12.6.2012

Colm Tóibín: Brooklyn


Colm Tóibínin Brooklyn on tarina nuoren naisen, Eilis Laceyn, elämänvaiheista 1950-luvun Irlannin pikkukaupungissa ja New Yorkin Brooklynissä. Eilis asuu yhdessä äitinsä ja isosiskonsa kanssa. Veljet ovat töissä Englannissa, isosisko Rosekin työskentelee ja Eilis taas haaveilee konttoritöistä, joita ei kotipaikkakunnalla ole liiemmin tarjolla. Pian Eilisille tulee kuitenkin tilaisuus lähteä kauas kotoa tavaratalon myyjättäreksi, niinkin kauas kuin Yhdysvaltoihin, New Yorkin Brooklyniin. Eilis tarttuu tilaisuuteen, jäähän kotiin Rose pitämään äidistä huolta.

Eilisin uusi elämä Amerikassa on hyvin erilaista. Hän kärsii koti-ikävästä, mutta myös pitää työstään ja käymistään kirjanpidon iltakursseista. Hän tapaa Tonyn, josta tulee hänelle hyvin läheinen. Juuri kun kaikki alkaa sujua ja koti-ikävä laantua, Eilis kuulee kotoaan järkyttäviä uutisia. Tapahtumaketju tämän jälkeen johtaa Eilisin tärkeän ratkaisun äärelle.

Brooklyn on hyvin eleetön, jossain määrin tunteetonkin kirja. Tai tarkemmin sanottuna tunteettoman oloisia ovat kirjan useat hahmot. Sellainen mielikuva minua vaivaa yhä, vaikka alan toisaalta myös käsittää, että ihmiset reagoivat asioihin eri tavoilla ja jotkut ovat luonnostaan ikään kuin "tunteettomia", eivät mitenkään räiskyviä. 

Mutta silti esimerkiksi kirjan päähenkilön reagoiminen melkein kuin olan kohautuksella joihinkin merkittäviin tapahtumiin elämässään tuntuu oudolta. Toisaalta se jollain hassulla tavalla myös kiehtoo minua kirjassa. Hyvin ristiriitainen asia siis, sillä en (vielä) tiedä häiritsikö se minua todella vai ei. Vaikka Eilis välillä osaa olla kummallinen, on kirjan ärsyttävin hahmo mielestäni hänen äitinsä. Ymmärrettävä, mutta loppujen lopuksi ärsyttävän itsekäs. Kirjan lukeneet luultavasti osaavat arvata mistä puhun.

Kirjan vähäeleisyys ja koruttomuus ovat sen kiehtovimpia puolia. Kerronta on yksinkertaista, suoraviivaista eikä Tóibín jää kuvailemaan tapahtumia sen kummemmin, menee vain tarinassa suoraan eteenpäin. Kaiken yksinkertaisuuden lomaan mahtuu kuitenkin ihanaa 50-luvun kuvausta: aika, jolloin merimatka Atlantin yli kesti noin viikon, kun yhteydenpito hoitui pääasiassa kirjeiden avulla, käytettiin nailonsukkia ja ihmissuhteet olivat hyvin muodollisia.

Kirjan loppu jää toisaalta avoimeksi, toisaalta siinä saavutetaan Eilisin elämän kannalta tärkeä päätös. Molemmista pidin, tosin olisin mielelläni jatkanut kirjan tunnelmissa pidempäänkin, sillä Tóibín on vaan niin taitava luomaan niin kamalan kiehtovan yksinkertaista tekstiä ihan tavallisen tarinan sisään.

Vaikka löydän kirjasta muutamia sekä kummallisia että ärsyttäviä asioita, on se silti hieno, melankolinen ja valoisa yhtä aikaa. Kirjan takakannessa sitä kuvaillaan New York Review of Booksin toimesta hyvin osuvasti: "Colm Tóibín on saavuttanut jotain hiljaisen majesteettista." Mitäpä siihen enää lisäämään. Vai lisäisinkö vielä kerran sanan kiehtova?

Kahdeksas luettu teos TBR 100 -listaltani.

Brooklynia on luettu myös muun muassa seuraavissa blogeissa: Luettuja maailmoja, Kujerruksia, Ilselä, P.S. Rakastan kirjoja, Luetut, lukemattomat ja Lumiomena.

✩✩✩✩

Colm Tóibín: Brooklyn (Brooklyn, 2009)
Suom. Kaijamari Sivill
Tammi 2011, 313 s.

12 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että teos on jollakin tapaa tunteeton ja hahmot reagoivat oudosti. Osasit kiteyttää sen tekstiisi paljon paremmin kuin minä. :D Ja Eilisin äiti oli niin ärsyttävä, kun huomasi millainen hän tosiaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan tunteeton fiilis oli hirveän hankala ilmaista ja selittää tähän :D Ja kun se kuitenkin oli ihan mielenkiintoinen tekijä.

      Poista
  2. Alotin keväällä tämän ja mielestäni luinkin aika pitkälle, mutta sitten jätin jostain kummallisesta syystä kesken.

    Joskus ihan hyvä kirjakin jää kesken. Syyt siihen on mitä moninaisempia, ehkä on joku kiehtovampi kirja odottamassa tai sitten ei vaan lukija ja kirja kohtaa riittävällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja saa olla todella huono, että jätän sen kesken, mutta minulla onkin jokin pakkomielle aina lukea kirjat loppuun, koska odotan aina lopun pelastavan huonon alun tai jotain sellaista. En sitten tiedä kuinka usein niin käy, ei varmaan kovin usein :D

      Mutta joskus tosiaan käy niin, että omat fiilikset eivät osu yhteen kirjan tunnelman kanssa.

      Poista
  3. En tainnut olla kovin hiljaisen majesteettisessa lukuvireessä kun yritin tätä ja hyydyin heti alkuun. Olen aika huono pääsemään sisään hitaasti käynnistyviin kirjoihin, luovutan liian heti. Tämä jäi kyllä nyt vähän hiertämään ja revanssia huutelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tämä kirja luultavasti vaatiikin sen, että lukijan sen hetkiset fiilikset kohtaavat kirjan kanssa. Ja kun tämä ei tosiaan ole mikään maailman nopeatempoisin tai tapahtumarikkain kirja :) Mutta kokeile joskus ihmeessä uudestaan!

      Poista
  4. Olen varovaisen kiinnostunut tästä kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun iskee sellainen rauhallisen kirjan fiilis, niin kannattaa harkita tähän tarttumista :)

      Poista
  5. Minulla on tämä lainassa kirjastosta ja odotan lukemista aika innolla :).

    VastaaPoista
  6. Joskus eleettömyys sanoo enemmän kuin kova vauhti runsailla sanoilla. Minulle tämä kirja oli positiivinen yllätys. Taisi olla sinulle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! En ollut lukenut toviin mitään näin viipyilevää ja "hiljaista" kirjaa, maistui siis oikein hyvin ja positiivinen yllätys oli :)

      Poista