Alex Capus: Léon ja Louise


"Kyllä rakkaus on julkea, eikö olekin? Varsinkin jos se on kestänyt jo neljännesvuosisadan. Tahtoisin kovasti tietää, mitä se on. Lisääntymiseen tähtäävä hormonitoiminnan häiriö, kuten biologit väittävät? Sielullista lohtua pienille tytöille, jotka eivät saa mennä naimisiin isänsä kanssa? Olemassaolon tarkoitus niille, jotka eivät usko jumaliin? Kenties sitä kaikkea. Mutta tiedän, että se on vielä enemmän."

17-vuotias Léon työskentelee Ranskan rannikolla sijaitsevan pienen kylän aseman sähköttäjänä. Hän rakastuu Louiseen, tuohon punapilkullinen paita yllään pyöräilevään samanikäiseen tyttöön. On vuosi 1918, ensimmäinen maailmansota on lopuillaan. Sota tuntuu olevan kaukana, mutta lopulta juuri se erottaa nuoret toisistaan. Myöhemmin, vuosien kuluttua, Léon ja Louise kohtaavat jälleen, mutta kumpikin on jo ehtinyt rakentaa oman elämänsä. Onko vanhoille tunteille enää sijaa?

Léon ja Louise on tosipohjainen tarina, joka kertoo Alex Capusin isoisän elämästä. Siksi kirja on entistä mielenkiintoisempi, se on kertomus oikeista, 1900-luvun alkupuolella eläneistä ihmisistä. Tarina on kuitenkin rakennettu hienosti fiktiiviseen muotoon ja vasta sen loppupuolella kerronta on selostavampaa, kun Capus esimerkiksi kertoo mitä hänen sedilleen ja tädilleen tapahtui myöhemmin ja kuinka hänen isoisänsä jäämistöstä ei löydy enempää eräitä kirjeitä, joista voisi päätellä kirjoittajan liikkeitä toisen maailmansodan jälkeen.

Vaikka Capus on sveitsiläis-ranskalainen ja kirjoittanut romaaninsa saksaksi, hän on onnistunut vangitsemaan romaaniinsa suloisen ranskalaisen tunnelman. Kirja ei kuitenkaan ole yhtä tunnistettavan ranskalainen kuin vaikkapa Anna Gavaldan kirjat, mutta silti siinä on jotain améliemaista. Ranskalaisuuden ohella mielenkiintoinen on myös toisen maailmansodan aikana miehitetyssä Pariisissa vallitseva tunnelma. Saksalaiset sotilaat hiipivät kaupunkiin kuin salaa, kuin sulautuen sen asukkaisiin, elämän jatkuessa kutakuinkin ennallaan, muttei kuitenkaan. 1930-40-lukujen ajankuva on myös kiintoisaa.

Léon ja Louise on silti ennen kaikkea tarina sitkeästä rakkaudesta, puolin ja toisin. Se ei kuitenkaan ole mikään tavallinen imelä rakkaustarina, vaan realistinen kuvaus kaipuusta toista kohtaan ja ongelmista, joita rakkaus aiheuttaa. Tarina on yhtä aikaa kepeä ja syvällinen, iloinen ja surullinen. Viihdyin kirjan parissa erinomaisesti ja vaikka yritin lukea sitä hitaasti nautiskellen, tulin lukeneeksi sen loppuun parissa päivässä. Vuoden parhaimmistoa Léon ja Louise ei edusta, mutta jää takuulla tunnelmaltaan mieleeni. Se on hyvin soma lukuromaani, jolla on muuten hyvin kaunis kansi!

Lisää arvioita kirjasta seuraavissa blogeissa: Sonjan lukuhetket, Lumiomena, Vielä yksi rivi..., Järjellä ja tunteella, Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka.


Alex Capus: Léon ja Louise (Léon und Louise, 2011)
Suom. Heli Naski
Atena 2012, 309 s.

Tunnisteet: , , , , ,