Julie Orringer: Näkymätön silta


Jo lokakuun alkupuolella aloitettu Julie Orringerin tiiliskivi on nyt ahmittu loppuun. Luin yli puolet kirjasta parin päivän sisällä, kiitos sen kuvioiden menemisen mielenkiintoisemmaksi ja perioditauon suoman ajan.

Näkymätön silta alkaa, kun nuori unkarinjuutalainen Andras Lévi matkustaa Budapestistä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria hänelle myönnetyn stipendin turvin. On vuosi 1937, Eurooppa on sodan partaalla eikä etenkään juutalaisten tilanne näytä valoisalta. Unkariin jäävät Andraksen kaksi veljeä ja vanhemmat, mutta pian Andras sopeutuu ja saa uusia ystäviä. Kohtalolla on sormensa pelissä, kun Andras tutustuu erään salaperäisen kirjeen kautta entiseen balettitanssijaan Klaraan ja ajautuu intohimoiseen rakkaussuhteeseen hänen kanssaan.

Sodan alkaminen kokoaa perheet taas yhteen, takaisin Unkariin. Mutta pian se repii ne taas erilleen, perheenjäsen kerrallaan. Vapaus vaihtuu työpalvelukseksi, ghetoiksi ja lopulta keskitys- ja tuhoamisleireiksi. Arviolta 5-7 miljoonaa Euroopan juutalaista tulee menehtymään. Miten Andras kokee kaiken tämän sodan keskellä kaukana kotoa? Riittääkö rakkaus pitämään jo aikuiseksi mieheksi varttuneen Andraksen järjissään? Uskaltaako tulevaisuutta edes ajatella?

Melkein vannoin viime kesänä pitäväni vähän taukoa toiseen maailmansotaan ja holokaustiin liittyvistä kirjoista. Luin silloin useamman aihepiiriin liittyvän teoksen ja tuli melkoinen ähky. En tiedä, ehkä se sitten meni jo ohi, sillä Näkymättömän sillan lukeminen ei takkuillut ollenkaan (paitsi alussa ajanpuutteen vuoksi). Ihastuin kovasti kirjan maailmaan, vaikkei toisen maailmansodan aikainen maailma mikään ihastuttava ollutkaan. Mutta ihastuin kirjan henkilöihin, Orringerin kieleen, Budapestiin ja 1930-luvun lopun Pariisin. Ihastuin etenkin raastavaan rakkaustarinaan ja kirjan läpi vellovaan kaihoisaan surumielisyyteen. 

Ehkä alitajuntaisesti aavistin, että tarvitsen tällaista kirjaa nyt, kirjaa, joka koskettaa monella tapaa. Lukeminen oli melkoista vuoristorataa, sillä pääsin niin lähelle kirjan henkilöitä. Ilon ja toivon tunteet vaihtuivat suruun ja epäuskoon vähän väliä. Kirjan keskeisiä teemoja ovat rakkaus, veljeys ja sota. Suuria asioita, mutta Orringer kietoo tarinansa niiden ympärille taitavasti ja rehellisesti. Ehkei veljeys kuitenkaan korostu niin paljon kuin kaksi muuta, mutta se kuitenkinkyy Andraksen elämässä koko ajan.

Näkymätön silta on kirjoitettu kokonaan Andraksen näkökulmasta. Yli 700-sivuinen romaani ei kuitenkaan käy pitkästyttäväksi vain yhden henkilön silmin katsottuna, sillä päähenkilö kasvaa ja kehittyy läpi kirjan. Kaikennielevä rakkaus ja etenkin yhä kovemmaksi käyvä sota kasvattavat pojasta miehen muutamassa vuodessa. On pakko kasvaa ja on pakko yrittää säilyä hengissä.

Pienen miinuksen annan kirjan hitaanlaiselle alulle. Tai ehkei se sinällään ollut hidas, vaan tuntemus johtuu silloisesta omasta hitaasta lukutahdistani. Kuitenkin äsin tarinaan kunnolla sisään vasta kun aloin lukea sitä pidemmissä pätkissä ja henkilöt tulivat läheisimmiksi. Noin kirjan puolivälistä lähtien tarinasta muodostui kaikenlaisten tapahtumien vuoksi myös vetävämpi. Mutta nautin kirjasta paljon ja olen iloinen, että luin sen. Olin suuren rakkaustarinan tarpeessa ja Näkymätön silta todella sisälsi sellaisen.

Kahdeksastoista luettu teos TBR 100 -listaltani.

Näkymätöntä siltaa on luettu kirjablogeissa paljon. Tässä linkkejä vain murto-osaan arvioista: Lukuisat kissanpäivät, Luettua, Rakkaudesta kirjoihin, Nenä kirjassa, Kolmas linja ja Kirjojen parissa.

✩✩

Julie Orringer: Näkymätön silta (The Invisible Bridge, 2010)
Suom. Kristiina Savikurki
Otava 2011, 765 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , ,