Lukuisa: L.M. Montgomery: Annan perhe

Toukokuussa huutelin täällä blogissanikin L.M. Montgomeryn kuudennen Anna-kirjan, Annan perheen, perään, sillä kaupoista sitä ei enää saanut, koska painos oli myyty loppuun. Onneksi ei mennyt kuukauttakaan, kun löysin kirjan edullisesti Huuto.netistä ja sain sen omakseni, ihanaa! Sarah Winmanin upean, niin upean When God Was a Rabbitin jälkeen minua rehellisesti sanoen huoletti tarttua seuraavaan kirjaan, koska en millään jaksanut uskoa, että seuraava kirja voisi tuntua Winmanin kirjan jälkeen yhtään miltään. Onneksi valitsin lopulta luettavakseni Annan perheen, sillä Anna-kirjat eivät ilmeisesti koskaan voi tuntua huonoilta tai etäisiltä.

Annan perhe on Anna-sarjan kuudes osa. Kuten kirjan nimikin sen jo paljastaa, kirjan keskiössä on Annan ja Gilbertin jo suureksi kasvanut perhe, heillä on nimittäin jo kuusi lasta! Kun aiemmat Anna-kirjat ovat keskittyneet pääasiassa itse Annaan, Annan perheessä suuren osan saavat hänen vielä pienet lapsensa, joista ei taatusti yksikään välty kommelluksilta. Juuri lasten kommellusten vuoksi Annan perheestä tulee mieleen sarjan pari ensimmäistä osaa, se aika, kun Annakin oli vielä jatkuvasti vaikka millaisiin hullunkurisiin ongelmiin ajautuva lapsi. Mutta nyt nuori tulinen Annan on muuttunut huolehtivaksi ja rakastavaksi suurperheen äidiksi.

Annan perhe ei ole yhtä ihana ja mielenkiintoinen kuin sarjan edelliset osat. Se on kirjoitettu myöhemmin kuin suurin osa muista osista, joten ehkä siksi se tuntui hieman irralliselta. Lisäksi jäin kaipaamaan itse Annaa. Sen lisäksi, että Anna jää auttamatta lastensa varjoon, hän tuntuu etäiseltä verrattuna aiempiin osiin. Annan tulinen luonne on poissa, hän on pehmennyt liikaa tultuaan suuren perheen äidiksi. Ehkä se onkin aika luonnollinen muutos, mutta olisin toivonut Annassa säilyneen edes ripauksen nuoren Annan tulisuutta.

Ihanan tunnelman luomisesta ja ympäristön kuvailusta Montgomerya ei voi kuitenkaan moittia. Kirja sai minut haaveilemaan merenrantatalosta ja jatkuvista kesäilloista. Aiemmista Annoista tuttua huumoriakin kirjassa on rutkasti. Annan perhe ei ole yhtä surullinen kuin sarjan edellinen osa, mutta menetyksiltä ei voida tässäkään kirjassa välttyä. Surullisia olivat myös muutamat vihjaukset tulevaan. Puutteista huolimatta Annan perhe on kuitenkin ihanan suloinen kirja ja viihdyin sen parissa hyvin.

Nyt minulla on enää kaksi Anna-kirjaa lukematta (+ Annan jäähyväiset). Kun olen saanut sarjan päätökseen, siirryn Runotyttöön, jonka kolmen kirjan kokoomateoksen hankin tuossa samoihin aikoihin kuin tämän Annan perheenkin. Sittenkin on vielä vaikka kuinka monta Montgomerya jäljellä. Onneksi on!