31.5.2012

Toukokuussa luettua

http://www.flickr.com/photos/jiiikoo

Hui, huomenna alkaa jo kesäkuu! Niin se aika rientää eteenpäin ja on taas paikallaan katsastaa toukokuun luetut kirjat:

Paul Murray: Skippy Dies
Guillermo del Toro, Chuck Hogan: Yö ikuinen

Eli vain neljä kirjaa, joista yksi on sarjakuva-albumi. Sivumääriltään teokset sarjakuvaa lukuunottamatta olivat kyllä aika paksuja. Tuntuu kuitenkin, että lukeminen alkaa taas kunnolla maistua kevään kiireiden jälkeen. Se on hyvä se, sillä voi kuinka kiireiden lomassa toivoinkaan, että saisin vain olla ja lukea muutakin kuin tenttikirjoja!

Toukokuu oli miesvoittoinen kuukausi, ei yhtäkään naiskirjailijaa! Kesäkuu taitaa jatkua samaan tyyliin, ainakin mitä on suunnittelemiini lukemisiin katsomista. Tosin lukusuunnitelmathan aina muuttuvat, missään ennakolta määrittelemässä listassa en koskaan pysy.

Mainitsinko jotain tenttikirjoista tuossa äsken? Kaksi kappaletta nimittäin odottaa lukemistaan kesäkuun lopulla olevaa kesätenttipäivää varten. Ne ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoisia, että ajattelin tällä kertaa tuoda ne myös tänne blogiin asti esille.

Kuukauden paras kirja oli Boynen Tarkoin vartioitu talo. Heikoin oli del Toron ja Hoganin Vitsaus-trilogian päätösosa Yö ikuinen, johon tietyiltä osin petyin. Mutta kirjasta lisää huomenna.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 1607 eli keskiarvo tästä on 402 sivua.

25.5.2012

Paul Murray: Skippy Dies


Irlantilaisen Paul Murrayn romaani Skippy Dies on ensimmäinen kirja, jonka luin englanniksi tänä vuonna. Pelkästään kielen vaihtaminen toi mukavaa vaihtelua lukemiselleni, sillä se on tuntunut vähän junnaavan paikallaan, vaikka kesälomakin on jo alkanut. Tätäkin kirjaa luin pienen ikuisuuden eli vielä en englantia lue kuin omaa äidinkieltä, mutta sujuvasti se silti eteni.

Skippy Dies alkaa siitä, kun irlantilaisen katolisen poikakoulun, Seabrook Collegen, oppilas Daniel "Skippy" Juster kuolee kesken donitsinsyöntikilpailun. Miksi Skippy kuolee? Mitä on tapahtunut ennen sitä? Murray alkaa punoa auki tapahtumia ennen Skippyn kuolemaa, mutta kaikkea kirjailija ei tarinassaan paljasta. Pieniä asioita jää myös lukijan pohdittavaksi.

Skippy Dies on hyvin tragikoominen romaani. Siinä missä koulupoikien älynväläykset ja mitä hassuimmat tempaukset naurattavat, niin esimerkiksi erinäisiä lääkkeitä laihdutuspillereinä käyttävät tytöt ja muut huumeseikkailut taas surettavat. Murray on taitavasti kutonut yhteen nämä molemmat puolet. Jos Murrayn taitavuudesta vielä jatketaan, niin hän on myös onnistunut saamaan kaikki kirjan lukuisat eri teemat yksien kansien väliin (tai tässä tapauksessa kolmien kansien, minun painokseni kun on tuollainen kaunis kolmen kirjan boksi). Kirjassa käsitellään monia suuria asioita: poikien välistä ystävyyttä ja kasvua, kuolemaa, huumeita, syömishäiriöitä, sydänsuruja (niin aikuisten kuin nuortenkin), valtaa, kvanttimekaniikkaa... Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkään.

Kirjassa on myös mittava määrä henkilöhahmoja ja näkökulmakin vuorottelee usean eri henkilön välillä. Keskeisimpiä ovat kuitenkin itse Skippy, hänen nero ja lihava ystävänsä Ruprecht, huumekoukussa oleva Carl, historianopettaja "Howard the Coward", ranskan kielen opettaja Father Green, kaunis Lori, johon Skippy on ihastunut, ja koulun varsinaista rehtoria tuuraava "the Automator". Skippy Dies ei siis pelkästään keskity nuoriin yksityiskoulun oppilaisiin vaan myös heidän opettajiinsa. Kaiken keskipisteenä on kuitenkin Skippy ja kaikki muut mainitut henkilöt kietoutuvat häneen, tavalla tai toisella.

Tämän kirjan rakenne piti yllä mielenkiintoani. Asioita ennen Skippyn kuolemaa paljastetaan vähitellen ja aika vähäeleisestikin. Mihinkään kunnon jännitysmomentteihin en törmännyt, mutta sain silti yllättyä. Miksikään supersuosikikseni kirja ei noussut, ei ainakaan vielä heti kirjan luettuani, sillä yli 650-sivuiseksi se oli ihan hieman liian pitkä. Sieltä täältä olisi voinut nipistää joitakin asioita pois. Uumoilen silti, että kirja tulee jäämään mieleeni pitkäksi aikaa, sillä viimeisen osan kannet suljettuani mielessäni pyöri vain yksi sana: miksi?

Skippy Dies on viides TBR 100 -listani luettu teos.

Lue myös mitä mieltä Kirjavan kammarin Karoliina oli kirjasta!

✩✩✩✩

Paul Murray: Skippy Dies
Faber and Faber, Inc. 2010, 661 s.

15.5.2012

Ostetaan Annan perhe!

Nyt olenkin hieman erilaisella asialla liikkeellä. Kaipailen nimittäin L.M. Montgomeryn Anna-kokoelmaani täydennystä Annan perheen osalta. Annan perhe on kustantajalta loppu, joten sitä ei saa enää kirjakaupoista. Huuto.netin selasin läpi, ei sielläkään (paitsi kahdessa myytävänä olevassa Anna-paketissa, mutta minä en tarvitse kuin Annan perheen).

Sitten hoksasin, että minullahan on kirjablogi, ehkä joku toinen kirjabloggaaja tai kenties lukija olisi valmis myymään minulle Annan perheen, jos se löytyy häneltä ylimääräisenä! Jos näin onnekkaasti sattuu olemaan, niin olisin enemmän kuin kiinnostunut ostamaan kirjan, sopuhintaan toki :) Joten olisiko kukaan kiinnostunut myymään kirjaa minulle?

Yhteyden minuun saa myös sähköpostilla lukuisa(at)gmail.com, jos ei halua jättää kommenttia.

Ääk, toivottavasti tärppäisi! Kesä tulee ja en tiedä mitä teen, jos en saa luettua Anna-sarjaa eteenpäin :D

EDIT 8.6.2012: HUOM! Löysin Annani, joten tämä ilmoitus ei ole enää voimassa :)

13.5.2012

Haaste kera kysymysten

Sain Sivujen viemää -blogin tsirpiltä hauskan haasteen, kiitos sinulle! Nyt onkin sopivasti aikaa vastata tähän, kun lepuuttelen silmiäni ja aivojani huomisen tenttiin (joka on viimeinen tälle lukuvuodelle!) lukemiselta. Ensin säännöt:

1. Each person must post eleven things about themselves on their blog
2. Answer the questions the tagger has set for you plus create eleven questions for the people you tag to answer
3. Choose eleven people and link them in your post
4. Go to their page and tell them
5. No tag backs

Ensin ne 11 asiaa minuun liittyen:

1. Kuuntelen nykyään surullisen vähän musiikkia. Joskus olin melkein sitä mieltä, että ilman musiikkia ei voi elää, mutta ilmeisesti voi. Olen kai vähän kyllästynyt kaikkiin niihin samoihin yhtyeisiin ja artisteihin joita olen kuunnellut jo monta vuotta putkeen ja olen liian laiska etsimään jotain uutta. Viimeksi kuitenkin ihastuin Birdyyn ja uudelleen ihastuin Enter Shikarin kahteen viimeisimpään albumiin!

