Heinäkuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Heinäkuu oli melko mukava lukukuukausi. Luin yhteensä seitsemän kirjaa:

Jonathan Franzen: Vapaus
Tove Jansson: Muumit: Sarjakuvaklassikot V
Alex Capus: Léon ja Louise
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Gordon F. Sander: Pelastuneet. Frankin perhe joka selvisi
Sarah Winman: When God Was a Rabbit
L.M. Montgomery: Annan perhe

Nyt kun katson tätä seitsikkoa, niin huomaan, että heinäkuu oli myös hyvin vaihteleva lukukuukausi, sillä mukaan mahtui niin pettymyksiä kuin yllättäjiäkin. Pettymyksiksi luokittelisin Franzenin Vapauden ja Sanderin Pelastuneet. Vapaus ei ollut yhtään minun kirjani, kun taas Pelastuneissa petyin sen toteutukseen. Kuukauden parhaimmiksi nousevat Winmanin When God Was a Rabbit (näistä ehdottoman ylivoimaisesti paras!), Capusin Léon ja Louise ja tietysti Janssonin Muumi-sarjikset.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 2322 (oho, tämä taitaa olla ennätys), keskiarvo tästä 0n 332 sivua.

Sitten palaan jälleen Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen niiltä osin, että sain tässä kuussa vielä Rakkaudesta kirjoihin -blogin Rachellelta kyseisen haasteen vastaan ja Rachelle haastoi minut lukemaan Hélène Grémillonin kirjan Uskottuni. Kiitos vielä, uskoisin pitäväni kirjasta! Vielä en ole saanut aloitettua haastekirjojen lukemista, mutta peräti yhden olen jo kotiuttanut kirjastosta :)

Lopuksi seuraa tunnustus ja pienimuotoinen lynkkaus. Pari kuukautta sitten lainasin kirjastosta kehutun Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan ensimmäisen osan Muukalaisen. Minua hieman kauhistutti kirjan tiiliskivimäinen ulkomuoto, mutta ajattelin sitten, että luen kirjaa muiden kirjojen rinnalla. Aluksi se toimikin hyvin, mutta sitten huomasin, että kaikki muut kirjat ajoivat Muukalaisen ohi. Jopa Franzenin Vapaus, oikeasti! Muukalainen jäi junnaamaan jonnekin sadannen sivun tienoille enkä päässyt siinä yhtään eteenpäin, joten viime kirjastoreissulla se saikin palata sinne mistä tulikin.

Mikä siis tökki? Ensinnäkin hitaus. Okei, sadassa sivussa ei välttämättä ehdi tapahtua kovin paljoa kun kirjakin on kuin tiiliskivi, mutta hitaan mateleva tyyli ei ollut tässä tapauksessa mieleeni. Toiseksi en erityisemmin ole kiinnostunut ajasta, johon kirja sijoittuu. Kolmanneksi suomennoksessa käytetty murre, jolla 1700-luvun skotit puhuvat, oli kamalan naurettavan kuuloista. Neljänneksi, ja kaikista eniten, minua tökki kirjan naispäähahmo Claire, joka on ainakin sen sadan ensimmäisen sivun perusteella hyvinkin lähellä Mary Sueta - kaunis, virheetön, kaikin puolin täydellinen. Lisäksi en oikein ymmärtänyt sitä, että Claire, matkustaessaan vahingossa ajassa taaksepäin ja jättäessään samalla ihanan ja täydellisen aviomiehensä 1900-luvulle, ihastuu yks kaks muutaman päivän sisällä nuoreen skottisotilaaseen Jamieen. Aikamatkustusko sai pään sekaisin? No, kai sitä vähemmästäkin unohtaa oman aviomiehensä...

Sen sadan sivun jälkeen Muukalainen olisi tarjonnut ihanan uuden rakkauden lisäksi vielä jatkuvaa seksiä, raiskaamista, hakkaamista ja muuta sellaista mukavaa. No joo, jälkimmäiset toimet voivat ihan hyvin istua aikakauteen, mutta eipä ainakaan kuulosta houkuttelevalta. Ja kun se Clairekin oli niin kamalan ärsyttävä, siitä en vain pääse yli. Hoksasin kaiken lisäksi, että olen laittanut Muukalaisen TBR 100 -listalleni, voi kurjuus! Ehkä joku päivä käyn salaa vaihtamassa sen toiseen kirjaan tai sitten oikeasti vaan yritän tätä kirjaa vielä uudestaan joskus kymmenen vuoden päästä :D

Tällainen heinäkuu siis tänä vuonna. Mitähän elokuu tuo tullessaan?

Tunnisteet: