Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli


Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli on varmasti monelle tuttu kirja. Minä kuitenkin luin kirjan vasta nyt ensimmäistä kertaa. Jostain syystä Peppi Pitkätossu oli lapsena se Lindgrenin kiinnostavin hahmo eikä muihin oikein tullut tutustuttua.

Veljeni, Leijonamieli on kertomus kahdesta veljeksestä, Joonatanista ja Korpusta. Tarina alkaa surullisesti: nuorempi veljes Korppu on vakavasti sairas ja tietää kuolevansa pian. Hän kadehtii isoveljeään, joka on rohkea ja josta kaikki pitävät. Korppu itsehän on vain arka pieni poika. Eräänä päivänä veljesten talossa syttyy tulipalo ja Korppua pelastaessaan Joonatan kuolee. Ei mene kauaa, kun myös Korppu menehtyy sairauteensa ja päätyy kauniiseen paikkaan nimeltä Nangijala, jälleen yhteen Joonatanin kanssa. Nangijalassa kaikki vaikuttaa olevan hyvin ja Korpun sairauskin on poissa, mutta naapurilaaksosta kantautuu pian ikäviä uutisia, mikä heittää veljekset hurjaan seikkailuun.

Luin vuosi sitten Ronja, ryövärintyttären ja se palasi mieleeni Veljeni, Leijonamieltä lukiessani. Molemmat kirjat ovat jännittäviä seikkailuja ja molemmissa luonto on vahvasti läsnä. Molemmat kertovat myös hyvän ja pahan välisestä taistelusta sekä vahvasta ystävyydestä. Mietiskelin silloin Ronjaa lukiessani, että minkä ikäiselle lapselle kirja olisi sopiva, sillä tekstissä esiintyy paljon kirosanoja ja tapahtumat ovat aika pelottavia. Veljeni, Leijonamielessä ei kiroilla, mutta surullinen ja pelottava se on. Sivuhahmojen kuolemien lisäksi myös päähahmot Korppu ja Joonatan kuolevat jo kirjan alussa. Minun on tietysti hankala arvioida, että minkä ikäiselle Veljeni, leijonamieli sopii luettavaksi, sillä minulla ei ole lapsia ja lapset ovat niin yksilöllisiä. Voi olla, että lapsi ei edes pahemmin kiinnitä huomiota kirjan hurjimpiin tapahtumiin saatika oikein ymmärrä niitä, vaan Korpun ja Joonatanin seikkailu on se kirjan kiinnostavin asia. Näin aikuisena kirja tuntuu aika hurjalta, mutta lapsen silmin katsottuna näin tuskin on, siis ainakaan kuolemateeman osalta.

Kirjan parasta antia on veljesten välisen rakkauden kuvaaminen. He auttavat toinen toistaan tilanteessa kuin tilanteessa, tekevät toisen eteen mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan kaikki kirjan hahmot tuntuivat hyvin uskottavilta. Pidin erityisesti myös siitä millä tahdilla Lindgren kuljettaa tarinaa eteenpäin: ei liian nopeasti, mutta ei liian verkkaisestikaan. Joskus tuntuu, että lasten- ja nuortenkirjat etenevät liian nopeasti ja kaiken tärkeän täytyy tapahtua niin pian kuin suinkin. Lindgren rakentaa tapahtumia kaikessa rauhassa lukijan siihen kyllästymättä.

Vaikka Veljeni, Leijonamieli on hyvin surullinen kirja, loppumaku oli kuitenkin varsin positiivinen. Tarinan loppu on aikuislukijan silmin katsottuna aika kamala, mutta silti samaan aikaan onnellinen ja lohdullinen. Tunnetta viimeisen sivun jälkeen on hankala kuvailla. Pidin Ronja, ryövärintyttärestäkin, mutta taidan pitää Veljeni, Leijonamielestä hieman enemmän!

Viidestoista luettu teos TBR 100 -listaltani.

Kirjasta on kirjoitettu myös mm. seuraavissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Sonjan lukuhetket ja Morren maailma.


Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli (Bröderna Lejonhjärta, 1973)
Suom. Kaarina Helakisa
WSOY 2008, 231 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,