Yann Martel: Piin elämä


Yann Martelin Piin elämä tulee valkokankaille tämän vuoden lopulla, joten päätin tarttua kirjaan nyt ennen kuin missään mielenhäiriössä menen katsomaan elokuvaa ennen kirjan lukemista. Minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakko-odotuksia kirjaa kohtaan, odotin lähinnä hyvää seikkailua, ja sen sainkin, hurjan ja ahdistavan seikkailun.

Piscine Molitor Patel eli Pii on tavallinen intialainen poika, jonka perhe omistaa eläintarhan. Piin ollessa teini-ikäinen perhe päättää muuttaa Kanadaan paremman elämän toivossa. Eläintarhan eläimet myydään suurin osa eri puolille Yhdysvaltoja ja ne lähtevät perheen mukana ylittämään merta. Rahtilaiva kuitenkin uppoaa, mutta Pii onnistuu onnekkaan tapahtuman seurauksena pääsemään yhteen pelastusveneistä. Hän ei ole kuitenkaan veneessä yksin, sillä myös seepra, hyeena, oranki ja bengalintiikeri olivat yhtä onnekkaita. Näin alkaa Piin uskomaton 227 vuorokauden mittainen matka Tyynen valtameren halki kohti tuntematonta. Miten Pii selviytyy matkasta hengissä matkakumppaninaan arvaamaton bengalintiikeri nimeltä Richard Parker?

Minulla ei mennyt kirjan lukemisessa montaa päivää ja vähemmänkin olisi mennyt, ellei kirjan alku olisi ollut suorastaan tylsä. Tänään ahmaisinkin kirjan loppuun lukemalla kerralla miltei 200 sivua. Kirjan ensimmäiset suunnilleen sata sivua ovat kuvausta Piin lapsuudesta, perheen eläintarhasta ja siitä, kuinka usko löytää tiensä Piin sydämeen. Eikä pelkkä hindulaisuus riitä, vaan poika ottaa omakseen niin islamin kuin kristinuskonkin. En ole erityisen kiinnostunut uskonnoista, joten luultavasti siksi kirjan alku oli minulle aika tahmeaa luettavaa. Kerrontakin meni välillä vähän liian syvälliseksi siihen nähden, että odotin vain seikkailun alkavan. Kun se sitten alkoi, pidin kirjasta heti kovasti.

Piin elämästä voi lukemani mukaan löytää runsaasti symboliikkaa (ilmeisesti uskonnollista), mutta en kiinnittänyt siihen huomiotani. Piin elämä oli minulle puhdas seikkailu- ja selviytymistarina, symboleista viis. Toki tarinaan mahtuu syvällisempiäkin teemoja kuten kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, moraalista ja eläinten ja ihmisten käyttäytymisestä eri tilanteissa. Kirja ei kuitenkaan ole koko ajan surullinen tai järkyttävä, kuten voisi olettaa, vaan se on välillä myös hauska ja iloinen, toiveikas.

Luen hyvin vähän mitään seikkailukirjallisuudeksi luokiteltavaa, joten Piin elämä tuntui sen vuoksi hyvin raikkaalta ja uudelta. Ehkä täytyy pitää silmät ja korvat jatkossa vielä enemmän auki tämäntyyppisten kirjojen varalta. Tykästyin Piin kertojaääneen ja siihen pieneen jännitykseen, joka on koko ajan ilmassa Piin matkan ajan, vaikka lopputulos onkin selvillä heti alusta alkaen. Toivoakseni en koskaan joudu haaksirikkoon ja pelastusveneen varaan, ainakaan tiikerin kanssa, mutta nyt ainakin tiedän miten kannattaa toimia jos niin käy!

Neljästoista luettu teos TBR 100 -listaltani.

Piin elämä on luettu myös seuraavissa blogeissa: Luettua, Satun luetut, Elämää ja aspartaamia, Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjojen maailma ja Kannesta kanteen.

✩✩✩✩

Yann Martel: Piin elämä (Life of Pi, 2001)
Suom. Helene Bützow
Tammi 2003, 394 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,