyneet.

Teoksessa ruoditaan edelleen hyvin ajankohtaisia asioita, ottaen huomioon, että se on julkaistu vuonna 2010. Se pohtii ennen kaikkea seuraavia kysymyksiä: Kun e-kirjat ja lukulaitteet yleistyvät, miten käy perinteisen painetun kirjan? Minkälaisena luemme kirjamme tulevaisuudessa? Miten kustantaminen muuttuu vai muuttuko se? Onko kirja-alalla enää toivoa? Se ei kuitenkaan tarjoa mitään selkeitä vastauksia esitettyihin kysymyksiin, sillä kukapa sen tietää. Vain aika näyttää. Kirjassa ehdotetaan kuitenkin hyvinkin konkreettisia toimia suomalaisen kirjallisuuden ja kustantamisen elossa pitämiseksi, sillä sitä ei voida kieltää, etteikö kirjallisuuden ja kustantamisen kenttä tule tulevaisuudessa muuttumaan radikaalistikin. Sähköinen julkaiseminen on yksi mielenkiintoisimmista asioista muutoksessa.

Yhdyn Ekholmin ajatuksiin siinä, että e-kirja ei tule olemaan ainakaan ihan lähitulevaisuudessa uhka painetulle kirjalle. Sitä ei siis tule pelätä, vaan ymmärtää se painetun kirjan täydentäjänä. Oppimateriaalit ja kenties tietokirjatkin tulevat luultavasti olemaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin verkossa, mutta painetun kaunokirjallisuuden myynti on ainakin vuoteen 2009 asti ollut vahvassa kasvussa. Se tuskin loppuu ihan hetkessä.

Toinen paljon ajatuksia herättänyt asia kirjassa liittyi nuorten lukemiseen. Yleinen väite on, että nuoret eivät lue enää yhtä paljon kuin ennen. Väite on väärä. Nuorten lukeminen on itse asiassa kasvanut 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2010. Ei järisyttävissä määrin, mutta kuitenkin. Nuorten lukeminen verkossa on myös yleisempää kuin muilla ikäryhmillä eikä Ekholmin mielestä tätä kannata pitää huonona asiana. Kaikenlainen lukeminen on hyvästä.

Kirjassa on paljon hyvää asiaa, mutta sitä vaivaa paikoitellen epäjohdonmukaisuus ja rönsyileminen asiasta toiseen. Myös toistoa on jonkin verran. Ekholm puhuu paljon Kansallisen digitaalisen kirjaston puolesta, välillä ärsyttävissä määrin, vaikka projekti toki onkin tärkeä, mutta hoksasin lopulta takakannesta, että mies onkin Kansalliskirjaston johtaja. Eli ihmekös tuo. 

Lisäksi tällaisissa kirjoissa on aina se ongelma, että ne vanhenevat hetkessä. Kirja tienhaarassa vuonna 2020 -teoksessa on toki paljon yhä ajankohtaista asiaa, mutta e-kirjoihin liittyvät asiat ovat auttamattomasti vanhentuneet. Tuohon aikaan Suomessa ei ilmeisestikään ollut vielä yhtään e-kirjoja myyvää nettikauppaa, minkä vuoksi esimerkiksi niiden hinnatkaan eivät vielä olleet selvillä. Nyt kun e-kirja on saatavissa myös Suomessa ja suomeksi, voidaan huomata, että se ei ole ainakaan vielä lyönyt täällä itseään läpi, mikä johtunee pitkälti kovasta hinnasta ja suppeasta valikoimasta. Ihmisiä ei houkuttele ostaa e-kirja, joka maksaa yhtä paljon kuin painettu kirja, kun lisäksi pitäisi vielä hankkia melko kallis lukulaite. Ymmärrän kuitenkin, että e-kirjan tuottaminen ei ole ilmaista. Kaiken lisäksi e-kirjoja verotetaan yleisen verokannan mukaan, ei alennetulla prosentilla kuten painettuja kirjoja. Toivottavasti tähän saadaan muutos tulevaisuudessa.

