30.11.2012

Marraskuussa luettua


Marraskuu oli pimeä ja kiireinen kuukausi, mutta sain silti luettua viisi kirjaa, mikä on minulla yleensä se normaali määrä per kuukausi. Ilmeisesti vain sain nipistettyä lukuaikaa jostakin!

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaarassa vuonna 2020
Sergei Lukjanenko: Yöpartio
Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär

Ihan laidasta laitaan tuli tässäkin kuussa luettua. Kuukauden paras kirja on helppo valinta: pieni, mutta erittäin vahva Barnesin Kuin jokin päättyisi. Hitlerin tytär tulee selkeästi hopealle. Kuukauden heikoin oli Yöpartio, jonka parissa ihan tylsistyin.

Tässä kuussa olen ahertanut parin isotöisen koulutehtävän parissa ja viimeisen tehtävän palautuspäivä oli tänään. Miten helpottava olo! Nyt saa joulu tulla :)

Luettuja sivuja marraskuulle kertyi yhteensä 1375, keskiarvoksi tästä saadaan 275 sivua per kirja.

Listarakkautta: Suosikkihahmot

The Broke and the Bookish -blogin Top Ten Tuesdayn listalta poimin tänään kymmenen kirjallisuuden suosikkihahmoani. Tehtävä ei ollut mitenkään helppo, sillä lempihahmojani miettiessäni huomasin, että minulla ei oikeastaan edes ole montaa sellaista! Sain kuitenkin lopulta listattua kymmenen ihanaa hahmoa:

1. Muumipappa, Muumit
Muumipapassa minua viehättää hänen omistautumisensa perheelleen, mutta myös hänen ajoittainen vapauden kaipuunsa.  

2. Anna Shirley, Anna-sarja
Ihana höpsö Anna, eihän tätä tarvitse muuten edes perustella!

3. T.S. Garp, Garpin maailma
Garpin maailman päähahmo, T.S. Garp, on aivan hullunkurinen, mutta siksi juuri niin mahtava.

4. Owen Meany, Ystäväni Owen Meany
Garpin maailman lisäksi listalle pääsi toinenkin John Irvingin luoma hahmo, Owen Meany, joka surkuhupaisuudessaan on vain niin hyvä.

5. Villisilmä, Kätilö
Kätilön Villisilmä pääsi listalle yhtenä mieleenpainuneimmista ja vahvimmista naishahmoista.

6. Diana Holland, Huumaa-sarja
Huumaa on ihana hömppäsarja ja nuori, kapinallinen Diana tuo siihen oman särmänsä.

7. Clare, Aikamatkustajan vaimo
Tykkään itse aikamatkustajastakin, mutta ilman kaunista ja vahvaa Clarea kirja ei olisi mitään.

8. Elizabeth Bennet, Ylpeys ja ennakkoluulo
Vaikkei Ylpeys ja ennakkoluulo ole lempikirjojani, päähahmo Elizabeth on nokkeluudessaan valloittava.

9. Mma Ramotswe, Mma Ramotswe -sarja
Salapoliisina toimiva Mma Ramotswe on ihanan sympaattinen ja herttainen nainen.

10. Tony Webster, Kuin jokin päättyisi
Tässä vastikään lukemassani kirjassa oleva päähahmo ei miellyttänyt minua aluksi ollenkaan, mutta sitten ymmärsin häntä. Varsin inhimillinen hahmo.

29.11.2012

Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär


Vilmos Csaplárin kirjasta Hitlerin tytär kirjoittaminen on hankala tehtävä. Mitä sanoa kirjasta, joka rönsyilee sinne sun tänne, paikasta ja henkilöstä toiseen, ja jonka parissa tunsi lähes koko ajan olevansa ihan sekaisin? Mutta yritetään.

Nimi Hitlerin tytär on harhautus. Tämä kirja ei ole pelkästään fiktiivinen tarina Adolf Hitlerin ja nuoren unkarilaistytön kohtaamisesta syntyvästä tyttärestä, vaan tarina myös lukuisista muista unkarilaisista, jotka taistelivat vapautensa puolesta niin maailmansodissa kuin lopulta Unkarin vuoden 1956 kansannousussa.

