31.10.2012

Lokakuussa luettua


Ennustin lukevani lokakuussa vain yhden kirjan, mutta luinkin sitten lopulta kolme:

Julie Orringer: Näkymätön silta
Markus Jokikokko: Haarautuva puu

Melko laihaksi saaliiksi siis jäi, mutta kaikki kolme olivat oikein hyviä lukuelämyksiä. Näkymätön silta ja The Complete Winnie-the-Pooh olivat sellaisia, joista tiesin jo etukäteen pitäväni, mutta Haarautuva puu oli kuukauden yllättäjä, sillä minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä. Pidin kirjasta ja se oli erilaista mitä normaalisti luen, virkistävää. Kuukauden parhaan kirjan titteli menee kuitenkin Näkymättömälle sillalle, joka piti sisällään Suuren Tarinan.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 1221, keskiarvoksi tästä saadaan 407 sivua per kirja.

A. A. Milne: The Complete Winnie-the-Pooh

En löytänyt samaa kantta kuin omassani on, mutta nämä ne vasta kauniita ovat

Olen tänä syksynä lukenut useammankin lasten- tai nuortenkirjan, mutta ainakin yksi vielä maistui. En ole lukenut sitten heinäkuun mitään englanniksi ja sillä perusteella tämä kaksi A. A. Milnen Nalle Puh -klassikkoa (Winnie-the-Pooh ja The House at Pooh Corner) yksissä kansissa sisältävä painos valikoitui luettavakseni.

Jo pienenä pidin kovasti Nalle Puhista, mutta yhtäkään Milnen Nalle Puh -kirjaa en ole aiemmin lukenut. Lapsena katsoin lähinnä kirjoihin perustuvaa animaatiosarjaa. Hahmoista suosikkini olivat ujo ja arka Nasu sekä Ihaa, tuo kirjallisuuden kenties pessimistisin hahmo. Huomasin edelleen pitäväni näistä hahmoista eniten, jopa samastuvani niihin. En kylläkään ole (enää) erityisen arka tai ujo enkä pessimistinenkään, mutta tietyissä tilanteissa koen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta Nasun ja Ihaan kanssa.

The Complete Winnie-the-Pooh sisältää siis kaksi erillistä kirjaa, jotka puolestaan sisältävät lyhyitä, hauskoja tarinoita Puolen hehtaarin metsästä ja siellä asuvien hahmojen seikkailuista aina Möhköfantin metsästyksestä ja pohjoisnavalle suuntautuvasta tutkimusretkestä lähtien. Painoksen kauniin ja tunnelmallisen alkuperäiskuvituksen on taiteillut E. H. Shepard.

Luin kirjan kansien sisältämät tarinat putkeen, mutta nyt ajateltuna ne olisivat toimineet paremmin pieninä annoksina nautittuina. Etenkin toisen kirjan kohdalla ne alkoivat hieman toistaa samaa kaavaa, vaikka yhä herttaisia olivatkin.

Lainaus tarinasta "In which Eeyore has a birthday and gets two presents", missä Piglet on matkalla Eeyoren luokse lahjansa, sinisen ilmapallon, kanssa. Kiirehtiessään perille Piglet kuitenkin kompastuu ja kaatuu pallon päälle, joka poksahtaa rikki:

"Piglet lay there, wondering what had happened. At first he thought that the whole world had blown up; and then he thought that perhaps only the Forest part of it had; and then he thought that perhaps only he had, and he was now alone in the moon or somewhere, and would never see Christopher Robin or Pooh or Eeyore again. And then he thought, 'Well, even if I'm in the moon, I needn't be face downwards all the time,' se he got cautiously up and looked about him.
He was still in the Forest!
'Well, that's funny,' he thought. 'I wonder what that bang was. I couldn't have made such a noise just falling down. And where's my balloon? And what's that small piece of damp rag doing?'
It was the balloon!
'Oh dear!' said Piglet. 'Oh, dear, oh, dearie, dearie, dear!'"

Yhdeksästoista luettu teos TBR 100 -listaltani. 

✩✩✩✩

A. A. Milne: The Complete Winnie-the-Pooh
Dean & Son 2009, 316 s.      

27.10.2012

Markus Jokikokko: Haarautuva puu


"Sulla on outo maku, sanon ja suljen hänet syliini paksun harmaan puun alla, jonka runko haarautuu kahdeksi latvaksi, kuin kaksi puuta olisi sulautunut yhdeksi. Olemme tämä puu, vaikka riitelemme usein. Juuremme ovat riippuvaisia toisistaan."

