24.10.2012

Julie Orringer: Näkymätön silta


Jo lokakuun alkupuolella aloitettu Julie Orringerin tiiliskivi on nyt ahmittu loppuun. Luin yli puolet kirjasta parin päivän sisällä, kiitos sen kuvioiden menemisen mielenkiintoisemmaksi ja perioditauon suoman ajan.

Näkymätön silta alkaa, kun nuori unkarinjuutalainen Andras Lévi matkustaa Budapestistä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria hänelle myönnetyn stipendin turvin. On vuosi 1937, Eurooppa on sodan partaalla eikä etenkään juutalaisten tilanne näytä valoisalta. Unkariin jäävät Andraksen kaksi veljeä ja vanhemmat, mutta pian Andras sopeutuu ja saa uusia ystäviä. Kohtalolla on sormensa pelissä, kun Andras tutustuu erään salaperäisen kirjeen kautta entiseen balettitanssijaan Klaraan ja ajautuu intohimoiseen rakkaussuhteeseen hänen kanssaan.

Sodan alkaminen kokoaa perheet taas yhteen, takaisin Unkariin. Mutta pian se repii ne taas erilleen, perheenjäsen kerrallaan. Vapaus vaihtuu työpalvelukseksi, ghetoiksi ja lopulta keskitys- ja tuhoamisleireiksi. Arviolta 5-7 miljoonaa Euroopan juutalaista tulee menehtymään. Miten Andras kokee kaiken tämän sodan keskellä kaukana kotoa? Riittääkö rakkaus pitämään jo aikuiseksi mieheksi varttuneen Andraksen järjissään? Uskaltaako tulevaisuutta edes ajatella?

Melkein vannoin viime kesänä pitäväni vähän taukoa toiseen maailmansotaan ja holokaustiin liittyvistä kirjoista. Luin silloin useamman aihepiiriin liittyvän teoksen ja tuli melkoinen ähky. En tiedä, ehkä se sitten meni jo ohi, sillä Näkymättömän sillan lukeminen ei takkuillut ollenkaan (paitsi alussa ajanpuutteen vuoksi). Ihastuin kovasti kirjan maailmaan, vaikkei toisen maailmansodan aikainen maailma mikään ihastuttava ollutkaan. Mutta ihastuin kirjan henkilöihin, Orringerin kieleen, Budapestiin ja 1930-luvun lopun Pariisin. Ihastuin etenkin raastavaan rakkaustarinaan ja kirjan läpi vellovaan kaihoisaan surumielisyyteen. 

Ehkä alitajuntaisesti aavistin, että tarvitsen tällaista kirjaa nyt, kirjaa, joka koskettaa monella tapaa. Lukeminen oli melkoista vuoristorataa, sillä pääsin niin lähelle kirjan henkilöitä. Ilon ja toivon tunteet vaihtuivat suruun ja epäuskoon vähän väliä. Kirjan keskeisiä teemoja ovat rakkaus, veljeys ja sota. Suuria asioita, mutta Orringer kietoo tarinansa niiden ympärille taitavasti ja rehellisesti. Ehkei veljeys kuitenkaan korostu niin paljon kuin kaksi muuta, mutta se kuitenkinkyy Andraksen elämässä koko ajan.

Näkymätön silta on kirjoitettu kokonaan Andraksen näkökulmasta. Yli 700-sivuinen romaani ei kuitenkaan käy pitkästyttäväksi vain yhden henkilön silmin katsottuna, sillä päähenkilö kasvaa ja kehittyy läpi kirjan. Kaikennielevä rakkaus ja etenkin yhä kovemmaksi käyvä sota kasvattavat pojasta miehen muutamassa vuodessa. On pakko kasvaa ja on pakko yrittää säilyä hengissä.