2. En millään jaksaisi odottaa, että Downton Abbey jatkuisi.

3. Varpaani murtui (luultavasti, oli se ainakin kipeä!) pari päivää ennen vappua enkä päässyt viettämään ensimmäistä opiskelijavappuani :(

4.  Luen tällä hetkellä kahta tiiliskiviromaania (toinen yli 650-sivuinen, toinen yli 800-sivuinen) ja tässä on erikoista se, että hyvin, hyvin harvoin luen useampaa kuin yhtä kirjaa samanaikaisesti.

5. Minulla on jääkaapissa pala prinsessakakkua, jonka yritän säästää illemmalle :D

6. Meille iski taas eilen pitkästä aikaa poikaystävän kanssa yatzy-innostus ja nyt sitä täytyy pelata melkein koko ajan.

7. Hiukseni kaipaavat kipeästi värjäystä ja leikkausta. Haluaisin ehkä leikata ne lyhyemmiksi, mutta en raaski, sillä olen saanut ne parin vuoden aikana vihdoinkin kasvatettua todella pitkiksi. Tässä pituudessa ärsyttää eniten se, että tuulisella säällä ne menevät heti ihan solmuun.

8. Olen kamala ruoanlaittaja, mutta leipoa tykkään ja osaan!

9. Kesäsuunnitelmani ovat täysin avoimet, sillä en saanut kesätyöpaikkaa. Olisi mukavaa matkustaa Ruotsiin poikaystävän siskon luokse jossain vaiheessa kesää, mutta sitä täytyy vielä miettiä. Ajattelin ainakin käydä tekemässä pari kesätenttiä aikani kuluksi.

10. Haluaisin hetinyt kokea huomisen helpottavan tunteen, kun astun ulos tenttisalista (tietenkin hyvin menneen tentin jälkeen) ja tiedän, että palaan sinne vasta kesätenttien muodossa ja virallisesti taas vasta syksyllä!

11. Kevään kestäneen kamalista kamalimman ja suurimmaksi osaksi turhan englannin pakollisen kurssin tuloksena oli sentään se, että huomasin tässä eräs päivä, että erityisesti historiaan liittyvä englanninkielinen sanavarastoni on laajentunut. Nyt tuntuu hieman helpommalta lukea englantia, oli kyse sitten tieteellisestä artikkelista tai tavallisesta romaanista.

✩ Seuraavaksi vastaan tsirpin kysymyksiin:

1. Laulu, jonka lyriikoista pidät erityisen paljon?
- Bon Iver - Skinny Love
 
2. Suosikki kesämuistosi?
- Esimerkiksi vuoden 2008 loppukesä oli ihana, koska matkustettiin ensimmäistä kertaa Ruotsiin poikaystävän siskon luokse ja käytiin yhdellä ihan parhaalla keikalla Örebrossa!
 
3. Mistä olet tällä hetkellä kiitollinen?
- Siitä, että huomenna on viimeinen tentti :D
 
4. Kolme elokuvaa, jotka jokaisen pitäisi joskus nähdä?
- WALL-E, Pulp Fiction ja The Lord of the Rings -trilogia
 
5. Jos saisit valita vain yhden maan, johon voisit elämäsi aikana matkustaa, mikä se olisi?
- Ranska
 
6. Kaunein asia, joka sinulle on sanottu?
- Rakastan sinua
 
7. Linkitä tähän mielestäsi upea kuva.


Pörrö-kisu pienenä! Kissakuvat ovat aina upeita.

8. Mistä haaveilet?
- Yksinkertaisesti hyvästä ja mielekkäästä loppuelämästä, mutta jos nyt ei ajatella niin vakavasti, niin uudesta olohuoneen pöydästä ja valkoisista olohuoneen kalusteista!
 
9. Mitä sellaisia ominaisuuksia tunnistat itsessäsi, jotka yleensä mielletään vastakkaiselle sukupuolelle ominaisiksi?
- Olen laiska siivoamaan (onpas kamala yleistys miehistä sekä naisista!) ja käytän välillä kotona ollessani poikaystävän boksereita :DD Ne ovat vaan niin mukavat jalassa...
 