En itse ole vielä lukenut yhtäkään e-kirjaa yhtä tietokoneen näytöltä luettua väikkäriä lukuunottamatta, sillä minulla ei ole ollut siihen soveltuvaa laitetta. Tietokoneelta ja puhelimesta lukeminen tuntuu liian rasittavalta kaunokirjallisuuden lukemiseen. Mutta kuukausi sitten poikaystäväni sai syntymäpäivälahjaksi Googlen Nexus 7 -tabletin, joka vaikuttaa e-kirjojen lukemiseen hyvinkin näppärältä laitteelta. Jossain vaiheessa otan sen testikäyttöön ja saa nähdä miltä lukeminen sen kanssa tuntuu - kuin tavallisen kirja lukemiselta vaiko sittenkin aivan liian vieraalta?

✩✩✩

Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa vuonna 2020
Gaudeamus 2010, 205 s.

6 kommenttia :

  1. E-kirjoja ei voi painaa rinnalle, kun pakahduttaa, eikä niiden sivujen väliin voi itkeä. Eikä sitä raaski heittää seinään, jos kirja on totaalisen paska.

    No joo. Mutta itse en ole innostunut. Kyllästyn hetkessä jo tietokoneen ruudulta lukemiseen ja vaikka nuo lukulaitteet erilaisia ovatkin, niin se tuntuu silti liian läheiseltä koneen kanssa. Miten sitä kirjaa sitten raaskisi lukea vaikka veneessä? Tai muussa paikassa, jossa vaarana on tärveltyminen? Ei nyt sen puoleen, että paperisiakaan haluan tärvellä, mutta niiden kanssa voi kuitenkin olla suht huoleton. Kalliin lukulaitteen kanssa ei >:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että painettu kirja tulee ainakaan vielä pitkään aikaan syrjäytymään e-kirjan tieltä. No, Yhdysvalloissa myydään e-kirjoja enemmän kuin painettuja, mutta uskoakseni painettukin kirja siellä toistaiseksi menestyy ihan kohtalaisesti. Paras skenaario olisikin, että molemmat menestyvät ja täydentävät toisiaan tulevaisuudessa. Toivotaan niin!

      Minäkin pidän enemmän painetusta kirjasta. Tai ainakin kuvittelisin näin, koska e-kirjan lukemista en ole vielä kokeillut. Kosketeltavuus on yksi minulle tärkeä seikka painetussa kirjassa. Sitä on ihana hypistellä ja tuoksutella. Lisäksi kirja on kaunis sisustuselementti! Mutta kurssikirjoja voisin kuvitella lukevani mieluummin sähköisinä. Siten niihin voisi esimerkiksi huoletta tehdä alleviivauksia, kun taas kirjaston kirjoja ei viitsisi sotkea. Lisäksi lukulaite on kätevä matkalla kun matkalaukku ei täyty painavista kirjoista :)

      Eli näen molemmissa puolensa. Luulen, että lukulaitetestailuni jälkeen pitäydyn yhä pääasiassa painetuissa kirjoissa, mutta e-kirjoillekin löydän varmasti käyttötarkoituksensa.

      Poista
  2. Luin tämän kirjan silloin kaksi vuotta sitten, kun se ilmestyi. Ekholmin pohdinnat olivat kiinnostavia, mutta nopeasti asiat ovat kuitenkin edenneet e-kirjojen suhteen tässä parissa vuodessa. Kun ajatellaan, että Helmet-alueen kirjastoissakin on tällä hetkellä kolme sähköisen kirjan lainauspalvelua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teknologia ja sähköistyminen menevät todella lujaa vauhtia eteenpäin, joten niihin liittyvät asiat vanhentuvat nekin hetkessä.

      Helmetin systeemi saisi pikku hiljaa laajeta muuallekin Suomeen. Ilmeisesti muualla Suomen kirjastoissa ei e-kirjojen lainausta vielä ole? Ei ainakaan niin mittavissa määrin kuin pk-seudulla. Monissa kirjastoissa on kuitenkin jo lainattavissa lukulaitteita, täällä Oulussakin. No, jospa tässäkin asiassa edettäisiin vielä lisää lähitulevaisuudessa :)

      Poista
  3. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla e-kirjojen lainaus on suhteessa laajempaa kuin jopa pääkaupunkiseudulla, koska ruotsinkielellä tarjontaa on Ellibsin ansiosta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta Asko! :) Jospa e-kirjojen lainaustoiminta alkaisi lähivuosina levitä laajemmallekin Suomeen.

      Poista