En ole ennen tätä syksyä ollut oikein perehtynyt Unkarin tai unkarinjuutalaisten historiaan. Nyt perehtymistä onkin ollut jo kerrakseen, kun luin viime kuussa Julie Orringerin Näkymättömän sillan, joka sekin kertoo unkarinjuutalaisista. Aihe ei kuitenkaan alkanut puuduttaa tätä Csaplárin kirjaa lukiessani, sillä se on erilainen kuin Orringerin kirja. Hyvin erilainen.

Kirja on jaettu kolmeen lukuun. Ensimmäisessä osassa ollaan pienessä unkarilaisessa kylässä, jossa paikallinen tärkeilevä rikoskomisario Bagi alkaa tutkia maatalon isännän epäilyttävältä vaikuttavaa itsemurhaa. Samaan aikaan toisaalla saa alkunsa Hitlerin tytär. Toisessa osassa ollaan toisen maailmansodan vuosissa. Budapestin juutalaisneuvostoon kuuluva Rezső Kasztner neuvottelee saksalaisten kanssa unkarinjuutalaisten siirtämisestä johonkin puolueettomaan maahan, sillä "onhan paholainen sentään kuolemaa parempi yhteistyökumppani", ja Hitlerin tytär löytää isoisänsä piikkilanka-aidan takaa. Kolmas osa käsitteleekin jo Unkarin kansannousun aikaa ja kansannousussa mukana olleita unkarilaisia.

Tämä kuvaus kirjasta ja sen joistakin keskeisimmistä henkilöistä voi kuulostaa simppeliltä, mutta simppeli kirja ei todellisuudessa ole. Se vaatii paljon keskittymistä eikä sen lukeminen lyhyissä pätkissä aina silloin tällöin ole sille eduksi. Itse luin kirjaa kiireistä johtuen pääasiassa iltaisin ja minulla oli vaikeuksia muistaa mitä edellisenä iltana luetussa pätkässä olikaan tapahtunut. Kirjaa kannattaa lukea siis mahdollisimman suurissa erissä kerrallaan. 

Hitlerin tyttäressä on siis hyvin paljon eri henkilöitä. Henkilöiden tunnistamista vaikeuttaa unkarinkieliset nimet, jotka päässäni sekoittuivat jatkuvasti toisiinsa. Henkilögallerian luominen paperille lukemisen lomassa ei olisi ollut ollenkaan huono idea! Vaikka kirjan tapahtumat näennäisesti etenevät kronologisessa järjestyksessä, niin hyvin usein kesken kaiken palataankin menneisyyteen jonkin takauman kautta. Välillä oli vaikea hahmottaa, että missä ajanjaksossa tässä nyt ollaan menossa. Jos tämä ei vielä riitä, niin tapahtumat ja henkilöt vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Ensin yhdessä lyhyessä kappaleessa kerrotaan Hitlerin tyttärestä ja heti seuraavassa kappaleessa seurataankin juutalaisneuvoston kokousta. Lisäksi jotkut alussa keskeisiltä vaikuttavat henkilöt jäävät myöhemmin kirjassa ihan unholaan eikä heitä mainita enää koskaan. Jää lukijan päätettäväksi mitä heille tapahtui.

Vaikka kirja oli lievästi sanottuna sekava ja hieman kummallinen, niin yllättävää kyllä, pidin siitä sittenkin. Heti kirjan luettuani en ollut ihan varma mitä siitä tulisi ajatella, mutta jo yhden illan aikana arvostukseni sitä kohtaan alkoi nousta. Aloinkin tavallaan pitämään siitä sekavuudesta ja kummallisuudesta. Kirjan ihmisten elämiin ja kohtaloihin jäävät aukot eivät ärsyttäneetkään minua vaan kiehtoivat lopulta paljon. Myös ironinen huumori osui ja upposi.