Markus Jokikokon Haarautuva puu on kertomus miehestä, joka ei löydä paikkaansa maailmassa. Mies, minä-kertoja, kertoo nuoruudestaan, että "Kiihotuin pornosta enemmän kun kuvittelin olevani nainen. En silti pitänyt miesten kehoista tai kasvoista. Todellisuudessa seksin ajatteleminen miehen kanssa kuvotti. En koskaan ihastunut poikiin, vaikka olin muuten viallinen. Halusin olla tyttöjen kanssa, mutta olla samanlainen, tuntea kosketuksen, katseen ja ihailun." Myöhemmin uusioperheen isänä hän kamppailee seksuaalisen identiteettinsä kanssa ja perhe-elämäkin alkaa hajoilla. Naisten vaatteet yllään hän löytää uuden maailman, johon tuntee sopivansa.

Oululaisen kustantamon Ivan Rotta & Co.:n julkaisema Haarautuva puu on Markus Jokikokon vahva esikoisteos. En muista aiemmin lukeneeni transsukupuolisuutta käsittelevää kirjaa, joten jo näistä lähtökohdista käsin Haarautuva puu vaikutti kiinnostavalta. Kirjailijan oululaisuus vaikutti myös kiinnostukseeni, sillä luen hyvin vähän täkäläistä kirjallisuutta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat myös Ouluun, vaikkei sitä sanota suoraan, mutta täällä asuva tunnistaa miljöön hetkessä.

Jokikokko kirjoittaa taitavasti lyhyin lausein ja kuvaa rehellisen rajusti transvestiitin ajatusmaailmaa ja kamppailua ympäristön asettamien roolien kanssa. Teos on paikoitellen pornografinen, mutta tyyli istuu siihen, sillä se tekee siitä realistisen. Mitään ei säästellä tai peitellä.

Haarautuva puu kuvaa hyvin seksuaali-identiteettiään etsivän miehen epävarmuutta ja toiveita. Mutkien kautta hän lopulta löytää itsensä, mutta vaakalaudalla ovat puoliso ja lapset. Haarautuuko puu lopullisesti?

Kokonaisuudessaan teos on tasaisen hyvä. En kokenut samastumisen tunteita, en hyppinyt riemusta, mutta pidin uudenlaisesta näkökulmasta, erilaisesta tarinasta. Pidin kielestä, sen arkisuudesta ja suorasukaisuudesta. Etenkin seksuaalisista vähemmistöistä kertovista kirjoista kiinnostuneille Jokikokon esikoisteos on ehdottoman suositeltava kirja.


Markus Jokikokko: Haarautuva puu
Ivan Rotta & Co. 2012, 140 s.  

26.10.2012

Listarakkautta: Mitä kirjoja ottaisin mukaan autiolle saarelle


Perjantainen listarakkaus jatkuu jälleen. Kysymyksessä on siis The Broke and the Bookish -blogista peräisin oleva Top Ten Tuesday -listaus. Nyt listaan kymmenen kirjaa, jotka ottaisin mukaan autiolle saarelle.

1. Sarah Winman: When God Was a Rabbit 
Luin tämän kirjan vasta viime heinäkuussa, mutta haluaisin jo nyt lukea sen uudestaan! Luulen, että tähän kirjaan en kyllästyisi kovin äkkiä, joten se kestäisi useitakin lukukertoja autiolla saarella.

2. John Irving: Garpin maailma
Garpin maailma on yksi suosikkikirjoistani ikinä ja ihan vain senkin vuoksi se täytyisi saada mukaan. Kirja on sellainen, josta varmasti löytää aina uusia puolia jokaisella lukukerralla.

3. Claudie Gallay: Tyrskyt
Autiolle saarelle olisi pakko ottaa mukaan jotain meriaiheista, vaikkei ilmasto siellä olisikaan samanlainen kuin Ranskan länsirannikolla.

4. Katja Kettu: Kätilö
Autiolla saarella täytyisi olla mukana myös jotain kotimaista. Kätilö on yksi hienoimmista kotimaisista romaaneista joita olen lukenut.

5. Sylvia Plath: Lasikellon alla
Yksi niistä suosikeistani, jotka haluaisin lukea uudelleen. Kirja sopii yksinäisiin hetkiin.

6. Mary Ann Shaffer, Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Mukaan täytyisi ottaa tietenkin myös jotain kevyempää. Tämä ihana kirja täyttää sen tehtävän hyvin. Lisäksi kirjassa ollaan myös saaressa.

7. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Muumipapan urotyöt on suosikkini Janssonin muumikirjoista. Se antaa minulle rohkeutta.
 