10. Pidätkö enemmän Peppi Pitkätossusta vai Muumeista?
- Pidän molemmista, mutta Muumit vie pitemmän korren.
 
11. Mikä on paras tapa viettää lauantai-iltaa yksin/ystävien kanssa? (molempiin vastaus!)
- Yksin hyvän kirjan, leffan tai tv-sarjan parissa ja ystävien kera jonkun kotona tai pubissa hengatessa ja jutellessa ties mistä maan ja taivaan väliltä.

Ja lopulta kysymykset, jotka heitän niille bloggaajille, jotka haastan tähän samaan:

1. Minkälaiset ovat kesäsuunnitelmasi?
2. Laulu, josta pidät tällä hetkellä erityisen paljon?
3. Mikä on jännittävin tai sinulle merkittävin asia mitä on tapahtunut elämässäsi?
4. Mikä on ollut tämän vuoden paras kirja tähän mennessä lukemistasi kirjoista?
5. Missä asiassa olet erityisen hyvä ja missä erityisen huono?
6. Mikä oli lempiaineesi koulussa?
7. Pelaatko pelejä (tietokone-, konsoli-, lauta- ym. pelit)? Mikä on suosikkisi?
8. Millaista elämäsi oli viisi vuotta sitten?
9. Kerro kolme tämänhetkistä pakkomiellettäsi, joihin olet ihan koukussa (esim. jokin ruoka, tv-sarja...).
10. Mainitse jokin unelmasi.
11. Mikä on parasta kirjablogin pitämisessä? Mikä huonointa tai ikävintä?

Haastan seuraavat bloggaajat (en kuitenkaan yhtätoista vaan kuusi):

6.5.2012

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo


Pienessä Kašinin kylässä asuvan 16-vuotiaan Georgi Daniilovitš Jatšmenevin elämä muuttuu kertaheitolla kun hän pelastaa Venäjän suuriruhtinaan hengen ja päätyy Pietarin Talvipalatsiin tsaari Nikolai II:n pojan, Aleksein, henkivartijaksi. On vuosi 1915. Köyhä Venäjän kansa on nousemassa kapinaan tsaariperhettä vastaan, mutta Talvipalatsissa eletään niin kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Kuten historiasta tiedämme, vuonna 1917 tsaariperhe pakotetaan kuitenkin luopumaan vallastaan, yli 300 vuoden valtakauden jälkeen. Tsaaria ei enää ole, bolševikit ottavat vallan. Mihin joutuu nuoreksi mieheksi varttunut Georgi?

On myös vuosi 1980. Kahdeksankymppinen Georgi elää Lontoossa sairaan vaimonsa Zojan kanssa. Menneisyyden kipeät asiat alkavat kummitella hänen mielessään, vaikkei hän mielellään haluaisi niitä muistella. Georgin muistojen kautta pääsemme vähän kerrallaan näkemään mitä tapahtui tuona vallankumousvuonna, miten Georgi päätyi lopulta Lontooseen ja millä tavoin menneisyys oli läsnä Georgin ja Zojan jokapäiväisessä elämässä.

Kun käänsin Tarkoin vartioidun talon viimeisen sivun, kun suljin sen kannet, en voinut muuta kuin huokaista. Huokaista ihastuksesta. Mikä tarina! Tiesin Romanoveista ennestään hyvin vähän ja Venäjän historiakaan ei ole mitään vahvuusalueitani. Tarinan ohella ihastuin kirjassa siis myös sen sisältämään historialliseen faktaan. Se pitää monilta osin paikkansa, joten tulipa taas hieman sivistettyä itseään lisää. 

Myös oikeasti olemassa olleet henkilöt, kuten tsaariperheen jäsenet, oli kuvattu uskottavalla tavalla. Kirjan Nikolai II:n kyvyt hallita vastaavat oikean elämän Nikolai II:n ominaisuuksia ja se, että tsaaritar Aleksandra ohjaili pitkälti miehensä päätöksiä, näkyy sekin kirjassa. Kiehtovaa oli lukea myös kammottavan Rasputinin roolista tsaariperheen elämässä ja hänen kummallisesta kuolemastaan.