Tein vähän salapoliisintyötä (lue: googletin) ja otin selvää, onko kirjassa mainittuja henkilöitä ollut oikeasti olemassa. Ainakin Unkarissa toiminut SS-johtaja Kurt Becher on ollut todellinen henkilö, samoin hänen kanssaan neuvotteluja käynyt Rezső Kasztner. En halua spoilata Kasztneriin liittyen mitään, joten sanon vain sen, että verrattaessa Kasztnerin elämää esimerkiksi Oskar Schindlerin elämään, huomasin jotain hyvin häiritsevää ja epäreilua. Lukekaa sekä Hitlerin tytär ja Schindlerin lista, niin huomaatte. Tai vaikka Wikipedian artikkelit. 

Kaiken kaikkiaan Hitlerin tytär antaa paljon, jos siihen vain jaksaa panostaa.

Kirja on luettu myös Lukutuuliassa!

✩✩✩✩

Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär (Hitler lánya, 2009)
Suom. Outi Hassi
WSOY 2012, 336 s.

26.11.2012

Maanantain tunnustukset

Olen viime aikoina saanut muutamia tunnustuksia. Jokin aika sitten sain muistaakseni sekä Ireneltä että Katrilta A Blog With Substance -tunnustuksen, kiitos kovasti! En nyt vastaa siihen, koska sain saman tunnustuksen noin vuosi sitten. Sitten Anki heitti minulle Liebster Awardin, johon vastaan vain Ankin keksimien kysymysten puitteissa, sillä en osaa enää kertoa itsestäni mitään uutta :D Kiitos Anki! Tänään Jami puolestaan heitti minulle Sunshine Awardin, jossa on onneksi vain valmiiksi keksittyjä kysymyksiä! Kiitos Jami sinullekin.


Ensin vastaan Ankin esittämiin kysymyksiin:

1. Onko sinulla jotain intohimoa?
On, suklaa. Nimim. hetkessä syöty Pandan valkosuklaalevy. Intohimoni kohde on myös kirjat.
 
2. Kuunteletko musiikkia monipuolisesti vai vain tietty(j)ä genre(j)ä?
Sanoisin, että en mitenkään hirveän monipuolisesti, mutta en ole juuttunut vain tiettyihin genreihinkään. Jokin aika sitten kärsin aika vaikeasta musiikkiblokista, mutta nyt se on alkanut parantua.

3. Oletko optimisti vai pessimisti?
Tilanteesta riippuen molempia. Ennen olin paljon pessimistisempi mitä nykyään olen. Voin kuitenkin sanoa olevani nyt enemmän optimistisempi kuin pessimistisempi.

4. Oletko taikauskoinen tai uskovainen ylipäätään?
Määrittelisin itseni ehkä eniten agnostikoksi kaiken uskomisen suhteen. Uskon johonkin vasta kun itse näen tai koen sen tai saan siitä sellaisia minua miellyttäviä todisteita, jotka vakuuttavat minut. Vielä niin ei ole käynyt.

5. Mikä on vaikein asia, jonka olet tehnyt?
En muista kokeneeni elämässäni mitään niin vaikeaa asiaa, että se olisi se kaikkein vaikein.

6. Onko marraskuussa mitään hyvää?
Marraskuu on oikein hyvä kuukausi lukea Muumilaakson marraskuu! Mitään muuta hyvää siinä ei ole. On kylmää, sateista ja pimeää. Väsyttää koko ajan ja tentti- ja tehtäväsuma on hirveä.

7. Onko sinulla joitain epäsovinnaisia ja provosoivia mielipiteitä? Kerro!
Joskus oli, mutta nyt tajuan, että ne olivat ihan typeriä. En jaksa enää paasata yhtään mistään.

8. Oletko sinut itsesi kanssa (siis: mielen ja kehon kanssa)?
Ihan hyvin. Joidenkin asioiden kanssa en ole sinut, mutta ne ovat henkilökohtaisia asioitani.
 
9. Muuttaisitko itsessäsi mitään?
Muuttaisin.

10.  Kuka on kaunein ihminen, jonka tiedät ("kaunis" ei sitten koske pelkästään naisia!)
Huh, jos mennään julkkislinjalla, niin vastaan Cillian Murphyn
♥__

11. Mikä on kaunein laulu, jonka tiedät? Linkitä, jos voit.
Niitä on monta! Mutta yksi kaunis on Regina Spektorin Samson.