Pienen miinuksen annan kirjan hitaanlaiselle alulle. Tai ehkei se sinällään ollut hidas, vaan tuntemus johtuu silloisesta omasta hitaasta lukutahdistani. Kuitenkin äsin tarinaan kunnolla sisään vasta kun aloin lukea sitä pidemmissä pätkissä ja henkilöt tulivat läheisimmiksi. Noin kirjan puolivälistä lähtien tarinasta muodostui kaikenlaisten tapahtumien vuoksi myös vetävämpi. Mutta nautin kirjasta paljon ja olen iloinen, että luin sen. Olin suuren rakkaustarinan tarpeessa ja Näkymätön silta todella sisälsi sellaisen.

Kahdeksastoista luettu teos TBR 100 -listaltani.

Näkymätöntä siltaa on luettu kirjablogeissa paljon. Tässä linkkejä vain murto-osaan arvioista: Lukuisat kissanpäivät, Luettua, Rakkaudesta kirjoihin, Nenä kirjassa, Kolmas linja ja Kirjojen parissa.

✩✩

Julie Orringer: Näkymätön silta (The Invisible Bridge, 2010)
Suom. Kristiina Savikurki
Otava 2011, 765 s.

14 kommenttia :

  1. Ooooh, ihanaa että tykkäsit! Tämä on vaan niin upea kirja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kirja todella :) Usein en oikein jaksa lukea näin paksuja tiiliskiviä, väsähdän kesken kaiken ja loppu tulee joskus luettua vähän hampaat irvessä, mutta tämän kirjan parissa siitä fiilistä ei ollut.

      Poista
  2. Laura, tämä kirja on kyllä ollut niin pidetty, että kommentteja on paljon ja vain puoltavia. Olen saanut kirjasta jopa sähköpostiviestejä ja kiitoksia kirjavinkistä, mikä ei ole ihan joka viikkoista.

    Lukisin mieluusti Orringeria enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä ovat varmaan kaikki kirjabloggaajat pitäneet :) Luulen, että kirjan suuret teemat sopivat moneen makuun.

      Minäkin lukisin mieluusti lisää, toivottavasti hänellä on uusi kirja kirjoittautumassa :)

      Poista
  3. Tätä ovat tosiaan kaikki kehuneet. :) Minä en ole vieläkään innostunut tarpeeksi, mutta koko ajan enemmän ja enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä luultavasti vaatii aikansa ja paikkansa. Jospa se oikea hetki vielä sieltä tulee :)

      Poista
  4. Laura, muistan edelleen kirjan tunnelman! Rakastuin teokseen täyttä päätä! Yleensä suhtaudun vähän epäillen tällaisiin paksukaisiin, mutta tämä todella imaisi maailmaansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla, että tämä on ollut sinulle niin rakas kirja! Minäkin mielummin luen sellaisia 300-400 sivuisia kirjoja, kun tiiliskivet vievät aina oman aikansa ja ovat usein aika hitaita käynnistymään, mutta tässä sivujen määrällä ei tuntunut olevan väliä :)

      Poista
  5. Hauska lukea, että pidit tästä! Itselläni odottaa vielä lukuvuoroa tämä, mutta uskonpa itsekin tästä pitäväni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin vähän uumoilla, että pidät :)

      Poista
  6. Luin tämän kesällä ja tykkäsin silloin ja toki vieläkin, tosin pienin varauksin. Andras oli musta rasittavuuteen asti kunnollinen ja tunnollinen. Muistelisin myös alkuun tuskailleeni hidasta käynnistymistä - lukemiseni eteni vähän samaan tahtiin kuin sinulla. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kuitenkin. Juonikuviot muistan vielä muutaman kuukauden jälkeenkin elävästi. Luin Näkymättömän sillan eeppisen tarinankuljetuksen kaipuuseen ja siihen se osui täydellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin Andraksesta, mutta totta, hän oli ehkä hieman liian tunnollinen ja siloteltu hahmo. Ja tässä todella oli tarina, suuri tarina. Hyvin mukaansatempaava teos, etenkin loppupäästä :)

      Poista
  7. Jo pelkästään kannen ihana väritys ja kaunis lamppu houkuttavat lukemaan... Kyllä minäkin tähän vielä tartun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on kaunis :) Suosittelen tätä kovasti, etenkin eeppien tarinankuljetuksen kaipuuseen, kuten Sonja tuossa edellä osuvasti sanoi!

      Poista