11.7.2012

Alex Capus: Léon ja Louise


"Kyllä rakkaus on julkea, eikö olekin? Varsinkin jos se on kestänyt jo neljännesvuosisadan. Tahtoisin kovasti tietää, mitä se on. Lisääntymiseen tähtäävä hormonitoiminnan häiriö, kuten biologit väittävät? Sielullista lohtua pienille tytöille, jotka eivät saa mennä naimisiin isänsä kanssa? Olemassaolon tarkoitus niille, jotka eivät usko jumaliin? Kenties sitä kaikkea. Mutta tiedän, että se on vielä enemmän."

17-vuotias Léon työskentelee Ranskan rannikolla sijaitsevan pienen kylän aseman sähköttäjänä. Hän rakastuu Louiseen, tuohon punapilkullinen paita yllään pyöräilevään samanikäiseen tyttöön. On vuosi 1918, ensimmäinen maailmansota on lopuillaan. Sota tuntuu olevan kaukana, mutta lopulta juuri se erottaa nuoret toisistaan. Myöhemmin, vuosien kuluttua, Léon ja Louise kohtaavat jälleen, mutta kumpikin on jo ehtinyt rakentaa oman elämänsä. Onko vanhoille tunteille enää sijaa?

Léon ja Louise on tosipohjainen tarina, joka kertoo Alex Capusin isoisän elämästä. Siksi kirja on entistä mielenkiintoisempi, se on kertomus oikeista, 1900-luvun alkupuolella eläneistä ihmisistä. Tarina on kuitenkin rakennettu hienosti fiktiiviseen muotoon ja vasta sen loppupuolella kerronta on selostavampaa, kun Capus esimerkiksi kertoo mitä hänen sedilleen ja tädilleen tapahtui myöhemmin ja kuinka hänen isoisänsä jäämistöstä ei löydy enempää eräitä kirjeitä, joista voisi päätellä kirjoittajan liikkeitä toisen maailmansodan jälkeen.

Vaikka Capus on sveitsiläis-ranskalainen ja kirjoittanut romaaninsa saksaksi, hän on onnistunut vangitsemaan romaaniinsa suloisen ranskalaisen tunnelman. Kirja ei kuitenkaan ole yhtä tunnistettavan ranskalainen kuin vaikkapa Anna Gavaldan kirjat, mutta silti siinä on jotain améliemaista. Ranskalaisuuden ohella mielenkiintoinen on myös toisen maailmansodan aikana miehitetyssä Pariisissa vallitseva tunnelma. Saksalaiset sotilaat hiipivät kaupunkiin kuin salaa, kuin sulautuen sen asukkaisiin, elämän jatkuessa kutakuinkin ennallaan, muttei kuitenkaan. 1930-40-lukujen ajankuva on myös kiintoisaa.

Léon ja Louise on silti ennen kaikkea tarina sitkeästä rakkaudesta, puolin ja toisin. Se ei kuitenkaan ole mikään tavallinen imelä rakkaustarina, vaan realistinen kuvaus kaipuusta toista kohtaan ja ongelmista, joita rakkaus aiheuttaa. Tarina on yhtä aikaa kepeä ja syvällinen, iloinen ja surullinen. Viihdyin kirjan parissa erinomaisesti ja vaikka yritin lukea sitä hitaasti nautiskellen, tulin lukeneeksi sen loppuun parissa päivässä. Vuoden parhaimmistoa Léon ja Louise ei edusta, mutta jää takuulla tunnelmaltaan mieleeni. Se on hyvin soma lukuromaani, jolla on muuten hyvin kaunis kansi!



Alex Capus: Léon ja Louise (Léon und Louise, 2011)
Suom. Heli Naski
Atena 2012, 309 s.

14 kommenttia :

  1. Oli kiva lukea arviosi tästä! Nyt vain odottelemaan, koska itse pääsisin tämän lukemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti vielä kesän aikana, tämä kun sopii niin hyvin kesään :)

      Poista
  2. Olen niin samaa mieltä, ei vuoden parhaimpia, mutta kuitenkin ihana ja nautittava kirja. Ja tosiaan myös améliemainen - paremmalla tavalla kuin Gavaldat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei vuoden parhaimpia, mutta varmasti kesän suloisimpia :)

      Poista
  3. Kuulostaa ihanalta! <3 Odottelen innolla kirjaa kirjastosta, ja olen jostain syystä ihan varma että tulen rakastumaan siihen...

    Hienosti kirjoitit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että ainakaan petyt siihen ja toivottavasti rakastut! :)

      Poista
  4. Minustakin Léon ja Louise on hyvin ranskalainen kirja. Ja, kuten kirjoitit, se on iloinen ja surullinen, kepeä ja syvällinen. Mulle kirja oli ennen kaikkea sopivaa kesälukemista. Kauniisti ja soljuen etenevä ja hyvin suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tämä on kyllä lähes täydellinen kesäkirja. Helppo lähestyä, mutta myös syvällinen.

      Poista
  5. Kirja kuulostaa melko kiinnostavalta, mutta taidan kyllä passata. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, ettei halua lukea ihan kaikkia blogeissa esiteltyjä kirjoja kuitenkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, eipä näkyisi kirjalistalle ikinä loppua, jos haluaisi lukea kaikki mahdolliset blogeissa arvioidut kirjat, vaikka vain positiivisesti arvioidut :D

      Poista
  6. tällä arvostelulla meni lukulistalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu! Toivottavasti sinäkin pidät kirjasta :)

      Poista
  7. Saksalaiset todellakin tulivat kaupunkiin kuin joku hitaasti, mutta varmasti leviävä kulkutauti...

    Kirja on kirjoitettu aika kepeällä otteella, mutta kauniisti ja hyvin ranskalaisesti. Aiheen syvyys ja aikakauden varjot tekevät siitä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajankuvaus oli tässä itse tarinan ohella hyvin kiinnostavaa, sillä pidän paljon juuri tuosta aikakaudesta, 1900-luvun alusta toisen maailmansodan loppuun. Niin ja onneksi tämä ei ollut sillä tavalla liian ranskalainen, sellainen jotenkin vähän liian outo.

      Poista