8.7.2012

Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot V


Muumisarjakuvat kuuluvat ehdottomasti kesään ja samaa voisi sanoa myös lähes kaikista muumiromaaneista. Luin viime vuonna neljä edellistä albumia, joista kaksi kesällä. Nyt kun viides albumi julkaistiin kesän kynnyksellä, olihan minun taas päästävä kesäksi muumien pariin!

Viides sarjakuva-albumi sisältää tarinat Muumitalvi, Muumipeikko merillä ja Hosulin kosinta. Edellisissä albumeissa tarinoita on ollut neljästä viiteen, mutta tässä uusimmassa vain kolme, mutta ne ovatkin hieman pitempiä. Kaikki kolme sarjakuvaa on kirjoittanut Tove Janssonin veli Lars Jansson ja Tove on hoitanut pelkän piirtämisen. Itse asiassa tässä albumissa oleva Hosulin kosinta jäi Toven viimeiseksi piirtämäksi muumisarjakuvaksi ja vuodesta 1959 eteenpäin Lars otti muumit kokonaan kontolleen. Luulisin kuitenkin, että tätä ihanaa albumisarjaa jatketaan, sillä englanniksi löysin ainakin vielä kuudennen ja seitsemännen osan, luonnollisesti Lars Janssonin nimellä.

Albumin ensimmäisessä kertomuksessa Muumitalvessa talvi saapuu Muumilaaksoon tavallista aikaisemmin ja muumit päättävät ryhtyä talviunille. Se ei kuitenkaan noin vain onnistu, sillä taloon saapuu kaksi talven yllättämiksi joutunutta vierasta sekä postipaketti, josta paljastuu eräs hyvinkin utelias tahmatassu.

Muumipeikko merillä -tarinassa muumiperhe löytää seikkailun Tuutikin laivakompassista. He päättävät yhdessä tuumin rakentaa laivan, jonka myötä matka todella osoittautuu seikkailuksi, kun ensin laivasta löydetään salamatkustaja, sitten tahmatassu ja lopulta pelastetaan vielä merirosvotkin.

Hosulin kosinnassa tutustutaan kattilapäiseen Hosuliin, joka on rakastunut erääseen mymmeliin. Toinen puoli tarinassa liittyy psykiatriin, Tohtori Schrünkeliin, joka kutsutaan Muumilaaksoon auttamaan Hosulia tulemaan rohkeammaksi. Tohtori laittaa pian lähes koko Muumilakson väen sekaisin. Psykiatrin hahmossa on nähtävissä Janssonin irvailua Sigmund Freudia kohtaan tohtorin esimerkiksi kauhistellessa muumitalon tornimaista muotoa, mikä oli minusta hyvinkin hauska yksityiskohta.

Tässä albumissa Janssonin piirustusjälki on pelkistetympää kuin edellisissä albumeissa. Jotkut ruudut ovat erittäinkin yksityiskohtaisia, mutta huomattava osa on hyvin yksinkertaisia, taustaltaan usein vain valkoisia. Ihana muumimaisuus ja muumien viljelemä hervoton huumori ovat silti tallella entiseen tapaan. Albumin kertomuksissa päästään myös tutustumaan moneen uuteen hauskaan hahmoon ja ilahduin etenkin tahmatassun läsnäolosta kahdessa eri tarinassa. 

Ihana albumi!


Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot V (Mumintrollet 8, Mumintrollet 9, englanninkielinen alkuteos The Complete Tove Jansson Comic Strip)
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen 1991, tekstaus ja taitto Katin käännös ja koukku / Kati Valli 2012, jälkisanat Sirke Happonen 2012
WSOY 2012, 87 s.

4 kommenttia :

  1. Pitää itsekin tämä lukea. Minä itse en tiedä miten kiinnostunut olen lukemaan muumeja, joiden käsiala on pelkästään Larsin, sillä jotenkin se ei ole koskaan tuntunut niin oikealta :D vaikka sen verran mitä niihin olen tutustunut, niin onhan niissä tallella hyvin muumimaisuus. Mutta kuitenkin sen myös huomaa heti, etteivät ne ole enää kokonaan Toven ja osa ei ole lainkaan. Toven purevuutta kun ei pysty kopioimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kiinnostavaa nähdä, että mihin Lars on pystynyt (en siis ole lukenut pienenäkään näitä muumisarjiksia, en ainakaan muista lukeneeni ja tuskinpa silloin olisin osannutkaan huomata mitään eroja) ja miten hyvin huomaan eron. Luulen, että piirrosjälki on aikalailla samaa, mutta entä kirjoituspuoli ja tarinat?

      Poista
  2. Eläköön muumihuumori!! :D

    VastaaPoista