27.10.2012

Markus Jokikokko: Haarautuva puu


"Sulla on outo maku, sanon ja suljen hänet syliini paksun harmaan puun alla, jonka runko haarautuu kahdeksi latvaksi, kuin kaksi puuta olisi sulautunut yhdeksi. Olemme tämä puu, vaikka riitelemme usein. Juuremme ovat riippuvaisia toisistaan."

Markus Jokikokon Haarautuva puu on kertomus miehestä, joka ei löydä paikkaansa maailmassa. Mies, minä-kertoja, kertoo nuoruudestaan, että "Kiihotuin pornosta enemmän kun kuvittelin olevani nainen. En silti pitänyt miesten kehoista tai kasvoista. Todellisuudessa seksin ajatteleminen miehen kanssa kuvotti. En koskaan ihastunut poikiin, vaikka olin muuten viallinen. Halusin olla tyttöjen kanssa, mutta olla samanlainen, tuntea kosketuksen, katseen ja ihailun." Myöhemmin uusioperheen isänä hän kamppailee seksuaalisen identiteettinsä kanssa ja perhe-elämäkin alkaa hajoilla. Naisten vaatteet yllään hän löytää uuden maailman, johon tuntee sopivansa.

Oululaisen kustantamon Ivan Rotta & Co.:n julkaisema Haarautuva puu on Markus Jokikokon vahva esikoisteos. En muista aiemmin lukeneeni transsukupuolisuutta käsittelevää kirjaa, joten jo näistä lähtökohdista käsin Haarautuva puu vaikutti kiinnostavalta. Kirjailijan oululaisuus vaikutti myös kiinnostukseeni, sillä luen hyvin vähän täkäläistä kirjallisuutta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat myös Ouluun, vaikkei sitä sanota suoraan, mutta täällä asuva tunnistaa miljöön hetkessä.

Jokikokko kirjoittaa taitavasti lyhyin lausein ja kuvaa rehellisen rajusti transvestiitin ajatusmaailmaa ja kamppailua ympäristön asettamien roolien kanssa. Teos on paikoitellen pornografinen, mutta tyyli istuu siihen, sillä se tekee siitä realistisen. Mitään ei säästellä tai peitellä.

Haarautuva puu kuvaa hyvin seksuaali-identiteettiään etsivän miehen epävarmuutta ja toiveita. Mutkien kautta hän lopulta löytää itsensä, mutta vaakalaudalla ovat puoliso ja lapset. Haarautuuko puu lopullisesti?

Kokonaisuudessaan teos on tasaisen hyvä. En kokenut samastumisen tunteita, en hyppinyt riemusta, mutta pidin uudenlaisesta näkökulmasta, erilaisesta tarinasta. Pidin kielestä, sen arkisuudesta ja suorasukaisuudesta. Etenkin seksuaalisista vähemmistöistä kertovista kirjoista kiinnostuneille Jokikokon esikoisteos on ehdottoman suositeltava kirja.


Markus Jokikokko: Haarautuva puu
Ivan Rotta & Co. 2012, 140 s.  

11 kommenttia :

  1. Kiitos vinkistä, lukulistalle!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Sinulle on tunnustus blogissani! =D

    VastaaPoista
  4. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta hemmetti kun on koulu niin ei ehdi. Nyt nautiskelen puuduttavan kirjan ilahduttavasta feminismiartikkelista, voi että kaipaan useamman päivän lukulomaa (huom. ilman tenttikirjoja!).

    Hienoa, että joku bloggaa erilaisistakin kirjoista (no olipas klisee, mutta ymmärsit varmaan :D ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi tämä kirja ei ole paksu, joten ehkä onnistut saamaan sen johonkin väliin? :) Minulla oli viime keväänä aivan järkyttävä tenttikirjasuma, joten I feel you. Nyt on onneksi sellaisia kursseja, jotka suoritetaan lähinnä muilla tavoin, mutta ainakin yksi kirjatentti pitäisi tässä kuussa vielä tehdä...

      Heh, ymmärsin :D Ja tämä kirja oli todella erilaista verrattuna siihen mitä normaalisti luen, mutta yllätti myös positiivisesti.

      Poista
  5. Jos pääsee vain yli ajatuksen tasolla niistä pornografisista osista niin voi huomata että teos käsittelee hyvin inhimillisesti, mutta samalla riipivästi ihmisen tuskaa erilaisuudesta, yksinäisyydestä, erakonsieluisuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta johtuen.
    Teema on siis hyvin yleismaallinen eikä pidä kompastua luulemaan että kirja käsittelee vain transsukupuolisuutta. Mikä tahansa identiteettikriisi voisi olla kirjan aihe ja se vain tuo tietynlaisena välineenä julki niitä asioita joita ihminen kokee arjen keskellä kun kaikki ei ole niinkuin "pitäisi olla".
    Kirja on myös pienoisromaani ja helppolukuinen tekstin sujuvuuden myötä joten sitä ei kannata sivuuttaa sen vuoksi että se olisi liian raskas ja pitkä luettavaksi.
    Tietysti tämä kaikki sillä varauksella että olen hieman puolueellinen tulkitsija ollessani teoksen kirjoittajan henkilökohtainen ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista sinulle! Aivan totta, että kirjan voi lukea myös identiteettikriisistä kertovana teoksena, ei vain ja ainoastaan transsukupuolisuudesta kertovana. Ja vaikka suosittelin tätä erityisesti seksuaalisista vähemmistöistä kiinnostuneille, suosittelen tätä kovasti myös muille juuri edellä mainitusta asiasta johtuen. Pienessä kirjassa on paljon asiaa :)

      Poista
    2. Luin kirjan. Olen pettynyt; meni överiksi. Olen varmaan vanhanaikainen. Eihän mies-miehen kanssa ole luonnollista. Sanoohan sen järkikin. Kirjoittajan elämä vaikuttaa olevan tuskallista. Toivottavasti kirjoittaminen on helpottanut.

      Poista
    3. Kaikkia ei voi miellyttää. Kirjailijan elämästä en tiedä, mutta aivan hyvinvoivalta hän vaikutti tavatessani hänet eräs päivä :) Eikä kirjan tai sen päähenkilön maailma tarkoita automaattisesti kirjailijan maailmaa, joten arvailusi kirjailijan tuskaisesta elämästä on vähän hakuammuntaa.

      Poista