Historiallisen romaanin lisäksi Tarkoin vartioitu talo on myös Georgin ja Zojan riipaiseva rakkaustarina. Ehkä se on aika epäuskottava ja ennalta-arvattava, mutta minuun se upposi. Eihän kaiken tarvitse olla aina niin kovin suoraviivaista ja totisinta totta. Eihän meillä olisi muuten satujakaan. Ja Tarkoin vartioitu talo on satumainen. Se voi tökkiä sellaista lukijaa, joka odottaa historiallisiin faktoihin nojautuvalta romaanilta pelkkää uskottavuutta, ettei siinä olisi juuri mitään kuviteltua. Täysin totuuteen pohjautuvan historiallisen romaanin kirjoittaminen lienee olevan hyvin vaikeaa.

Ennustan, että Tarkoin vartioitu talo tulee ehdottomasti kuulumaan tämän vuoden parhaimpiin lukemiini kirjoihin, niin ihana ja taitava kokonaisuus se on. Kansikuva on myös yksi kauniimpia näkemiäni kansia!

Tarkoin vartioitu talo on neljäs luettu teos TBR 100 -listaltani.


✩✩✩✩✩

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (The House of Special Purpose, 2009)
Suom. Laura Beck
Bazar 2011, 446 s.

1.5.2012

Fabien Nury, Sylvain Vallée: Olipa kerran Ranskassa - Suuri gangsterisota : Korppien synkkä lento


Nuryn ja Valléenin kirjoittama ja piirtämä sarjakuva on saanut jatkoa tänä keväänä suomennetun Korppien synkän lennon myötä. Ensimmäisen osan, Herra Josephin valtakunnan, luin viime syyskuussa ja tätä toistaa osaa aloitellessani päädyin lukemaan ensimmäisen osan vielä uudestaan, sillä kaikki tapahtumat ja hahmot eivät olleet enää muistissani.

Ensimmäinen osa keskittyy siihen, miten Joseph Joanovic alkaa päästä siihen asemaan, josta hänet myöhemmin tullaan tuntemaan. Kuinka köyhästä romanianjuutalaisesta tulee romukauppansa, oveluutensa ja suhteittensa ansiosta hetkessä miljonääri. Korppien synkässä lennossa eletään toisen maailmansodan ensimmäisiä vuosia Ranskassa, joka on saksalaisten miehittämä. Miten Joseph perheineen ja ystävineen selviää juutalaisiin kohdistuvasta vainosta? Siihen tarvitaan suhteita, paljon vastoinkäymisiä, vielä enemmän rahaa.

Korppien synkkä lento on selkeämpi kuin sarjan ensimmäinen osa. Siinä keskitytään vain yhteen aikajaksoon toisin kuin ensimmäisessä osassa, jossa kuvailtiin välillä Josephin uran alkutaivalta, nykyhetkeä ja vanhuutta. Korppien synkkä lento on alusta loppuun lineaarinen ja siten paljon johdonmukaisempi.

Valléenin piirustusjälki on tuttua ensimmäisestä osasta, se on yhä yhtä laadukasta. Väritys on edelleen tummanpuhuvaa, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Se on tärkeä osa tunnelmaa. Piirustusjälki on myös taitavan yksityiskohtaista. Se näkyy niin miljöissä kuin hahmojen ilmeissä. Korppien synkkä lento on taitavasti sommiteltu kokonaisuus.

En vielä tiedä mitä ajattelen Joseph Joanovicista ja hänen toimistaan. Pidänkö hänestä vaiko en, tekeekö hän oikein vai väärin. Onko hänen välinpitämättömyytensä perhettään kohtaan suojelua vai oikeasti välinpitämättömyyttä? Onko vehkeily sekä ranskalaisten että saksalaisten kanssa välttämättömyys vai silkkaa rahanahneutta? Jätän mielipiteeni muodostumisen seuraavien sarjakuvien osien varaan.

✩✩✩✩

Fabien Nury, Sylvain Vallée: Olipa kerran Ranskassa - Suuri gangsterisota : Korppien synkkä lento (Il était une fois en France : Le vol noir des corbeaux, 2010)
Suom. Markku Salo
Gummerus 2012, 60 s.