Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi


Useassa kirjablogissa on luettu kevään ja kesän mittaan Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi, hyvin kehuvin arvioin. En siis voinut vastustaa kiusausta, kun kirja osui silmiini viimeksi kirjastossa käydessäni. Halusin tietää, että mikä kirjassa oikein on niin hienoa, mikä saa kirjabloggaajan toisensa jälkeen rakastumaan siihen ja kehumaan sitä jo tässä vaiheessa yhdeksi vuoden parhaimmista kirjoista. Ilman kehuvia arvioita en luultavasti olisi kirjasta ollut kovinkaan kiinnostunut, sillä sen takakannen teksti ei kuulosta mitenkään erityisen järisyttävältä. Etukannessakin oleva lapsi on kammottavan näköinen ja hänen päänsä ylle ripotellut tulitikut näyttävät aika hölmöiltä.

Etten palaisi tuhkaksi on autofiktiivinen tarina kahdesta miehestä ja siitä miten toisesta kasvoi kirjailija, toisesta tuhopolttaja. Kyseinen kirjailija on Heivoll itse. Vuoden 1978 kesällä, hieman sen jälkeen kun Heivoll oli syntynyt, eräässä norjalaisessa kylässä liikkui tuhopolttaja, joka lyhyen ajan sisään poltti maan tasalle kahdeksan eri asuin- ja ulkorakennusta. Koko kylä nousi varpailleen. Pyromaanin täytyi olla joku heistä. Samalla seurataan täysin toisen miehen, Heivollin, elämää lapsena, nuorena ja nykyhetkessä.

Jo hyvin aikaisessa vaiheessa Heivoll paljastaa tuhopolttajan henkilöllisyyden. Kirja ei siis keskity syyllisen löytämiseen liittyvään jännitykseen, vaan se on ennen kaikkea kuvaus sekä tuhopolttajan että kirjailijan itsensä kasvamisesta lapsesta aikuiseksi ja syistä, jotka johdattivat molemmat miehet omille poluilleen. Se on myös kertomus menetyksistä, raskaistakin asioista. Myös rakkauden monet kasvot näyttävät kirjassa puolensa.

Etten palaisi tuhkaksi eteni alkuun hieman hitaasti, mutta jo ennen puolta väliä huomasin tulleeni täysin imaistuksi sen mukaan. Luin yli puolet kirjasta yhden päivän aikana, joka on minulle, melko keskittymiskyvyttömälle lukijalle, hyvä suoritus. Tosin miltään suorittamiselta kirjan lukeminen ei tuntunut, kirja vain vei mukanaan. Silloin aloin ymmärtää muita kirjan lukeneita kirjabloggaajia. 

Ymmärsin myös, että kirjan viehätys ei tosiaan ole jännityksessä saada selville tuhopolttajan henkilöllisyys, vaan yrittämällä ymmärtää hänen motiivinsa, miksi hän teki mitä teki. Tuhopolttajan elämässä on havaittavissa selkeä käänne huonompaan ja se jäi kirjan luettuani askarruttamaan minua. Mitä silloin oikein tapahtui? Viehättäviä ovat myös kirjan useat, erilaiset henkilöt ja miten he yhdistyvät tuhopolttajaan sekä kirjailijaan.

Heivoll kirjoittaa kauniisti kuvaillen, mutta ei rönsyillen. Aika yksinkertaisesti ja toteavasti, mutta samalla ympäristöä ja eleitä tarkkaavaisesti kuvaillen. Kaunista kieltä. Kaunis on myös kirjan loppu. Usein kirjojen loput, niiden sanavalinnat, eivät jää mieleeni, mutta tämän kirjan kohdalla sen viimeiset lauseet jäävät varmasti pitkäksi aikaa mieleeni pyörimään. Etten palaisi tuhkaksi on täydellinen kesäkirja ja nousee takuulla minunkin tämän vuoden parhaimpien lukemieni kirjojen listalle.

✩✩✩✩✩

Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (Før jeg brenner ned, 2010)
Suom. Päivi Kivelä
WSOY 2012, 306 s.

Tunnisteet: , , , , , , , ,