8. Mark Z. Danielewski: House of Leaves
Listan ainoa kaunokirjallisuuden edustaja, jota en ole lukenut. Tilasin kirjan vastikään poikaystävälleni lahjaksi ja se kiinnostaa myös minua. Kirja vaikuttaa sen verran oudolta niin tarinansa kuin tekstin asettelunsakin puolesta, että autiolla saarella minulla ainakin olisi aikaa perehtyä siihen.  

9. Hugh Honour, John Fleming: Maailman taiteen historia
Jos selviytyisin hengissä pois autiolta saarelta, tämän tiiliskiven ansiosta varmasti pääsisin taidehistorian tentin läpi parhain mahdollisin arvosanoin :D
 
10. Yann Martel: Piin elämä
Kirja ei ole suosikkejani, mutta oppisin siitä selviytymistaitoja.

Mitä kirjoja sinä ottaisit mukaan autiolle saarelle?  

24.10.2012

Julie Orringer: Näkymätön silta


Jo lokakuun alkupuolella aloitettu Julie Orringerin tiiliskivi on nyt ahmittu loppuun. Luin yli puolet kirjasta parin päivän sisällä, kiitos sen kuvioiden menemisen mielenkiintoisemmaksi ja perioditauon suoman ajan.

Näkymätön silta alkaa, kun nuori unkarinjuutalainen Andras Lévi matkustaa Budapestistä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria hänelle myönnetyn stipendin turvin. On vuosi 1937, Eurooppa on sodan partaalla eikä etenkään juutalaisten tilanne näytä valoisalta. Unkariin jäävät Andraksen kaksi veljeä ja vanhemmat, mutta pian Andras sopeutuu ja saa uusia ystäviä. Kohtalolla on sormensa pelissä, kun Andras tutustuu erään salaperäisen kirjeen kautta entiseen balettitanssijaan Klaraan ja ajautuu intohimoiseen rakkaussuhteeseen hänen kanssaan.

Sodan alkaminen kokoaa perheet taas yhteen, takaisin Unkariin. Mutta pian se repii ne taas erilleen, perheenjäsen kerrallaan. Vapaus vaihtuu työpalvelukseksi, ghetoiksi ja lopulta keskitys- ja tuhoamisleireiksi. Arviolta 5-7 miljoonaa Euroopan juutalaista tulee menehtymään. Miten Andras kokee kaiken tämän sodan keskellä kaukana kotoa? Riittääkö rakkaus pitämään jo aikuiseksi mieheksi varttuneen Andraksen järjissään? Uskaltaako tulevaisuutta edes ajatella?

Melkein vannoin viime kesänä pitäväni vähän taukoa toiseen maailmansotaan ja holokaustiin liittyvistä kirjoista. Luin silloin useamman aihepiiriin liittyvän teoksen ja tuli melkoinen ähky. En tiedä, ehkä se sitten meni jo ohi, sillä Näkymättömän sillan lukeminen ei takkuillut ollenkaan (paitsi alussa ajanpuutteen vuoksi). Ihastuin kovasti kirjan maailmaan, vaikkei toisen maailmansodan aikainen maailma mikään ihastuttava ollutkaan. Mutta ihastuin kirjan henkilöihin, Orringerin kieleen, Budapestiin ja 1930-luvun lopun Pariisin. Ihastuin etenkin raastavaan rakkaustarinaan ja kirjan läpi vellovaan kaihoisaan surumielisyyteen. 

Ehkä alitajuntaisesti aavistin, että tarvitsen tällaista kirjaa nyt, kirjaa, joka koskettaa monella tapaa. Lukeminen oli melkoista vuoristorataa, sillä pääsin niin lähelle kirjan henkilöitä. Ilon ja toivon tunteet vaihtuivat suruun ja epäuskoon vähän väliä. Kirjan keskeisiä teemoja ovat rakkaus, veljeys ja sota. Suuria asioita, mutta Orringer kietoo tarinansa niiden ympärille taitavasti ja rehellisesti. Ehkei veljeys kuitenkaan korostu niin paljon kuin kaksi muuta, mutta se kuitenkinkyy Andraksen elämässä koko ajan.

Näkymätön silta on kirjoitettu kokonaan Andraksen näkökulmasta. Yli 700-sivuinen romaani ei kuitenkaan käy pitkästyttäväksi vain yhden henkilön silmin katsottuna, sillä päähenkilö kasvaa ja kehittyy läpi kirjan. Kaikennielevä rakkaus ja etenkin yhä kovemmaksi käyvä sota kasvattavat pojasta miehen muutamassa vuodessa. On pakko kasvaa ja on pakko yrittää säilyä hengissä.

