Lukuisa: John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Pienessä Kašinin kylässä asuvan 16-vuotiaan Georgi Daniilovitš Jatšmenevin elämä muuttuu kertaheitolla kun hän pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen ja päätyy Pietarin Talvipalatsiin tsaari Nikolai II:n pojan, Aleksein, henkivartijaksi. On vuosi 1915. Köyhä Venäjän kansa on nousemassa kapinaan tsaariperhettä vastaan, mutta Talvipalatsissa eletään niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Kuten historiasta tiedämme, vuonna 1917 tsaariperhe pakotetaan kuitenkin luopumaan vallastaan, yli 300 vuoden valtakauden jälkeen. Tsaaria ei enää ole, bolševikit ottavat vallan. Mihin joutuu nuoreksi mieheksi varttunut Georgi?

On myös vuosi 1980. Kahdeksankymppinen Georgi elää Lontoossa sairaan vaimonsa Zojan kanssa. Menneisyyden kipeät asiat alkavat kummitella hänen mielessään, vaikkei hän mielellään haluaisi niitä muistella. Georgin muistojen kautta pääsemme vähän kerrallaan näkemään mitä tapahtui tuona vallankumousvuonna, miten Georgi päätyi lopulta Lontooseen ja millä tavoin menneisyys oli läsnä Georgin ja Zojan jokapäiväisessä elämässä.

Kun käänsin Tarkoin vartioidun talon viimeisen sivun, kun suljin sen kannet, en voinut muuta kuin huokaista. Huokaista ihastuksesta. Mikä tarina! Tiesin Romanoveista ennestään hyvin vähän ja Venäjän historiakaan ei ole mitään vahvuusalueitani. Tarinan ohella ihastuin kirjassa siis myös sen sisältämään historialliseen faktaan. Se pitää monilta osin paikkansa, joten tulipa taas hieman sivistettyä itseään lisää.

Myös oikeasti olemassa olleet henkilöt, kuten tsaariperheen jäsenet, oli kuvattu uskottavalla tavalla. Kirjan Nikolai II:n kyvyt hallita vastaavat oikean elämän Nikolai II:n ominaisuuksia ja se, että tsaaritar Aleksandra ohjaili pitkälti miehensä päätöksiä, näkyy sekin kirjassa. Kiehtovaa oli lukea myös kammottavan Rasputinin roolista tsaariperheen elämässä ja hänen kummallisesta kuolemastaan.

Historiallisen romaanin lisäksi Tarkoin vartioitu talo on myös Georgin ja Zojan riipaiseva rakkaustarina. Ehkä se on aika epäuskottava ja ennalta-arvattava, mutta minuun se upposi. Eihän kaiken tarvitse olla aina niin kovin suoraviivaista ja totisinta totta. Eihän meillä olisi muuten satujakaan. Ja Tarkoin vartioitu talo on satumainen. Se voi tökkiä sellaista lukijaa, joka odottaa historiallisiin faktoihin nojautuvalta romaanilta pelkkää uskottavuutta, ettei siinä olisi juuri mitään kuviteltua. Täysin totuuteen pohjautuvan historiallisen romaanin kirjoittaminen lienee olevan hyvin vaikeaa.

Ennustan, että Tarkoin vartioitu talo tulee ehdottomasti kuulumaan tämän vuoden parhaimpiin lukemiini kirjoihin, niin ihana ja taitava kokonaisuus se on. Kansikuva on myös yksi kauniimpia näkemiäni kansia!