7.9.2012

Jenni Linturi: Isänmaan tähden


Jenni Linturin esikoisteos Isänmaan tähden oli viime vuonna Finlandia-ehdokkaana ja osaltaan se vaikutti päätökseeni lukea se jossain vaiheessa. Siihen vaikutti myös toinen viime vuonna julkaistu nuoren naisen kirjoittama ei mikään perinteinen sotakuvaus, Katja Ketun Kätilö. Pidin Kätilöstä hurjasti, ehkä pitäisin Linturinkin kirjasta?

Isänmaan tähden -romaanissa vuorotellaan kahden ajan välillä, 1940-luvulla ja nykyisyydessä. Päähenkilö on Antti, joka on nuorena miehenä jatkosodan kynnyksellä värväytynyt natsi-Saksan SS-Waffen-joukkoihin. Antti haaveilee sankaruudesta ja kunniamerkeistä, mutta sota Saksassa onkin jotain aivan muuta. Nykyisyyden Antti potee muistisairautta, joka sekoittaa nykyisyyden ja sotavuosien muistot keskenään. Vuosikymmeniä visusti muistin perukoille työnnetyt asiat palaavat ja perheenjäsenetkin sekoittuvat aikoja sitten kuolleisiin aseveljiin. Mitä sellaista sodassa tapahtui, että Antti on halunnut siitä vaieta? Oliko sota isänmaan arvoista?

Linturi tarttuu rohkeasti kirjassaan aina viime vuosiin asti tabuna pidettyyn aiheeseen. Hän osaa tunkeutua hyvin niin muistisairaan vanhuksen kuin nuoren, vieraalla maalla sotivan miehen mieleen. Koin kaiken hyvin uskottavana ja ehkä Linturi onkin ammentanut inspiraatiota jostain tosipohjaisesta tarinasta tai dokumentista.

Mutta. En oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla sisään tarinaan. Linturin kerronta on minun makuuni liian epäselvää ja runollista. Siinä on liikaa vaikealta tuntuvia kielikuvia. Se on lyhyttä ja ytimekästä, mutta välillä liiankin ytimekästä. Tuntuu, että lukijan täytyy lukea liian paljon rivien väleistä, että tapahtumakulku tulee ymmärretyksi. Pidin kyllä muuten kielestä, etenkin sanavalinnoista, mutta tarina jäi hirveän epäselväksi. Tiedän tosin, että olen enemmän suoraviivaisemman kerronnan ystävä ja haluan olla suurimman osan ajasta perillä siitä mitä tarinassa tapahtuu. Aukkoja sopii mielestäni jättää lähinnä tarinan loppuun.

Eikä epäselvyydessä ollut kyse pelkästään vanhan, muistisairaan Antin ajatuksista. Ymmärrän, että ne ajatukset varmasti ovatkin epäselviä, mutta myös sota-ajan ja sodan jälkeisen ajan Antin ajatukset sekä yleensä tapahtumat on kirjoitettu vaikeaselkoisesti. Se, etten aina ymmärtänyt, saattoi tietysti johtua myös tämän hetkisistä olosuhteistani, koska olen ollut hieman kipeänä ja stressaantunut jo valmiiksi syksyn opinnoistani. Mutta lyön vetoa sen puolesta, että en vain oikein ymmärtänyt.

Linturin esikoisen aihe on hyvin kiinnostava, mutta toteutukselle en syttynyt. Minulle tuli tästä lukukokemuksena ajatellen mieleen Riikka Pulkkisen Totta, jossa kyllästyin liian kauniiseen kieleen. Sitä samaa oli tässäkin kirjassa, mutta hieman eri tavalla. Onneksi kirja oli kuitenkin lyhyt, vaikka sain silti kulutettua siihen monta päivää.

Kuudestoista luettu teos TBR 100 -listaltani.



Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Teos 2011, 233 s.

7 kommenttia :

  1. Harmi ettet pitänyt tästä. Minä ihastuin juuri nimenomaan tuohon runolliseen kieleen, vaikka ehkä vähän sekava se oli. Toisaalta varmasti tuntuu todella erilaiselta lukea tämä Kätilön vaikuttavan kerronnan jälkeen, koska niiden aihe on samankaltainen. Minun kokemukseeni varmasti vaikutti sekin, että luin tämän siinä samassa syssyssä muiden finlandiaehdokaskirjojen ja niihin verrattuna tämä oli suorastaan helppo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, oli Kätilössäkin oma, erikoinen kielensä, mutta se oli kuitenkin selkeämpää. Tämän kanssa taas en välillä millään meinannut pysyä kärryillä. Vaikeaselkoisuus on usein juuri suomalaisten kirjojen ongelma, siis omalla kohdallani, kun kieli on paljon leikittelevämpää kuin käännöskirjallisuudessa. Taidan tosiaan olla selkokielisempien kirjojen ystävä :)

      Ääk, saapa nähdä uskallanko lukea muita viime vuoden Finlandia-ehdokkaita :D

      Poista
  2. Linturin kirja on mielestäni hieno, mutta paikoin ehkä liiankin virheetön - teksti ei nouse eloon, vaikka sen taitavuus onkin ihailtavaa. Myös aihepiirivalinta on onnistunut.

    Luin itse nyt tällä viikolla Heidi Köngäksen Dora, Doran, jossa on natseja (Albert Speer) Lapissa. Jotenkin tuo kirja rinnastuu mielessäni osin tähän ja osin Kätilöön, mutta minuun Köngäs vetosi parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihepiiri todella on kiinnostava ja olisin pitänyt kirjasta paljon enemmän kielellisesti selkeämpänä.

      Köngäksen kirja kuulostaa mielenkiintoiselta! Voisin sen joskus lukea, kun kerta muistuttaa Kätilöäkin. Jos muistuttaisi pelkästään tätä Linturin kirjaa, niin ei kiitos enää :D

      Poista
  3. Sinulla on hyvä vauhti TBR100 -listan lukemisessa :)

    Linturin kirja kiinnostaa, mutta Ketun Kätilö vielä enemmän -se odottaa hyllyssä sopivaa lukuhetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hämmästelin sitä itsekin tässä eräs päivä! Mutta nyt ei olekaan tullut tartuttua uutuuksiin niin hanakasti kuin ensin kuvittelin. Pääsenköhän viidennekseen asti vuoden loppuun mennessä, saapa nähdä :)

      Linturin ja Ketun kirjoista suosittelisin toki paljon enemmän Kettua ;) Vuoteni parhaimpia kirjoja ja varmasti paras kotimainen!

      Poista
  4. Tämän kirjan kiinnostavuus nousi vielä melkoisesti, kun työkaverini kertoi isosedästään, joka oli taistellut kyseisessä SS-Waffenissa!

    VastaaPoista