Pienen miinuksen annan kirjan hitaanlaiselle alulle. Tai ehkei se sinällään ollut hidas, vaan tuntemus johtuu silloisesta omasta hitaasta lukutahdistani. Kuitenkin äsin tarinaan kunnolla sisään vasta kun aloin lukea sitä pidemmissä pätkissä ja henkilöt tulivat läheisimmiksi. Noin kirjan puolivälistä lähtien tarinasta muodostui kaikenlaisten tapahtumien vuoksi myös vetävämpi. Mutta nautin kirjasta paljon ja olen iloinen, että luin sen. Olin suuren rakkaustarinan tarpeessa ja Näkymätön silta todella sisälsi sellaisen.

Kahdeksastoista luettu teos TBR 100 -listaltani.

Näkymätöntä siltaa on luettu kirjablogeissa paljon. Tässä linkkejä vain murto-osaan arvioista: Lukuisat kissanpäivät, Luettua, Rakkaudesta kirjoihin, Nenä kirjassa, Kolmas linja ja Kirjojen parissa.

✩✩

Julie Orringer: Näkymätön silta (The Invisible Bridge, 2010)
Suom. Kristiina Savikurki
Otava 2011, 765 s.

21.10.2012

2 vuotta

Lukuisa täytti 14. lokakuuta tasan kaksi vuotta! Tänään syötiinkin sitten kakkua sen kunniaksi (no ei, oikeasti sitä syötiin poikaystävän huomisten synttäreiden kunniaksi, kun kaverit pääsivät tänään paremmin käymään). Vuosi sitten tuntui siltä, että vastahan minä tämän blogin perustin. Siltä tuntuu myös nyt.

Kuluneen kahden vuoden aikana bloggaaminen on aina ollut yhtä kivaa. Ennen blogini ensimmäistä syntymäpäivää aloin opiskella, mikä on sikäli vaikuttanut bloggaamiseen, ettei kaunokirjallisuuden lukemiselle ole enää yhtä paljon aikaa kuin joskus ennen. Se harmittaa, mutta minkäs teet. Opiskelu on tällä hetkellä työtäni, joten lukeminen ja bloggaaminen jäävät auttamatta toiselle sijalle, vaikka ne ovatkin rakkaita harrastuksiani.

Kahden vuoden aikana kirjablogimaailma on kasvanut melko paljon. Ihanaa, että meitä kirjabloggaajia on enemmän kuin ennen, mutta enää en ehdi kommentoida muiden kirjoituksia niin paljon kuin haluaisin. Mutta yhteisöllisyys täällä on ihan mahtava juttu, sillä kirjoista keskusteleminen samanhenkisten ihmisten kanssa on ihanaa.

Ajattelin synttäreiden kunniaksi vilkaista hieman blogini tilastoja näiden kahden vuoden ajalta. Tosin otin Google Analyticsin käyttöön noin puolen vuoden bloggaamisen jälkeen, joten ihan paikkansapitävät sen tarjoamat tilastot eivät ole.

Blogissani on vierailtu huhtikuusta 2011 lähtien yli 50 000 kertaa. Bloggerin kautta seuraajia on tällä hetkellä 136, se on jo monta ihmistä! Kahden vuoden aikana olen kirjoittanut 214 kirjoitusta, suurin osa niistä on kirja-arvioita. Tuotteliain tunnun olevan kesäisin, jolloin onkin eniten aikaa lukea.

Kymmenen katsotuinta tekstiäni (Google Analyticsin mukaan) ovat:

Kymmenen yleisintä hakusanaa (Google Analyticsin mukaan), joilla blogiini on tultu, ovat:
  • lukuisa
  • riikka pulkkinen totta
  • muumilaakson marraskuu
  • kirjablogi
  • riikka pulkkinen
  • muumipapan urotyöt
  • muumit
  • sadan vuoden yksinäisyys
  • peter franzen tumman veden päällä
  • annan nuoruusvuodet

Kotimaiset kirjat ja muumit jyräävät siis (edelleen).

Huvittavilla hakusanoilla on myös silloin tällöin tultu tänne sitten viime katsauksen. Niitä ovat olleet muun muassa muumit huumeet, komeimmat näyttelijät, naisiin menevä, "vain runkataan" vain ei mitään muuta sohvalla tarina, apua apua, bloggari juoru, eroottiset kasvonpiirteet, haluaisiko joku kirjoittaa esseeni minun puolestani?, hyviä kirjoja miehelle luettavaksi ja kaiken kukkuraksi muumi persereikä

Mistä näitä oikein tulee?! Tähän ihmettelyyn on hyvä lopettaa. Mukavaa ensi viikkoa!