 
Sitten Jamin antaman Sunshine Awardin kysymykset:

1. Mistä unelmoit?
Juuri tällä hetkellä edes parista opiskelusta vapaasta päivästä. Matkasta Pariisiin ja Louvresta. Maisterin papereista (no ehkä kandin paperit ensin...). Uudesta sohvapöydästä. Omasta kirjastohuoneesta.

2. Kolme tärkeintä asiaa arjessasi?
Opiskeleminen (jotta pysyn järjissäni ja menen järjiltäni), rauhoittuminen kirjan kera edes kerran päivässä ja riittävä uni.

3. Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?
En ole matkustellut juuri missään, joten en osaa sanoa.

4. Elämäsi parhain saavutus?
Varmaankin se, että pääsin opiskelemaan sitä mitä halusinkin.

5. Suosikkiharrastuksesi?
Lukeminen ja kirjabloggaaminen! En mä muuta harrastakaan :D

6. Suosikkimusiikkisi?
Sydäntäni lähinnä on hardcore punk, josta suosikkejani ovat mm. Killing the Dream, Defeater, Rise Against ja Comeback Kid. Kuuntelen myös paljon "vaihtoehtoisia" naislaulajia, esimerkkeinä Lykke Li, Bat For Lashes, Birdy ja Regina Spektor. Pidän myös muutamasta metalcore-bändistä, kuten The Ghost Insidesta ja Darkest Hourista. Lisäksi kuuntelen myös vaihtoehtoisia mieslaulajia, kuten James Yuillia, Patrick Wolfia, Bon Iveria ja City and Colouria. Poppikin menee, pidän valtavasti esimerkiksi The Veronicasista, Anniesta ja Lenkasta. Pidän paljon myös Enter Shikarista, You Say Party! We Say Die!:sta, Nouvelle Vaguesta, Metricistä ja Alexisonfirestä. Okei, siinäpä tulikin oikeastaan ne kaikki tärkeimmät :D

Uhmaan vuosien epäonnea tai jotain enkä laita haasteita eteenpäin. Tästä ne kuitenkin ovat saatavissa. No, ainakin jälkimmäinen kokonaisuudessaan.  

23.11.2012

Listarakkautta: Kaikkien aikojen parhaimmat kirjat

Tänään The Broke and the Bookish -blogin Top Ten Tuesday -listoilta listattavaksi pääsee kymmenen kaikkien aikojen suosikkiani. Tulevista suosikeistani en vielä tiedä, mutta tähän mennessä luetuista kirjoista kymmenen parhaan joukkoon pääsivät seuraavat kirjat:

1. John Irving: Garpin maailma
Ensimmäinen lukemani Irvingin kirja ja edelleen se paras. Mielenkiintoisia hahmoja, päättömiä tapahtumia, mustaa huumoria... Tämä kirja on tehnyt minuun ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen.

2. Sarah Winman: When God Was a Rabbit
Kirjan lukemisesta ei ole kulunut puoltakaan vuotta, mutta uskalsin nostaa sen näin korkealle listalleni. Upean erilainen!

3. Claudie Gallay: Tyrskyt
Niin kaunista kerrontaa. Pitää hohtonsa loppuun saakka.

4. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Muumeista ehdoton suosikkini, vaikka Muumipappa ja meri onkin vielä lukematta. Niin herttainen ja hauska.

5. José Saramago: Kertomus sokeudesta
Kun luin tämän kirjan, oli niin hämmästynyt. Todella henkeäsalpaava.

6. Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
Suosikkirakkaustarinani, mutta pienellä tvistillä. Tämä itkettää.

7. Katja Kettu: Käti
Kotimaisen kirjallisuuden helmiä. Tulevaisuuden klassikko.

8. Cormac McCarthy: Tie
Isän ja pojan matka maailmassa, jossa on tapahtunut jotain katastrofaalista. Taidokas ja koskettava.

9. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
Koulumaailma ja mysteeri. Jos Harrisilta täytyisi suositella vain yhtä kirjaa, tämä on selvästi ylitse muiden.
  
10. Sarah Waters: Vieras kartanossa 
Viimeisestä paikasta top kymppiin kilpailtiin kovasti, mutta Watersin kirja tuli ensimmäisenä mieleeni. Tästä teoksesta alkoi rakkauteni hänen kirjojansa kohtaan. 

Huh, parhaimpia kirjoja on ihan liikaa! Mutta löytyykö listalta myös sinun suosikkejasi?

Sergei Lukjanenko: Yöpartio


Sergei Lukjanenkon Yöpartio on samannimisen viisiosaisen sarjan aloitusosa. Yöpartion päähahmo ja minäkertoja on moskovalainen Anton, keskivertoinen ja muutenkin hyvin tavallisen tyypin oloinen velho, joka kuuluu Muihin ja työskentelee Valon palvelijana Yöpartiossa. Yöpartion vastapainona maailmassa on myös Päiväpartio, joka koostuu Pimeyden palvelijoista. Näiden lisäksi on vielä tavalliset ihmiset, joilla ei ole harmainta hajuakaan partioiden olemassaolosta sekä Muihin kuuluvat, jotka eivät ole (vielä) valinneet puoliaan.

Partioiden tehtävänä on pitää Valo ja Pimeys tasapainossa. Kumpikaan ei saa päästä niskan päälle, vaikka sitä sitkeästi yritetäänkin molemmissa leireissä. Pimeydellä on taipumus käyttää tavallisia ihmisiä hyväkseen taistelussa vallasta, mutta Valo pyrkii suojelemaan kansalaisia. Tämä ei kuitenkaan ole ihan mutkatonta, sillä toisinaan Valonkin palvelijoiden on jouduttava joustamaan periaatteistaan jonkin suuremman hyvän vuoksi. Jako hyvään ja pahaan ei ole siis aivan selkeä. Se vain aluksi tuntuu selvältä Antonin, Valon palvelijan, näkökulmasta katsottuna. Mutta ei ihmekään, että Anton itsekin menee kirjan edetessä hämilleen omasta identiteetistään.

Kirja koostuu kolmesta erillisestä episodista, jotka kuitenkin ovat kronologisessa järjestyksessä. Tapahtumat vain ovat erit ja Valon ja Pimeyden salaisuuksia raotetaan tarinoiden kuluessa vähän kerrallaan. Aluksi kirjan idea vaikutti raikkaalta, etenkin sellaiselle, joka ei juuri spefiä lue. Mutta mitä pidemmälle kirjassa etenin, sitä enemmän tylsistyin. Kolme tarinaa muistuttivat minusta liikaa toisiaan eikä missään asiassa oikein edetty. Voi olla, että seuraavat neljä osaa tuovat tarinankulkuun jo vähän jotain uutta, mutta en taida ottaa sitä riskiä.

Pidin kyllä etenkin Antonin hahmosta, sillä hän on vain niin ihanan tavallinen. Ei mikään sankari, vaan todellakin varsin inhimillinen tyyppi. Pidin myös Lukjanenkon luomasta vaihtoehtoisesta maailmasta, Valosta ja Pimeydestä. Mutta se tärkein, itse tarina, lässähti eikä se enää oikein jaksanut kiinnostaa jostain kirjan puolivälistä lähtien. No, vanhojen juurtuneiden tapojeni mukaan luin kirjan kuitenkin loppuun, mutta eipä se odotettu pelastus tarinalle sieltä kuitenkaan tullut. Saan siis jälleen muistuttaa itseäni siitä, että kyllä sen kirjan voi jättää ihan huoletta kesken, jos siitä ei saa enää revittyä mitään irti.

Kirjasta on pidetty minua enemmän mm. seuraavissa blogeissa: Morren maailma, Jossun lukupäiväkirja, Elämää ja aspartaamia, Kirjamielellä ja Vinttikamarissa.


Sergei Lukjanenko: Yöpartio (Notšnoi Dozor, 1998)
Suom. Arto Konttinen
Into 2012, 414 s.